Desucon 2011 aka HOLY SH#T!

Nyt on pari päivää jo mennyt conista ja melkein alkaa olemaan normaaleissa voimissa. Pään sisäpuoli on sitten vieläkin eri asia. Tämä on sitten piiitkä entry ja ihan TL;DR.

Koko viime syksyn kelailin jo että mitähän sitä tekisi -11 EC karsintoihin ja päädyin sitten Granado Espadaan muutaman erinäisen sarja/pukuhylkäyksen jälkeen. Ja joo, todella oikeasti myös pelaan sitä peliä :B (jos täällä on jotain kanssapelaajia, niin Bach serverillä olen ja family vonUnicorn). Pukuvaihtoehtoja oli sitten loppujenlopuksi kaksi ja träppeilystä päädyin mustaan nahkaunelmaan joka hyvin pitkälti kiinnitti huomioni samantien kun ekoja concept art kuvia näin. Musiikit taustallekkin oli mietittynä jo hyvissä ajoin, eli pohjana Malena Ernmanin Perdus ja välissä Infected mushroomin Deck & Sheker.

Tammikuussa alkoi sitten itse raataminen ja sitä se nimenomaan sitten olikin. Muutamaan kertaan housunraakileita sovittaessa ja muotoillessa tuli kieltämättä sellainen fiilis että niin... olenko nyt IHAN OIKEASTI menossa ihmisten ilmoille näitten kanssa. Visio puvusta ja esityksestä oli kuitenkin harvinaisen selkeä ja olen tiettyjen asioiden suhteen niin itsepäinen että pakko se oli tehdä loppuun asti.No sitä raatamistahan sitten riitti loppujen lopuksi sellaiset pyöreät 150 tuntia ennenkuin kaikki oli valmista. Ja siinä välillä vielä tehtiin sangen hermojaraastava muutto sekä pidettiin kuukauden sairasloma. Ja käytiin myös välillä töissä.

No, sitten tuli se Desulauantai...

Kamaa oli taas vaikka muille jakaa, "I wasn't designed to travel light" olikin taas sangen osuva ilmaus. 

...ja vedin sangen konservatiivisen (lol) mustan tekonahkapuvun päälle ja yritettiin shoottailla sadekuurojen välissä. Siinä tuli sitten pyörittyä lähinnä ilman päämäärää kunnes pääsi backstagelle katsomaan lavaa sun muuta. Ensimmäinen shokki tuli lavan nähdessä koska se oli paljon leveämpi kuin oletin vaikka ne mitat olikin annettu, joten taustamusiikkivastaavan kanssa oli pakko vaihtaa pari sanaa siitä koska kappale pistetään päälle. Siinä sitten yritin hahmottaa kuulokkeiden kanssa tilannetta.
Itse kisa on yhtä blackouttia. Kun menin lavalle, suurin osa kaikesta mitä olin harjoitellut, unohtui ihan totaalisesti. En tosin edes pystynyt harjoittelemaan missään vaiheessa muutakuin sitä ensimmäistä kolmannesta koska a) tilan ja b) adrenaliinin puute. Esitys meni rakenteeltaan kyllä niin kuten olin sen jo about miljoonaan kertaan käynyt pään sisällä läpi ja otan aina taustaksi sellaisen pätkän että muistan vaikka unissani ihan sekunnilleen miten se menee.
Noh, siellä lavalla sitten tapahtui mitä tapahtui, en pois tullessa muistanut esityksestä mitään muutakuin ihan pari välähdystä. En edes muistanut sitä että menin lopuksi lavan eteen polvilleen. Videosta vaan katsoin jälkeenpäin että ai noinkin tuli tehtyä...
Lähden aina kisoihin sillä asenteella että jos ei tipu mitään niin ok, jos tippuu niin ok. Minulla ei ollut minkäänlaisia ennakko-oletuksia missään vaiheessa että jääkö reissusta käteen yhtään mitään, ei edes silloin kun palkintojenjako aloitettiin. Reaktioni oli kyllä varmana siellä backstagella ollut ikuistamisen arvoinen kun sieltä kuulutettiin meikälle ensimmäinen sija ja edustuspaikka Lontooseen. Näki kyllä varmaan sitten lavalla ilmeestänikin että ihan tuli puun takaa koko homma. Moni sanoikin että pelkäsivät että pökrään lavalle. No ei siitä paljoa puuttunut, muistaakseni sali alkoi olemaan siinä vaiheessa jo tyhjä kun jäätiin seisomaan vielä siihen lavalle ja minun oli pakko lyhistyä sinne maahan. Kummatkin kädet sekä käsivarret oli yhtäkkiä täysin puutuneet kyynärpäähän asti, samoin kummatkin jalat varpaista polviin asti. En kyllä vieläkään oikein osaa sisäistää sitä että se on nyt ihan oikeasti sitten finaalipaikka Englannissa muiden maiden seassa. En ikinä valitse pukua/hahmoa sillä asenteella että "vitsit, nyt tällä voitetaan" vaan ihan sillä että mikä hivelee omia silmiä ja mitä on (oletettavasti) kiva tehdä. En nyt ihan oikeasti osaa analysoida karsintaa tämän enempää koska blackoutit on suuremmassa osassa kuin oikeat muistikuvat. Kiitoksia kuitenkin _ihan_kamalasti_ tuomareille, kisajärjestäjille (kaikki toimi ainakin minun kohdalla saumattomasti), avustajille backstagella sekä muille kanssacossaajille joiden kanssa hermoiltiin yhdessä. Ja yksi pitempi episodi saatiin yllätyksekseni myös henkisellä tasolla päätökseen josta olen sangen tyytyväinen. Onnittelut vielä myös kummallekkin sijoittuneelle!

