Tasaisin väliajoin nettiin ilmestyy spekulaatiota, kritiikkiä ja narinaa siitä, mitä Suomen cosplayn kisaskene on tänä päivänä ja mikä siinä on pielessä. Jani/Cidi teki oman entrynsä aiheesta jo aiemmin. Oma harrastushistoria ulottuu tästä vielä viisi vuotta taaemmas, joten tehdäänpä vielä vanhemman cosplaykävyn yhteenveto Suomen cosplayskenestä. Enkä ole edes pisimpään Suomessa cossannut, vaimo aloitti jopa kaksi vuotta minua ennen.
Itse aloitin tämän hassunhauskan harrastuksen jo armon vuonna 2005. Osallistuin jo samana vuonna cosplaykisaan, ihan ensimmäisessä conissani.
Kirsikankukkacon, kuinka voisin unohtaa sinut, kun tiedän ettei kukaan muukaan voi. Con oli tietääkseni myös ensimmäinen uudempi tapahtuma Animeconin ja Ropeconin lisäksi. (huom: en ole ikinä käynyt Ropeconissa enkä miellä sitä cosplaytapahtumaksi, koska se keskittyy roolipelaamiseen)
Kirsikankukkaconin kisa oli 33 cossaajan lavajuoksu ja voittajat ratkottiin paperilappuäänestyksellä. Top3:een sijoittuivat Meganeko-kissakigurumi, pahvilaatikko!Gundam sekä Naruton Zabuza.
Ainoat kuvat Kirsikankukkaconista olivat paperisessa (!) muodossa, joten kisasta ei ole kuvia.
Paperilappuäänestystäkin arveluttavampi veto oli saman vuoden Mangapäivillä, jotka järjestettiin Helsingin Tennispalatsissa. Kaksi cosplaykisaa vuodessa, mitä tämä on?! Tapahtumassa oli desibelimittari, ja yleisömekkalan perusteella päätettiin voittajat. Mangapäivillä otettiin myös kuvat jokaisesta kisaajasta. Vuonna 2005 ei ollut Animeconia lainkaan.
Näinä vuosina kisoissa oli kategorioina animen, pelien ja mangan lisäksi yleisön pyynöstä myös j-rock-artistit. Osallistujia oli kuitenkin jokaisella kerralla keskimäärin yhdestä kahteen, minkä vuoksi kyseistä sarjaa ei ole kisoissa nähty moneen vuoteen.
Tästä löytyi jo kuva, eli Mangapäivien top10. Jos en ihan väärin muista, niin Naruto voitti.
Vuoden 2005 järjestettyjen cosplaykisojen saldo: kaksi.
2006 oli ensimmäiset cosplaylla höystetyt Kemin sarjakuvapäivät (nykyisin Kitacon), ja sinne piti Etelä-Suomesta lähteä, koska hei, cossikisat! Kemissä oli urani ensimmäinen tuomaroitu top3.
Seuraavana oli Kuopion Nekocon, joka oli ensimmäinen con, jossa todistettavasti oli etukäteen printattu isolle lapulle kaikkien osallistujien hahmokuvat. Tuomarit silti valitsivat voittajat ainoastaan lavajuoksun perusteella. Minulla on todella villi muistikuva, että bäkkärillä olisi tarjottu myös vettä.
Nekoconin palkitut. Havaitsen ainakin kolme yhä kisoissa näkyvää cosplaykääpää.
Seuraavana oli vuorossa Animecon 2006, Helsingin Paasitorni, jossa järjestettiin sekä yksilö- että ryhmäkisa! Yksilökisassa oli n. 60 osallistujaa, tuomarit näkivät pukuja tasan sen verran, mitä cossaaja viihtyi lavalla (eli sen 1,5 sekuntia keskimäärin). Paasitornissa keksittiin myös mahdollisuus tarjota virvokkeita kilpailijoille bäkkärillä, mikä tarkoitti suurin piirtein sitä, että yksi kertakäyttömuki kiersi ne kaikki 60 osallistujaa läpi. Samassa yhteydessä järjestettiin myös naamiaiset, joka olivat avoinna kaikille niille, jotka eivät japanimuottiin sopineet.
2006 järjestettyjen cosplaykisojen saldo oli jo kokonaiset neljä!
Vuoden 2007 Animeconissa tuomarit kiersivät satunnaisesti kisaajien joukossa katsellen pukuja ensi kertaa lähempää, eivät kuitenkaan jokaisen kohdalla.
Suurin tappelu cosplayskenessä alkoi nousta siitä ovatko yleisön vai tuomarien päätökset parempia. Tämän lisäksi tuli narinaa myös siitä, että isoimmat puvut yleensä voittivat. Samassa yhteydessä lanseerattiin sana "sirkusteltta".
Jos nyt näin jälkikäteen ajattelee kisojen muodostumista, niin tämähän käy ihan järkeen! Jos ehdit nähdä kisailijan noin sekunnin ajan ilman mitään ennakkotietoja, hyvin todennäköisesti muistat koko massasta ne sirkusteltat. Eli massiivisimmat viritykset ja leveimmät kuljetukset.
Se oli se Trinity Blood, joka jylläsi. Mukana myös yksi j-rock cossi.
Samana vuonna järjestettiin ensimmäistä kertaa Tampere Kupliin cosplaykisat johon sai osallistua myös länsimaisella hahmolla. Sama käytäntö jatkuu yhä.
Loppuvuodesta olivat Helsingin kirjamessujen yhteydessä olevat cosplaykilpailut. Kisassa valittiin ainoastaan yksi voittaja, mutta sen lisäksi oli 10 lisäpalkintoa tuomareiden vapaavalintaisella perustelulla. Muunmuassa "paras ensikertalainen" ja "parhaat kengät". Tämä ei kuitenkaan ollut cossaajien/conittajien mieleen, koska nurinaa tuli siitä, ettei mielivaltaisesta palkintojenjakamisesta saa kunnon kisafiilistä. Kansa halusi vakavampaa kisaamista.
Vuoden 2007 erityismainintana on Animeconin ryhmäkilpailussa nähty ja kyseisen kisan voittanut Prince of Tennis-esitys. Tämä on kestänyt harvinaisen hyvin aikaa ja väittäisin, että olisi nykypäivänäkin kisoissa vahvoilla.
Tennikset alkavat n. 3 min kohdalla~
2008 Suomeen tuotiin WCS-karsinnat ensimmäistä kertaa kahdeksan osallistujaparin voimin. Kisoissa nähtävä parien määrä ei ole tästä tähän päivään asti juurikaan isommaksi muuttunut. Vaikka toisin voisi kuvitella, näissä WCS-kisoissa ei ollut esituomarointia. Tuomarit näkivät puvut sen verran mitä bäkkärillä ehti nurkan takaa kuikuilla sekä tietysti lavalta. Tämän jälkeen alkoikin järjestäjiä kohtaan hiillostus, että eihän tässä ole mitään järkeä, kun ei näitä pukuja näe läheltä lainkaan.
Suomen cosplayhistorian ensimmäistä oikeaa esituomarointia ei korkannut WCS, vaan 2009 aloittanut Cosplaygaala, jossa oli yksilö- sekä ryhmäkisa esityksen kanssa. Ainoana erona nykymuotoisen esityskilpailun kanssa on se, että gaalassa oli paino sekä puvussa, että esityksessä. Niinkuin arvokisa, muttei edustuspaikkaa yhtään minnekään. Esituomaroinnin alkuvuosina kisaajat saattoivat kuitenkin kokea epäsopivia tuomareita, sellaisia joita ei tuntunut kisat kiinnostavan lainkaan tai laukoivat kyseenalaisia kommenteja. Omakohtaisena kokemuksena ei-cossaavalta tuomarilta, kun sanoin että olisin halunnut kyseiseen mustaan takkiin aivan toisen materiaalin, mutta ei ollut kaupassa tarjolla kuin tätä. "No jos ei löydy mustaa, niin oikein syvä tummanvioletti olisi kanssa hieno". Varmaan olisi, mutta siinä kosahti yhdennäköisyys hahmon kanssa.