Ja tässä vähän kuvaa lauantain puvusta:
(kaikki cossikuvat otti Yaci)

Jokunen ihminen on ihmetellyt miten nuo housut pysyy ylhäällä. Voin vastata että ne ovat niin tiukat, että päälle pukeminen on kirjaimellisesti vetämistä ja riisuminen vastaa lähinnä matelijan nahanluontia. 

dat ass sai myös aikalailla huomiota osakseen

Ihan kuin siinä kisassa ei olisi ollut vielä tarpeeksi, olin nimittäin ilmoittanut itseni pitämään bara-ohjelmaa illalla. Onneksi se oli olosuhteiden pakosta vasta kymmeneltä niin ehdin edes jotenkuten palautua. Olin kyllä ihan varma että se menee sittenkin sille tasolle mitä kaveri ennusti aikoinaan, koska olin vielä ohjelman aikana jälkishokissa:

xxxxx: Bara-Akin ohjelma:"Kikkeli. Öhö öhö, tässä on toinen kikkeli. Ja oho, anaali-sexiä :X"

Saletisti olin välillä sangen epälooginen öötotamitämääselitäntäällähurrdurr, mutta ainakin osa ihmisistä onneksi tykkäsi :D 

Kello oli sitten sangen paljon kun päästiin majapaikkaan ja siellä otin sitten ei-niin-salaisen-aseen esiin, eli kuulokkeet, iPodin ja Zeigeistin Jade motel levyn jolla tyhjensin aivoja. Extreme-aivojentyjhennystä varten tuohon lisätään vielä Ben & Jerry's jäätelöpurkki.  

Tällä lähtee kaikki. Jos olette elektropopin perään, etenkin ruotsalaisen sellaisen niin suosittelen.  

Sitten päästiin sunnuntaihin. Sunnuntain puku, Kotetsu Kaburagin casuaali, tuli kivasti päätettyä siinä viikkoa ennen conia, välittömästi sen jälkeen kun olin katsonut Tiger & Bunnyn ensimmäisen jakson. Seuraavana päivänä raidasin jo kirppareita. Koko vaate on kyllä niin juosten kustu että teen Kotetsun kyllä uusiksi vähän paremmalla ajalla. Jännä oli huomata kuinka moni ihminen ei meinannut tunnistaa minua henkilönä ollenkaan, liekö sitten tekoparralla vaikutus asiaan. Itsehän totesin parran jälkeen näyttäväni viiden markan gigololle. Hiukset oli ihan omat koska sattui valmiiksi olemaan tarpeeksi pitkät eikä olisi edes ollutkaan mitään mahiksia ostaa ebaysta kunnon peruukkia (kerrankin hyötyä ylikasvaneesta letistä, öhöhö). Väri vaan piti ostaa. 

En todellakaan olettanut että sarjaa katsotaan jo tässä vaiheessa noin innolla, Desuconin toinen omglolbbq-fiilis tulikin kaikista ZOMG KOTETSU IIIH SAANKS KUVAN-huudoista :'D

Eeppinen lasiseinä on eeppinen

Räyh. 

Sunnuntai meni sitten ihan hengailussa ja vähän rennommin kuin lauantai, joten siitä ei ole mitään suurempaa kommentoitavaa. 

Notta... sellainen Desu tänävuonna. Ei kyllä ihan hevillä unohdu tämä con. (paitsi ne kohdat mitkä olivat automaattisesti blackoutteja) 

Ihan kouriin tuntuva palkinto pääsi lasivitriiniin näiden vintage-Mattel Barbie nukkejen väliin. Vasemmalla vuoden ~1967 Casey joka on minulle vähintäänkin yhtä Holy grail kuin itse Desupysti, oikealla Saksa-exclusive -74.

Että ei nyt tähän voi enää muuta sanoa kuin että kiitokset kaikille niille jotka kokevat sen ansainneen ;o; 

Ja nyt olen ihan hirveä ihminen ja hyväksikäytän mahdollisuutta mainostaa. Keräilen siis valikoivasti 80-90 luvun Mattel Barbie nukkeja sekä Hasbron Sindyjä. Jos joltakulta teillä löytyy yksikään näistä ja olette valmiit luopumaan, ottakaa yhteyttä minuun! Noilla nukeilla ei sinällään ole erityistä keräilyarvoa jonka takia niitä metsästän, minulle nuo ovat silkkaa nostalgiaa. Etenkin noista Sindyistä olen valmis maksamaan hyvin jos ovat viimesen päälle kunnossa ja kaikkine varusteineen.