Vuodesta 2009 alkoikin eräänlainen kisamullistus. Esimerkiksi Traconin vuodesta 2006 asti käyttämä yleisöäänestys loppui ja tilalle tulivat ainoastaan tuomarivalinnat. Kunniamainintojen jakaminen alkoi vähentyä radikaalisti. Esituomaroitu kisa alkoi olla uusi standardi. Kansa oli vaatinut kunnon kisoja ja reilua tuomarointia, nyt niitä vihdoin oli.
2010 tuotiin ensimmäistä kertaa ikinä järjestettävät Eurocosplay Championship-karsinnat, kiva vastapaino sille, että tähän asti ainoastaan pareilla oli ollut mahdollista arvokisailla.
Vanhoista cosplaykisoista ainoastaan Tampere Kuplii on pysynyt vähiten muuttumattomana. Voittaja valitaan yhä Aamulehden äänestyksellä kuten ennenkin ja länkkärihahmot ovat olleet mukana ihan koko matkan ajan. Vuoden 2016 muutos oli ainoastaan esityskisan lisäys.
Sen lisäksi, että conien ja cosplaykisojen määrä on noussut jatkuvana käyränä vuosi vuodelta 11 vuoden ajan, tapa cossata on myös muuttunut. Viime vuosina on ollut enenevissä määrin länsimaalaisten hahmojen cossaajia, erilaisia materiaaleja on tullut uusia ja nekin paljon helpommin saatavissa kuin aiemmin. Ennen oli vaan softis ja Wonderflex, nyt jälkimmäisen on syrjäyttänyt Worbla. Käyttääkö kukaan enää Wonderflexiä? Muistaako sitä enää kukaan?
Samalla "ihmemateriaalien" myötä ihmisten kynnys kokeilla uusia asioita ja monimutkaisempia pukuja on madaltunut. Ulkomaille tähtääviä arvokisoja ovat tällä hetkellä WCS, ECC, ECG ja NCC, näihin kaikkiin on kuitenkin löytynyt toistaiseksi hyvin kilpailijoita (muutamaa WCSn neljän parin katovuotta lukuunottamatta).
Nettifoorumien rinnalle on tullut Facebook, useammalla cossaajalla on oma blogi ja/tai Facebook-sivu. Netti on täynnä kaikenlaisia tutoriaaleja yleistekniikoista yksittäisiin hahmoihin.
Samalla on tapahtunut sellainen käänne, joka ainakin itseä harmittaa: kaikki ne kisat jossa arvostellaan sekä puku että esitys tasavertaisesti, ovat nykyään arvokisoja. Jos haluat tehdä työläitä pukuja ja niille esityksen, ei esityskisa nappaa ollenkaan, kun puvusta on tullut lähinnä "välttämätön paha" joka vaikuttaa tuomaroinnissa enää nimellisesti. Tekniseen toteutukseen keskittyvät isot lavajuoksukisat ovat jääneet ainoastaan Animeconin valikoimaan. Traconin craftmanship-kisojen tilalle tuli hall cosplay. Traconissa käytetty pukudesign-kisa omille tai epävirallisille hahmovarianteille on minusta kuitenkin oikein kiva lisä.
Toki niitä kisoja on nykyään se ripakopallinen, hyvin pitkälti jokaista pikkuconia myöten. Näissä meillä ei ole enää ollut tapana käydä (koska nykyään on sitä valinnanvaraa!), joten omakohtaista kokemusta ei ole.
Tästä päästäänkin siihen, että mikä kaikki siinä nykyisessä skenessä nyt sitten nykii? Yksi valittamisen aihe on ollut esikarsinta portfolioilla. Tämän aloitti WCS vuonna 2014, koska vapaassa haussa olleet, noin kymmenen kisaajapaikkaa, varautuivat kohtuuttoman nopeasti. Viisi minuuttia ja kisa täynnä. Ei hyvä. Itkuahan siitä tuli.
Tämän lisäksi NCC-haku on ollut joinakin vuosina portfoliolla, samoin Cosplayn SM-kisat. Myös tulevassa ECG-karsinnoissa on portfolio. Toisinsanoen, arvokisoissa on käytetty portfolioita. Paitsi Eurocosplayssa, jossa on tähän vuoteen asti ollut avoin kisaajahaku.
Jos mitkään pienemmät kisat portfoliota käyttävät, niin ihmettelen kyllä suuresti sen järkevyyttä.
Jos joku vielä kehtaa kitistä siitä, että Suomen conit ovat ihan vääränlaisia ja väärässä paikassa, niin saavat järjestää mieluisansa ihan keskenään. 24 tapahtumasta 3 on suunnattu täysi-ikäisille. Ei pitäisi olla näkyvissä ikäsyrjintää nuorempia kohtaan.
Screencappi: kaksoissola.net
Toinen nykiminen on ollut, että länkkäreitä syrjitään. Tämähän on ihan riippuvainen cosplayvastaavan tahdosta. WCS on japanilaisille, ei edes korealaisille mmorpg-hahmoille, vain ja ainoastaan japanilaisille hahmoille. Syynä tähän on se, että Japani on näin määrännyt. Isoista arvokisoista kaikki muut sallivat myös länsimaalaiset hahmot. Eurocosplayn Suomen esikarsinnoissa sallittiin länkkärit sen jälkeen, kun vastaavaksi vaihtui länkkäreitä harrastava ihminen (ja finaaleissa on joka tapauksessa alusta asti saanut olla länkkäreitä).
Aloittelijaystävällisyys on kolmas itkun aihe. Kun kisat ovat niin kovia, ei niihin kuulemma uskalleta mennä. Vuosien verran on jo esim. Animeconissa järjestetty yksilökisojen aloittelijasarja sekä kokeneiden sarja. Jos tällainen järjestely ei suosi aloittelijoita, niin mikä sitten? Tämän lisäksi esim. Kitacon on ollut hyvin aloittelijaystävällinen. Mainitsen juuri tämän erikseen siksi, että olen ollut siellä kertaalleen kisaajana, että tuomarina. Tampere Kuplii pitää myös itseään matalan kynnyksen kisana. Kisat ovat kuitenkin aika lailla joka tapahtumassa ohjelmistossa, luulisi että näitä on muitakin.
Esiintyminenkään ei ole kaikissa kisoissa edes pakollista. Jos joku haaveilema kisa tuntuu liian kovatasoiselta, miksei voisi aloittaa ensin pienemmistä? Kuten kaikki sanovat, sieltä saa vaan lisää kokemusta ja samalla toivottavasti itsekin kehittyy taidoiltaan ja/tai kisaajana henkiseltä puolelta (esim niin, ettei sijoitta jäämisestä oikeasti kaadu koko maailma ja tule halua lopettaa koko harrastus).
Eli mitä on jäänyt käteen? Vuoden 2005 kahdesta cossikisasta on versonut n. 20 uutta kisaa lisää, sekä uusia kisakonsepteja. Suomi on niittänyt mainetta arvokisoissa maailmalla asti ja meillä on maailmaa kiertävä suomalainen cosplayvientituote cosplayidoli. Alkuvuosina Naruto, Kingdom Hearts sekä Trinity Blood tyhjäsivät palkintopöydät. Nykyään ei ole ollut aikoihin havaittavissa samanlaista jatkumoa hahmovalinnan ja sijoittumisen suhteen. Tänä päivänä tuntuisi myös tosi oudolta, jos kisojen jälkeen valitettaisiin siitä, kuinka isoimmat puvut voittivat. Ehkä nykypäivien salaliittoteoriat Suomen ja Tanskan cossaajien välillä ovat korvanneet tämän aiheen kokonaan...
Silti välillä on hyvä muistaa, että missä ne meidän cosplayjuuret oikein ovat lähtöisin. Ne ovat sieltä vuoden 1999 Animeconista, jossa oli tasan kolme cossaajaa. Sekä vuoden 2003 Animeconista, jossa oli kaksi esiintyjäryhmää. Voittaja ratkottiin käsi ylös-äänestyksellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti