Cosplaykisojen kehitys muinaisesta vuodesta 2005 tähän päivään

Hahhah, olen jättänyt koko blogin taas ihan hunningolle, mutta nyt tuli vastaan sellaista asiaa, että täytyy_blogata_ (ja tämäkin jäi roikkumaan viikkotolkulla tekstiluonnoksiin).

Tasaisin väliajoin nettiin ilmestyy spekulaatiota, kritiikkiä ja narinaa siitä, mitä Suomen cosplayn kisaskene on tänä päivänä ja mikä siinä on pielessä. Jani/Cidi teki oman entrynsä aiheesta jo aiemmin. Oma harrastushistoria ulottuu tästä vielä viisi vuotta taaemmas, joten tehdäänpä vielä vanhemman cosplaykävyn yhteenveto Suomen cosplayskenestä. Enkä ole edes pisimpään Suomessa cossannut, vaimo aloitti jopa kaksi vuotta minua ennen.

Itse aloitin tämän hassunhauskan harrastuksen jo armon vuonna 2005. Osallistuin jo samana vuonna cosplaykisaan, ihan ensimmäisessä conissani.

Kirsikankukkacon, kuinka voisin unohtaa sinut, kun tiedän ettei kukaan muukaan voi. Con oli tietääkseni myös ensimmäinen uudempi tapahtuma Animeconin ja Ropeconin lisäksi. (huom: en ole ikinä käynyt Ropeconissa enkä miellä sitä cosplaytapahtumaksi, koska se keskittyy roolipelaamiseen)
Kirsikankukkaconin kisa oli 33 cossaajan lavajuoksu ja voittajat ratkottiin paperilappuäänestyksellä. Top3:een sijoittuivat Meganeko-kissakigurumi, pahvilaatikko!Gundam sekä Naruton Zabuza. 

Ainoat kuvat Kirsikankukkaconista olivat paperisessa (!) muodossa, joten kisasta ei ole kuvia.

Paperilappuäänestystäkin arveluttavampi veto oli saman vuoden Mangapäivillä, jotka järjestettiin Helsingin Tennispalatsissa. Kaksi cosplaykisaa vuodessa, mitä tämä on?! Tapahtumassa oli desibelimittari, ja yleisömekkalan perusteella päätettiin voittajat. Mangapäivillä otettiin myös kuvat jokaisesta kisaajasta. Vuonna 2005 ei ollut Animeconia lainkaan.

Näinä vuosina kisoissa oli kategorioina animen, pelien ja mangan lisäksi yleisön pyynöstä myös j-rock-artistit. Osallistujia oli kuitenkin jokaisella kerralla keskimäärin yhdestä kahteen, minkä vuoksi kyseistä sarjaa ei ole kisoissa nähty moneen vuoteen.

Tästä löytyi jo kuva, eli Mangapäivien top10. Jos en ihan väärin muista, niin Naruto voitti. 

Vuoden 2005 järjestettyjen cosplaykisojen saldo: kaksi.

2006 oli ensimmäiset cosplaylla höystetyt Kemin sarjakuvapäivät (nykyisin Kitacon), ja sinne piti Etelä-Suomesta lähteä, koska hei, cossikisat! Kemissä oli urani ensimmäinen tuomaroitu top3.

Seuraavana oli Kuopion Nekocon, joka oli ensimmäinen con, jossa todistettavasti oli etukäteen printattu isolle lapulle kaikkien osallistujien hahmokuvat. Tuomarit silti valitsivat voittajat ainoastaan lavajuoksun perusteella. Minulla on todella villi muistikuva, että bäkkärillä olisi tarjottu myös vettä. Saatan olla väärässä, koska bäkkärivirvokkeet keksittiin oikeasti vasta paljon myöhemmin. edit: Saman huushollin toinen cosplaykääpä vahvisti, että kyllä, Nekoconin bäkkärillä oli vesitarjoilu!

Nekoconin palkitut. Havaitsen ainakin kolme yhä kisoissa näkyvää cosplaykääpää. 

Seuraavana oli vuorossa Animecon 2006, Helsingin Paasitorni, jossa järjestettiin sekä yksilö- että ryhmäkisa! Yksilökisassa oli n. 60 osallistujaa, tuomarit näkivät pukuja tasan sen verran, mitä cossaaja viihtyi lavalla (eli sen 1,5 sekuntia keskimäärin). Paasitornissa keksittiin myös mahdollisuus tarjota virvokkeita kilpailijoille bäkkärillä, mikä tarkoitti suurin piirtein sitä, että yksi kertakäyttömuki kiersi ne kaikki 60 osallistujaa läpi. Samassa yhteydessä järjestettiin myös naamiaiset, joka olivat avoinna kaikille niille, jotka eivät japanimuottiin sopineet.

2006 järjestettyjen cosplaykisojen saldo oli jo kokonaiset neljä!


Vuoden 2007 Animeconissa tuomarit kiersivät satunnaisesti kisaajien joukossa katsellen pukuja ensi kertaa lähempää, eivät kuitenkaan jokaisen kohdalla.
Suurin tappelu cosplayskenessä alkoi nousta siitä ovatko yleisön vai tuomarien päätökset parempia. Tämän lisäksi tuli narinaa myös siitä, että isoimmat puvut yleensä voittivat. Samassa yhteydessä lanseerattiin sana "sirkusteltta".
Jos nyt näin jälkikäteen ajattelee kisojen muodostumista, niin tämähän käy ihan järkeen! Jos ehdit nähdä kisailijan noin sekunnin ajan ilman mitään ennakkotietoja, hyvin todennäköisesti muistat koko massasta ne sirkusteltat. Eli massiivisimmat viritykset ja leveimmät kuljetukset.

Se oli se Trinity Blood, joka jylläsi. Mukana myös yksi j-rock cossi.

Samana vuonna järjestettiin ensimmäistä kertaa Tampere Kupliin cosplaykisat johon sai osallistua myös länsimaisella hahmolla. Sama käytäntö jatkuu yhä.
Loppuvuodesta olivat Helsingin kirjamessujen yhteydessä olevat cosplaykilpailut. Kisassa valittiin ainoastaan yksi voittaja, mutta sen lisäksi oli 10 lisäpalkintoa tuomareiden vapaavalintaisella perustelulla. Muunmuassa "paras ensikertalainen" ja "parhaat kengät". Tämä ei kuitenkaan ollut cossaajien/conittajien mieleen, koska nurinaa tuli siitä, ettei mielivaltaisesta palkintojenjakamisesta saa kunnon kisafiilistä. Kansa halusi vakavampaa kisaamista.

Vuoden 2007 erityismainintana on Animeconin ryhmäkilpailussa nähty ja kyseisen kisan voittanut Prince of Tennis-esitys. Tämä on kestänyt harvinaisen hyvin aikaa ja väittäisin, että olisi nykypäivänäkin kisoissa vahvoilla.

Tennikset alkavat n. 3 min kohdalla~ 

2008 Suomeen tuotiin WCS-karsinnat ensimmäistä kertaa kahdeksan osallistujaparin voimin. Kisoissa nähtävä parien määrä ei ole tästä tähän päivään asti juurikaan isommaksi muuttunut. Vaikka toisin voisi kuvitella, näissä WCS-kisoissa ei ollut esituomarointia. Tuomarit näkivät puvut sen verran mitä bäkkärillä ehti nurkan takaa kuikuilla sekä tietysti lavalta. Tämän jälkeen alkoikin järjestäjiä kohtaan hiillostus, että eihän tässä ole mitään järkeä, kun ei näitä pukuja näe läheltä lainkaan.

 Suomen cosplayhistorian ensimmäistä oikeaa esituomarointia ei korkannut WCS, vaan 2009 aloittanut Cosplaygaala, jossa oli yksilö- sekä ryhmäkisa esityksen kanssa. Ainoana erona nykymuotoisen esityskilpailun kanssa on se, että gaalassa oli paino sekä puvussa, että esityksessä. Niinkuin arvokisa, muttei edustuspaikkaa yhtään minnekään. Esituomaroinnin alkuvuosina kisaajat saattoivat kuitenkin kokea epäsopivia tuomareita, sellaisia joita ei tuntunut kisat kiinnostavan lainkaan tai laukoivat kyseenalaisia kommenteja. Omakohtaisena kokemuksena ei-cossaavalta tuomarilta, kun sanoin että olisin halunnut kyseiseen mustaan takkiin aivan toisen materiaalin, mutta ei ollut kaupassa tarjolla kuin tätä. "No jos ei löydy mustaa, niin oikein syvä tummanvioletti olisi kanssa hieno". Varmaan olisi, mutta siinä kosahti yhdennäköisyys hahmon kanssa.

Vuodesta 2009 alkoikin eräänlainen kisamullistus. Esimerkiksi Traconin vuodesta 2006 asti käyttämä yleisöäänestys loppui ja tilalle tulivat ainoastaan tuomarivalinnat. Kunniamainintojen jakaminen alkoi vähentyä radikaalisti. Esituomaroitu kisa alkoi olla uusi standardi. Kansa oli vaatinut kunnon kisoja ja reilua tuomarointia, nyt niitä vihdoin oli.


2010 tuotiin ensimmäistä kertaa ikinä järjestettävät Eurocosplay Championship-karsinnat, kiva vastapaino sille, että tähän asti ainoastaan pareilla oli ollut mahdollista arvokisailla.

Vanhoista cosplaykisoista ainoastaan Tampere Kuplii on pysynyt vähiten muuttumattomana. Voittaja valitaan yhä Aamulehden äänestyksellä kuten ennenkin ja länkkärihahmot ovat olleet mukana ihan koko matkan ajan. Vuoden 2016 muutos oli ainoastaan esityskisan lisäys.

Sen lisäksi, että conien ja cosplaykisojen määrä on noussut jatkuvana käyränä vuosi vuodelta 11 vuoden ajan, tapa cossata on myös muuttunut. Viime vuosina on ollut enenevissä määrin länsimaalaisten hahmojen cossaajia, erilaisia materiaaleja on tullut uusia ja nekin paljon helpommin saatavissa kuin aiemmin. Ennen oli vaan softis ja Wonderflex, nyt jälkimmäisen on syrjäyttänyt Worbla. Käyttääkö kukaan enää Wonderflexiä? Muistaako sitä enää kukaan?
Samalla  "ihmemateriaalien" myötä ihmisten kynnys kokeilla uusia asioita ja monimutkaisempia pukuja on madaltunut. Ulkomaille tähtääviä arvokisoja ovat tällä hetkellä WCS, ECC, ECG ja NCC, näihin kaikkiin on kuitenkin löytynyt toistaiseksi hyvin kilpailijoita (muutamaa WCSn neljän parin katovuotta lukuunottamatta).
Nettifoorumien rinnalle on tullut Facebook, useammalla cossaajalla on oma blogi ja/tai Facebook-sivu. Netti on täynnä kaikenlaisia tutoriaaleja yleistekniikoista yksittäisiin hahmoihin.

Samalla on tapahtunut sellainen käänne, joka ainakin itseä harmittaa: kaikki ne kisat jossa arvostellaan sekä puku että esitys tasavertaisesti, ovat nykyään arvokisoja. Jos haluat tehdä työläitä pukuja ja niille esityksen, ei esityskisa nappaa ollenkaan, kun puvusta on tullut lähinnä "välttämätön paha" joka vaikuttaa tuomaroinnissa enää nimellisesti. Tekniseen toteutukseen keskittyvät isot lavajuoksukisat ovat jääneet ainoastaan Animeconin valikoimaan. Traconin craftmanship-kisojen tilalle tuli hall cosplay. Traconissa käytetty pukudesign-kisa omille tai epävirallisille hahmovarianteille on minusta kuitenkin oikein kiva lisä.
Toki niitä kisoja on nykyään se ripakopallinen, hyvin pitkälti jokaista pikkuconia myöten. Näissä meillä ei ole enää ollut tapana käydä (koska nykyään on sitä valinnanvaraa!), joten omakohtaista kokemusta ei ole.

Tästä päästäänkin siihen, että mikä kaikki siinä nykyisessä skenessä nyt sitten nykii? Yksi valittamisen aihe on ollut esikarsinta portfolioilla. Tämän aloitti WCS vuonna 2014, koska vapaassa haussa olleet, noin kymmenen kisaajapaikkaa, varautuivat kohtuuttoman nopeasti. Viisi minuuttia ja kisa täynnä. Ei hyvä. Itkuahan siitä tuli.
Tämän lisäksi NCC-haku on ollut joinakin vuosina portfoliolla, samoin Cosplayn SM-kisat. Myös tulevassa ECG-karsinnoissa on portfolio. Toisinsanoen, arvokisoissa on käytetty portfolioita. Paitsi Eurocosplayssa, jossa on tähän vuoteen asti ollut avoin kisaajahaku.
Jos mitkään pienemmät kisat portfoliota käyttävät, niin ihmettelen kyllä suuresti sen järkevyyttä.

Jos joku vielä kehtaa kitistä siitä, että Suomen conit ovat ihan vääränlaisia ja väärässä paikassa, niin saavat järjestää mieluisansa ihan keskenään.  24 tapahtumasta 3 on suunnattu täysi-ikäisille. Ei pitäisi olla näkyvissä ikäsyrjintää nuorempia kohtaan.

Screencappi: kaksoissola.net

Toinen nykiminen on ollut, että länkkäreitä syrjitään. Tämähän on ihan riippuvainen cosplayvastaavan tahdosta. WCS on japanilaisille, ei edes korealaisille mmorpg-hahmoille, vain ja ainoastaan japanilaisille hahmoille. Syynä tähän on se, että Japani on näin määrännyt. Isoista arvokisoista kaikki muut sallivat myös länsimaalaiset hahmot. Eurocosplayn Suomen esikarsinnoissa sallittiin länkkärit sen jälkeen, kun vastaavaksi vaihtui länkkäreitä harrastava ihminen (ja finaaleissa on joka tapauksessa alusta asti saanut olla länkkäreitä).

Aloittelijaystävällisyys on kolmas itkun aihe. Kun kisat ovat niin kovia, ei niihin kuulemma uskalleta mennä. Vuosien verran on jo esim. Animeconissa järjestetty yksilökisojen aloittelijasarja sekä kokeneiden sarja. Jos tällainen järjestely ei suosi aloittelijoita, niin mikä sitten? Tämän lisäksi esim. Kitacon on ollut hyvin aloittelijaystävällinen. Mainitsen juuri tämän erikseen siksi, että olen ollut siellä kertaalleen kisaajana, että tuomarina. Tampere Kuplii pitää myös itseään matalan kynnyksen kisana. Kisat ovat kuitenkin aika lailla joka tapahtumassa ohjelmistossa, luulisi että näitä on muitakin. 

Esiintyminenkään ei ole kaikissa kisoissa edes pakollista.  Jos joku haaveilema kisa tuntuu liian kovatasoiselta, miksei voisi aloittaa ensin pienemmistä? Kuten kaikki sanovat, sieltä saa vaan lisää kokemusta ja samalla toivottavasti itsekin kehittyy taidoiltaan ja/tai kisaajana henkiseltä puolelta (esim niin, ettei sijoitta jäämisestä oikeasti kaadu koko maailma ja tule halua lopettaa koko harrastus). 

Eli mitä on jäänyt käteen? Vuoden 2005 kahdesta cossikisasta on versonut n. 20 uutta kisaa lisää, sekä uusia kisakonsepteja. Suomi on niittänyt mainetta arvokisoissa maailmalla asti ja meillä on maailmaa kiertävä suomalainen cosplayvientituote cosplayidoli. Alkuvuosina Naruto, Kingdom Hearts sekä Trinity Blood tyhjäsivät palkintopöydät. Nykyään ei ole ollut aikoihin havaittavissa samanlaista jatkumoa hahmovalinnan ja sijoittumisen suhteen. Tänä päivänä tuntuisi myös tosi oudolta, jos kisojen jälkeen valitettaisiin siitä, kuinka isoimmat puvut voittivat. Ehkä nykypäivien salaliittoteoriat Suomen ja Tanskan cossaajien välillä ovat korvanneet tämän aiheen kokonaan...

Silti välillä on hyvä muistaa, että missä ne meidän cosplayjuuret oikein ovat lähtöisin. Ne ovat sieltä vuoden 1999 Animeconista, jossa oli tasan kolme cossaajaa. Sekä vuoden 2003 Animeconista, jossa oli kaksi esiintyjäryhmää. Voittaja ratkottiin käsi ylös-äänestyksellä. 

Vuosi meni jo, oho.

Olen näköjään päivittänyt viimeksi n. 8 kuukautta sitten. Hups.
Tämä cosplayvuosi meni vähän hiljakseen. Frostbitessa käytiin yhtenä päivänä Gurreneissa (kuvia aiemmassa entryssä, joten en repostaa niitä tähän), välissä oli Tampere kupliin pikavisiitti ja sen jälkeen Cosvision jossa näkyi taas Gurrenia vähän eri versioina kuin aiemmassa conissa.

Kupliin ~3 tunnin vierailua varten halusin jostain syystä tehdä jotain uutta, joten väänsin 90% valmisvaatteista modaamalla Love is war USeen.

Kuva: Hanna "Yaci" Hyttinen

Cosvisionissa meillä kummallakin oli tehtävänakki ja omani laajentui lauantain mittaan vähän muuhunkin. Hain muunmuassa epätoivoisesti mustekyniä cosplaybäkkärille akselilla info-kakkoskuvauspiste-info ja eksyin paluumatkalla harhailemaan n.vartiksi, koska perkuleen sokkeloiset kerrokset. Loppujen lopuksi niitä kyniä ei edes tainnut löytyä mistään.
Sunnuntaina oli esitystuomarinakki, jonka esituomarointi meinasi mennä minulta kokonaan ohi. Luotimme sokeasti bäkkärin seinällä oleviin aikatauluihin (joissa ei puhuttu tästä mitään), eli jos joku muistaa, että olin vaan hiilenä koko tuomaroinnin ajan, se johtui esim. näistä.
Cosvision oli kuitenkin tapahtumana ihan jees ja toivottavasti seuraavalla kerralla vielä paremmin.

Kuvat: Santtu "Japsu" Pajukanta

Pre-Garlock ja Vaahtokarkki!Nia (Tikli)

Yhtään ei kiristä kaulaa, ei!

En olekaan kirjoittanut sinne tekemästä pre-Garlock Simonista vielä mitään. Tämän kanssa kävi niin hieno tuuri, että _mitään_ materiaaleja ei tarvinnut ostaa. Kaikkea löytyi. Peruukki ja kengät olivat samat kuin aiemmissa Simoneissa.
Tekovaiheessa valkeni myös se, että miksi (minun etsintöjeni mukaan) kukaan ei ole tehnyt tätä. Siksi, että puku on mahdoton pitää päällä. Viitta lähtee suoraan takin olka- ja niskasaumasta, mikä aiheuttaa sen, että viitan paino vetää lyhyttä takkia alas. Jos tämän haluaisi tehdä vetämättömäksi, pitäisi viitan olla niinkin kevyttä kuin organza. Ja sehän ei todellakaan käy materiaaliksi tässä. Eli niittasin viitan neppareilla kiinni kaulasiteisiin ja olin ajoittain puolikuristuksessa, koska olkasaumoista roikkui vajaa kilo kangasta. Kyllä on kiva harrastus.

Desuconin lauantaina kierrätin Granado Espadan Scoutia (Le Dignitaire) joka oli aiemmin jo käynyt EC-finaaleissa ja Assemblyillä kisaamassa. Jesmo kuvasi kivasti metsässä.

Desuconin esityskisaan piti alunperin tehdä huono idea, mutta sain vielä huonomman idean, joka päätyi toteutukseen. Koko esitysidea syntyi täysin vahingossa; kuuntelen töissä Radio Nostalgiaa (sille on ihan syynsä miksi nauran lujaa sisäänpäin aina kun joudun "no mitäsä sit kuuntelet josset suomiräppiä"-tilanteeseen). Simo Salmisen kappale "Alle lujaa" on ollut 60-luvulla Pohjan tähteet elokuvassa ja harvakseltaan on kuulunut radiossa. Kotetsu oli juuri sopivan pösilö hahmo jota pystyi käyttämään. Joskus on ihan hauskaa osallistua kisaan täysin vitsillä. Alunperin ajatuksena oli vielä tehdä kökköauto isosta puhallettavasta uimarenkaasta jonka olisin posauttanut rikki esityksen lopussa. Keuhkot olivat kuitenkin flunssan/allergian takia sitä mieltä, että et muuten puhalla yhtään mitään. Joten se siitä.

"Jösses, sillä on kamera!"

Kuva: Emilia "AG" Lahtinen

Tämän jälkeen ei käytykään enää missään coneissa ja tuleva Yukiconikin jää välistä, koska missattiin lipunmyynti muistaakseni n. kahdella päivällä. Frostbite on vasta seuraava con. Majoituksesta ei ainakaan tule ongelmaa, koska varattiin hotelli jo syyskuun lopussa :B

Ensi vuonna tulee minulle myös 10 vuotta täyteen tätä ihanan kamalaa ja kamalan ihanaa harrastusta. Haluaisin tehdä sen kunniaksi jotain erikoista, mutta EC se ei kuitenkaan ole. Joku vuosi koitan uusiksi, muttei nyt. Katsotaan mitä tässä saisi aikaiseksi...

Gurren, Gurren, Gurren

Frostbite oli viikko  aikoja sitten, meidän conivierailu jäi ainoastaan lauantain mittaiseksi majoituksen puutteen takia. Tai no, olisi ollut mutta ei paikat kestä nukkua lattialla.

Aikaisempiin Frostbiteihin ja myöskin kesäDesuihin verrattuna conikokemus oli varsin erilainen. Paikan päällä mahtui liikkumaan, jopa myyntipöydillä ja oli tilaa. Lauantain perusteella ketkään eivät leiriytyneet portaisiin tai keskelle lattiaa, kukaan ei juossut ympyrää pitkin poikin samalla huutaen kurkku suorana ja paikat olivat siistimpiä. Silloin kun koko ikärajasta räjähti skeneen ydinpommi, kovaan ääneen puolustettiin sitä että no kyllä niissä vanhemmissakin on sellaisia jotka eivät osaa käyttäytyä, ei ole meidän nuorempien vika. Minä en ala vetämään mitään on yhtäkuin-linjaa conin tunnelman suhteen verrattuna ikäjakaumaan, mutta olipahan eksoottista kokea. Kaikki nuo edellä mainitut on kuitenkin ihan henk. koht. koettu aikaisemmissa coneissa.
Tai ehkä olen vaan liian vanha ymmärtämään että minkä takia coneissa täytyy elää niinkuin pellossa, oli sitten ikärajattu tai ei. Nämä nyt oli vain silkkoja havaintoja, en halua kohdistaa mitään kehenkään tai mihinkään ihmisryhmään.

Ymmärrän kuitenkin sen, että ihmisillä oli asiasta paha mieli. Minullakin on paha mieli siitä, että yksi minun lemparitapahtumista Cosplaygaala lopetettiin sen takia että EI OLLUT KÄVIJÖITÄ TARPEEKSI. Ja tämä sentään järjestettiin keskellä Helsinkiä. Ja seuraavaksi itketään että kun ei Hesassa ole ikinä mitään.

Minulla oli Hieno Visio (tm) että haluan saada Journey-puvun Frostbiteen ja ottaa järven jäällä hienoa kuvia kun on paljon lunta ja pakkasta. AHAHAha..ha. Ha.
Suomen ilmasto päätti elää jotain ihan omaa elämäänsä ja totesin että Journey vesittyi nyt ihan kirjaimellisesti. En nyt ole ihan varma että mihin haluan saada sen tehtyä, viitta on kuitenkin huopaa sekä villakangasta. Myöskin huppu on sangen lämmin joten kesäconiin en ainakaan laita. Kesällä shoottaaminen voisi olla eri asia...

In progressia. Hupusta näkee sisältä ulos muttei juurikaan ulkoa sisään. Ja ilma kulkee. 

Frostbiteen tuli mukaan Simon uuden takin kanssa. Ja myös uusien housujen kanssa, koska vanhat ovat paikassa Tosi hyvä jemma. Tämä jemma on myös ihan eri kaupungissa kuin minä, joten puhelinvälityksellä etsiminen ylipäätään oli vähän tympeää. 

Olisi tehnyt mieli itkeä uutta punaista tekonahkaa ommellessa, koska se oli niin paljon kivuttomampaa kuin se aikaisempi Eurokankaan Bonnie. Materiaalit olivat muuten samoja kuin aikaisemmassa. Sain takkikankaan vielä mukavalla alennuksella valmiiksi alennetuista hinnoista, koska pakassa oli kudontavirhe. Eurokankaan kohdalla kannattaa käyttää kaikki mahdolliset alennusprosentit irti mitä vaan lähtee.
Aika yllättävää, että takin kanssa tuli taas kerran kiire, mutta se on vihdoin uusi!

Ja kuvia! YumiKoyuki otti ja minä muokkasin. Tikli on minun Nia <3

Tämän jälkeen käväisin itsekseni pikavisiitillä Tampere Kupliissa, tein jopa uuden puvun sinne muokaten valmisvaatteita. Kohteeksi tuli Vocaloidien Love is war-USee. Kuvia otettiin, mutta saatte niitä myöhemmin, koska minäkään en ole vielä niitä saanut itselleni :'D

Tällainen siellä vilahti lauantaina. 

Mitä sitten seuraavaksi? Tiklillä on suunnitteilla Nian artbook-versio ja minua alkoi nyppiä Simonin versiottomuus. Jostain syystä mieshahmoista ei ole (keskimäärin) niin paljoa hienoja artbook/alternateversioita kuin naishahmosta. Siitäkin huolimatta, että Kaminasta ja Simonista on tehty oma artbook (joka on minulla hyllyssä!). Mieleen pälähti ihan ensimmäisen Gurren-jakson random-alkulöräys jossa on jonkin asteen Garlock Simon ja humanoid-Boota. Puku on ihan erilainen kuin "perus-Garlock", joten miksipä ei tehtäisi sitä. 

Jännäähän tässä on se, että virallisia referenssejä ei paljoakaan ole ja sarjassakin näkyvä osuus on vähän kyseenalaista. Yhden sutaistun character sketchin olen joskus vuonna nakki tallentanut koneelle josta näkyy pääpiirteittäin puvun muoto, muttei värejä.

Tämä on melkeinpä kaikista informatiivisin sekunti mitä puvun suhteen annetaan. 

Tämä on minun salapoliisitutkimusten mukaan virallinen kuva, joka kuitenkin riitelee väreiltään ylemmän kanssa.

¨

Katsotaan mitä tulee... Tämä ei ole edes ensimmäinen kerta kun teen Gurrenista parin sekunnin välähdyksiä. Vuosia sitten tein Leeronista viimeisen episodin puvun, joka näkyy juurikin sen 2 sekuntia. 

Nämä kaksi ovat ainoat kuvakulmat joita sen parin sekunnin aikana käytetään. 

Tällainen random-Leeron tuli vuonna 2008. 

Kai sitä joskus vaan pitää tehdä hankalamman kautta. Olihan minun ensimmäisenkin "cosplaypuvun" referenssinä kuudennnella luokalla jopa kaksi, puolikkaan tulitikkuaskin kokoista, valokuvaa cd-levyn bookletista. 

Taas yksi vuosikooste

Sattuneesta syystä tälle, tai oikeastaan viime vuodelle, sitä joulukalenteria ei sitten tullut. Olin kirjoitellut ylös jo suurimman osan luukkujen aiheista ylös ja aloittanut kirjoittamista, mutta aika ei olisi riittänyt. Ehkä teen niitä luukkuja pikkuhiljaa niin saan ne ulos ensi joulukuussa :B

Vuotuisena hittinä arvon bloggaajat ovat tehneet vuosikoosteita, joten hypätään mukaan myös. Uusia pukuja ei ollut vuodelle  2013 kuin 3.
Coneista käytiin sellaisissa kuin Frostbite, Kitacon, Desucon, Animecon ja Tracon.

Frostbitessä ja Kitaconissa käytin samaa pukua eli omaa versiota USee Vocaloidista. Tämä oli siinä mielessä terapeuttista, ettei ollut sitä valmista mallikuvaa jota orjallisesti syynätään ja mallataan. Käytin kylläkin SeeUn pukukuvaa siinä mielessä pohjana, että yritin saada omastani kyseiseen pukutyyliin sopivan, mahdollisimman autenttisen näköisen miesversion. Omasta mielestä onnistui ihan hyvin. Välillä on kiva rikkoa (itse määriteltyjä) rajoja ja välillä on kiva posauttaa ne kokonaan muusiksi.

kuva: jesmo

SeeU: Tikli

edit: minä

Desuconissa ja Animeconissa olin perin hehkeä ja eläväinen neiti/rouva Fatal Frame III/Project Zero pelistä, eli Engraver. Tämä oli taas jotain todella uutta itselle jo ihan genren puolesta. Sattuneesta syystä sarjan 2 ja 3 pelejä ollaan pelattu katsottu vierestä useampaan kertaan. Okei, yhden uuden pelin olen aloittanut pelaamaan itse ja se on juuri niin hermostuttavaa pelata itse kuin mitä ihmiset sanovat. 
Mietin pitkään Engraverin ja Reikan välillä, mutta päädyin toistaiseksi luopumaan jälkimmäisestä, koska en suostunut tekemään tatuointeja niin leväperäisten mallikuvien perusteella, kuin mitä sillä hetkellä löytyi. Alkuperäinen idea oli tehdä Engraverin yläosa ihopuvulla koska kuitenkin on naishahmo ilman paitaa, mutta päädyin kuitenkin muuhun ratkaisuun maskeerauksen ja käsien takia. (Jos/kun teen joskus Reikan, niin se todellakin tehdään tatuointien takia ihopuvulla)
Värjäsin ja pahoinpitelin kankaita ja materiaaleja sen verran että niihin sai vähän asiaankuuluvaa tunnelmaa. Lopputulos oli karmea. Tässä tapauksessa hyvässä mielessä. Ja Desuconissa otetut kuvat ovat vielä karmeampia. Pyydän taas kerran kuvaajalta anteeksi mahdollisista saaduista traumoista. Ja saatiin muuten Tiklin kanssa Fatal Frame-skitillä toinen sija Desuconin esityskisasta \o/

kuva: YumiKoyuki

edit: minä

Tracon oli meille vuoden viimeinen con. Shulkissa oli paljon asioita mitä en ollut aikaisemmin tehnyt ja samalla päätin yhden asian; enää en käytä mitään Ö-luokan tekonahkaa vaikka väri olisi oikea. On todella turhauttavaa jos tekonahka on täsmälleen oikean väristä, etenkin jos sävy on sellainen jonka löytäminen on täyttä hakuammuntaa, mutta kangas hajoaa käsiin ja karistelee väripinnoitteen irti.
Shulk on hahmona välillä tosi hermostuttava ja sen lisäksi aika palikka, mutta on siinä sen verran kivaa, että muut pukuversiot innostaisi myös.

kuva: jesmo

edit: minä

Mitä vuosi 2014 sanoo? Ainakin sen, että minulla on taas oma ompelukone. Edellinen vaihtoi omistajaa korjaajasedän kautta toisaalle. Ehtihän sillä jo tehdä kuuden vuoden kaikki puvut. Nykyinen saa luvan kestää vähintään saman verran.
Puvuista aiemmaassa blogauksessa mainittu Shin Sekai Yori koulupuku kiinnostaa, samoiten kiinnostaa tehdä Garlock Simon uusiksi. Jaa minkä takia? Muistaako joku sellaista Eurokankaan tekonahkaa kuin Bonnie? Ja muistatteko myös sellaista että se oli siihen aikaan ainoa punainen tekonahka mitä löytyi koko puljusta (joka on samalla ajanut alas kaikki pienemmät kangaskaupat, kiitos tästä). Simonin takkia ei voi käyttää enää, koska se punainen Bonnie murenee käsiin. Hyvä puoli tässä on se, että minulla on nyt ihan Latviasta asti tuotu KUNNOLLINEN punainen tekonahka ja pääsen tekemään takin uudestaan siten niinkuin olisin sen alunperinkin halunnut tehdä, ilman typeriä kakkosratkaisuja sen takia, että toinen pääkankaista on täysi susi. Kaikki muut osat ovat kuitenkin ihan käyttökelpoisia, joten ihan nollasta asti ei pidä kaikkea tehdä.
Näiden lisäksi teen kaapusankarin pelistä Journey. Jos yhtään tykkää vähän erilaisemmasta pelikokemuksesta tai eksperimentaalisista jutuista ylipäätään, niin koittakaa. Kyseinen teos on PS3selle. Ja se on justiinsa niin kiva, että haluan laittaa säkin päälle. Jos ei sitä lunta tule että pääsisi talven aikaan (ai onko täällä talvi nyt?) kuvaamaan esim. järven jäälle niin että taustalla ei ole mitään, haluan kesällä hiekkakuopalle. Piste.

Tämän ompelua on jo aloitettu! 

Päättämättä on vaan reunakuvioiden määrä, koska se vaihtelee. 

Muutama sana Shulkista (vihdoinkin)

Melkein naurattaa, että olen viimeisimmän coneihin liittyvän tekstin tehnyt joskus maaliskuussa ja tässä välissä on ollut Desu- Anime- ja Tracon. En varmaankaan viitsi enää noin vanhoista puida mitään kuvia kummempaa, Traconista voisi kuitenkin jotain sanoa.

Traconin puvun eli Xenoblade Chroniclesin päähahmon, Shulkin valmistuminen oli jostain syystä todella nihkeää. En (onneksi) edes pitänyt yhtään kirjaa kuinka paljon siihen ajallisesti meni. Armoreihin en ollut kovin tyytyväinen, en ole aikaisemmin edes tehnyt alusta asti mitään armorin osia. Aina on ollut joku vahinkolöytö, jota on voinut käyttää valmiina pohjana. Worbla sekä Wonderflex olivat minulle myös ihan uusia asioita.

Sopivien hahmojen löytäminen meinasi olla hankalaa. Piti löytää puvut, joissa on tarpeeksi haastavaa tekemistä ja jotka näyttäisivät hyvältä. Hahmojenkin olisi ihan hyvä olla itselleen sopivia ja lähdeteoskin voisi olla mielenkiintoinen. Sellainen loppujen lopuksi löytyi ja tulevalla cossauslistalla olisi muitakin hahmojen pukuversioita, näiden ajankohdasta ei vaan ole tietoa.

Minulla ei ole tapana ottaa in progress kuvia, joten saatte kuvia vaan valmiista puvusta.

kuva: jesmo

Puvun tekemisessä piti tehdä melko paljon kompromisseja ihan jo kankaiden suhteen. Tarvitsin niin epämääräisen vaaleansinivioletinharmahtavaa tekonahkaa, että Suomesta olisi ihan turha edes yrittää etsiä. Tallinnasta kyllä löytyi, mutta sen laatu oli vähän kyseenalaista. Jotkut saattavat muistaa Eurokankaan Bonnie-tekonahan, jonka pinnoite mureni käsiin, jos kangas taittui. No, tätä ommellessa tuli Bonnieta ihan ikävä. Kankaan pinta oli niin nahkeaa, että yläsyöttäjästäkään ei ollut mitään hyötyä. Haalarin musta pohjakangas on lycraa, joten taas pääsin käyttämään kahta lempparikangastani samaan aikaan, eli tekonahkaa ja lycraa (tämä ei ollut ironiaa, ihan oikeasti tykkään näistä).

Alemmat käsiarmorit olivat toinen kompromissikohde. Jos olisin tehnyt armorit ns. "oikeaoppisesti" kovasta materiaalista, olisi ollut liikkuminen vielä nihkeämpää käsien suhteen. Jalka-armoreissa ei ollut mitään vikaa, mutta olkapanssarit sekä kaulakaukalot ottivat todella helposti yhteen. Tätä ei voinut mitenkään välttää kyseisten kappaleiden koon ja muodon takia. 

 kuva: jesmo

Miekka oli ylivoimaisesti hankalin ja aikaavievin osa. Tein pohjan Finnfoamista ja päällystin sen Worblalla. Tässä ei olisi ollut mitään ongelmaa, jos olisi pitänyt tehdä ihan tavallinen miekka. Tässä on kuitenkin valot ja pelissä miekka aukeaa jopa kolmeen osaan. Päätin tehdä miekasta ihan suosiolla ainoastaan kahteen osaan aukeavan. Jälkiviisaana tekisin nyt miekan eri tavalla, en vaan ole itsekään varma, miten ja mistä sen saisi tehtyä niin, että siihen saisi hyvin upotettua sekä valot että aukaisumekanismin. Tämä oli myös se osa, minkä kanssa tuli kiire. Aikaa meni viikkotolkulla suunniteltua kauemmin.

Sain miekan kanssa myös ensimmäisen cosplayn-takia-päivystykseen-paikattavaksi -kokemuksen, mattopuukolla nimettömän pää auki koko matkalta. Tästä onneksi selvittiin pienellä paikkauksella. 

kuva: jesmo

Nyt varmaan sain koko ruljanssin kuulostamaan tosi ikävältä ja vastenmieliseltä. Sitä se ei kuitenkaan ollut. Loppujen lopuksi tekoprosessi oli hieno kokemus; muun muassa katsottiin Rurouni Kenshin kaksi ensimmäistä kautta yhtä jaksoa vaille valmiiksi sekä kuunneltiin Euroviisuja sun muuta hienoa musiikkia tekoaikana. Ja tästä myös oppi todella paljon monen asian suhteen. 

Seuraava tapahtuma on ilmeisesti Frostbite. Tänne ei olla vielä päätetty mitään pukuja, kaikkea erilaista ollaan mietitty ja pyöritelty. Tehtiin juuri viime viikonloppuna kangasturistimatka Tallinnaan ja löydettiin hienoja aarteita tuleviin pukuihin. Haluan valottaa sen verran, että yksi minun puvuista tulee olemaan tämä, johon löytyi vähän materiaalejakin: 

Tämä tulee olemaan ensimmäinen koulupukuni, jonka teen (kaappicosseja ei lasketa).

Shin sekai yori oli pitkästä aikaa sellainen sarja, joka katsottiin parilla rykäisyllä kokonaan. 

Ja näin lopuksi, haluaisin tänä vuonna tehdä cossijoulukalenterin. Ajattelin, että siinä voisi olla ompelu- ja kaavoitusohjeita ja ehkä jotain näpräämistä. Olisiko ihmisillä kiinnostusta?

11 asiaa

Halusin vaihtaa blogin ulkonäköä ja tämä nykyinen on jo neljäs vai viides mitä koitan, saa nähdä pysynkö jo tässä vai tekeekö mieli taas vaihtaa.
Waifu bloggasi jo kertaalleen Desuconista, en varmaan kovinkaan tyhjentävää entryä Desusta itse tee, mutta ehkä ennen Animeconia vielä tulee jotain blogintynkää.

Minut tagattiin joitain kuukausia sitten Cidin blogista tekemään 11 asiaa-haaste, jota ihmiset tekivät aika ahkeraan männä talvena ja keväänä. Koska olen ollut kiireinen ihminen, teen saman vasta nyt.
Kuvitus on ihan jotain randomia mitä olen joskus jostain syystä tallennellut koneelleni.

Haaste

Säännöt

1. Kerro 11 asiaa itsestäsi

2. Vastaa haastajan 11 kysymykseen

3. Keksi 11 uutta kysymystä

4. Haasta 11 uutta bloggaajaa joilla on alle 200 lukijaa

5. Kerro kenet haastoit

11 asiaa itsestä:

1. Tykkään Euroviisuista niin paljon, että semifinaalien ja finaalin katsominen telkkarista menee minkä tahansa livekeikan edelle. Yhden artistin kohdalla pitäisi vakavasti harkita.  

2. En ole nähnyt paljoakaan "joka otakun perus animesarjoista ja elokuvista". Muunmuassa Evangelion ja Totoro on näkemättä kokonaan. 

3. En ole myöskään nähnyt yhtään Star wars-elokuvaa, tosin tähän oli syynä etenkin yläasteella vallitseva typerä "Star wars on parempi kuin Star trek, koska se vaan on"-asenne ja olen boikotoinut aiemmin mainittua tästä syystä tarkoituksella. 

4. Latvialaisen Brainstorm-bändin laulajalla on minun painama t-paita, jonka design päätettiin yhdessä eurooppalaisen faniporukan kesken. Lähetin puseron Latviaan fanitapaamiseen ja minulla on tästä valokuvia todisteena. Kyseinen orkesteri oli aikoinaan Euroviisuissa ja pärjäsi aika hyvin. 

5. Kerään Mattelin Barbie nukkeja vuosilta ~1983-1995, samoiten Hasbron Sindy nukkeja vuosilta 1988-1996. 

6. Meillä on kissa, jonka nimi on sopivasti Cindy. Tähän en itse vaikuttanut, koska elikko tuli minulle 2-vuotiaana ja valmiiksi nimettynä. (Nimellä ei ollut vaikutusta ostopäätökseen)

7. Osaan käyttää kangaspuita ja pienellä muistelulla saisin laitettua ne kokonaan kutomiskuntoon itse. 

8. Samoihin aikoihin kun WCS-finaali oli vuonna 2012, Japanin Toyamassa oli kansainväliset lastenteatterifestivaalit jonka Suomen edustajan Ruma ankanpoikanen-näytelmässä oli minun tekemiä joutsenpukuja siipineen. 


9. En voi sietää reggaeta enkä "hillybilly-kantria".   

10. Olen niitä ihmisiä, jotka tykkäävät kookoksesta. Paljon. 

11. Menin naimisiin tämän vuoden toukokuussa. 

Haastajan 11 kysymystä:

1. Kadutko jotain mitä olet elämäsi aikana tehnyt?

Kyllä. Paljon ja usein. Olen tylsä enkä halua valottaa näistä enempää julkisesti. 

2. Onko cosplay tuonut mitä sinun elämääsi? 

Ei tässä sen kummempaa kuin avioliitto :'D Ja sen lisäksi paljon uusia kavereita. Lisäksi on mukavaa että ympärillä ei katsota kieroon kun haluan tehdä jotain tosi outoja pukuvirityksiä, koska kaikki muutkin tekee sitä samaa!

3. Mitkä ovat tulevaisuuden suunnitelmasi?

Minusta on ilmeisesti tullut tosi tylsä ja vastuullinen aikuinen, kun suunnitelmissa on vakituinen työ ja oma asunto. (Ei tartte välttämättä olla punainen tupa, voi olla muun värinenkin. Perunamaakin olisi ihan ok)

4. Onko sinulla esikuvaa? 

On ollut aiemmin montakin. Nykyään on oikeastaan vain RuPaul.  

5. Onko sinulla lemmikkiä?

Yksi kissa joka täyttää kohta 4 v ja sen lisäksi akvaario. Nämä tulevat keskenään yleistä luuloa vastaan ihan hyvin toimeen. 

6. Urheileminen vai sohva/tietokone? :D

Kaikkea on kiva tehdä sopivissa määrissä sekaisin. 

7. Mitä opiskelet tai töitä teet? 

Teen keikkaa ravintolatyöntekijänä 
(ja saan siitä paljon parempaa palkkaa kuin ompeluhommista ikinä, mikä on aika kamala asia)

8. Oletko lemmikki-ihminen?

Kyllä ja etenkin kissoja ottaisin enemmänkin ;o;

9.  Lempijuomasi?

Olen vähän vajaa, koska en juo normaalia kahvia ollenkaan ja teetäkin harvakseltaan. Niiden sijasta juon mehuja, kaakaota ja epämääräisiä jääkahvi ja jääteelitkuja. En oikeastaan osaa sanoa mitään lempparia. Ennen oli limsoista Fanta lime ja Hartwallin limsat joihin oli lisätty eukalyptusta (pointtina se, että limu tuntui kylmältä huoneenlämpöisenäkin), mutta näitä ei myydä enää. 

10. Jos jonkin hetken menneisyydestäsi voisit kokea uudestaan, mikä se olisi?

Näitä on ihan liikaa. Onneksi on valokuvia. 

11. Mikä oli todistuksesi keskiarvo peruskoulusta päästyäsi?
Alle 7. Yläaste meni ihan penkin alle koska koko koulu ei kiinnostanut sitten pätkääkään. Vastapainoksi viimeisimmästä koulusta tuli keskiarvoksi 2,2 ja maksiminumero oli siellä 3. 

En ala erikseen tagaamaan ihmisiä, koska aika lailla suurin osa seuraamistani blogeista on tämän jo tehnyt. Eli saatte vapaasti tagata itse itseänne 8D

Keksi 11. uutta kysymystä:

1. Elokuva (tai useampi), jota toivot ettet olisi ikinä katsonut?

2. Paras conimuisto?

3. Kaksi asiaa joihin olet koukussa?

3. Jos sinun pitäisi keksiä itsellesi suuren maailman show/taiteilijanimi, mikä se olisi? (tyyliin Cristal Snow, Kaija Koo...)

4. Missä maassa haluaisit käydä, jokin muu kuin Japani?

5. Sarja, jonka olet halunnut katsoa, muttet ole jostain syystä saanut aikaiseksi?

6. Oletko kesäisin mökkeily- vai kaupunki-ihminen?

7. Nostalgisin lapsuuden lelu tai lelusarja?

8. Elvis, Beatles, ABBA vai Michael Jackson?

9. Minkä taidon haluaisit osata? 

10. Paras vuodenaika? Miksi juuri tämä?

11. Jos voisit muuttaa yhden asian maailmasta, mikä se olisi?

Kitacon, vähän Frostbiteä ja Vocaloidit

No niin, talvikauden kaksi conia on käytynä. Frostbitesta ei ole oikeastaan mitään kummempaa sanottavaa, jostain kumman syystä aika ei tuntunut riittävän mihinkään, vaikka oltiin paikan päällä ihan tavallisina conikävijöinä, eikä ohjelmiakaan katsottu kuin AMV-kisa (sekään ei ihan kokonaan), pakollinen cosplaykisa, sekä Cosplay bootcamp. Tästäkin huolimatta tuntui, ettei kenenkään kanssa ehtinyt keskittyä juttelemaan kunnolla, ja parikin ihmistä meni ohitse niin, että "pitää mennä tonne, nähdään vielä myöhemmin conissa ja sit ehditään jutella".

Pukuina oli kummassakin conissa aiemmin bloggaamani USeen itse suunniteltu puku. Tekeminen oli sinänsä ihan mielenkiintoista, vaikka periaatteessa saikin tehdä justiinsa niin kuten itse halusi ja parhaaksi näki. Pyrin silti pitämään mallin ja värit uskottavana SeeUn miesvastineena, koska tälle oli sentään olemassa mallikuva. USeen housuista tuli kamalimmat ikinä, ihan niiden autenttisten korealaisten kaavojen takia. Ainakin oli mukavat pitää päällä, koska kangasta oli niin paljon joka suuntaan... En kyllä arkikäyttöön sillä kaavalla tee yksiäkään housuja :x

Viikko Frostbitestä oli Kitacon Kemissä, johon tuli myös tuomarointinakki. Kerran aikaisemmin olin kyseisissä pippaloissa käynyt, tosin sinä aikana tapahtuma oli vielä Kemin sarjakuvapäivät. Tähän oli myös tarkoitus laittaa hienoja matkakuvia, mutta käytimme lainajärkkäriä jonka siirtopiuha ei tullutkaan kameran mukana meille, joten ei sitten matkakuvia tähän entryyn. Voin kyllä sanoa, että conimatka oli jo itsessään aika elämys, ensin pari tuntia junalla Tampereelle josta loppumatka Kemiin mentiin autolla, koko löräys ~10 tuntia per suunta..  Ei käy kateeksi niitä jota käyvät pohjoisesta conittamassa etelämmässä..

Halusin kuvitusta tekstiin, joten omien matkakuvien puuttuessa laitoin Googlen hakuun Kemi. Löytyi Kemi Neko, jolla on melkoinen piirrostyyli. 

Lauantaina oli siis itse conipäivä ja tuomarointi. Tarina kertoo, että tänä vuonna oli poikkeuksellisen paljon ihmisiä kisaamassa, mikä on tietty sijainnin sekä "Kemin metsäconin" koon huomioon ottaen ihan jees. Kisassakin oli monipuolisesti kaikista lähteistä hahmoja, Vocaloidit oli isoimpana enemmistönä.
Tuomarointi oli todella hankala, mielipide-eroja löytyi paljon ja tämä oli oman tuomarointihistorian aikana ensimmäinen tapaus, jossa palkintojenjaon jälkeen tuli ihan oikeasti paha mieli, koska olisi halunnut palkita ja mainita enemmän ihmisiä kuin ylemmältä taholta oli sallittua.
Kisan jälkeen tulikin eräs henkilö kysymään palautetta ja kysyi että mikä oli se syy etten riittänyt sijoille. Tässä kohtaa vähän nytkähti polvet ja mielessäni palasin välittömästi sinne 'Asagi ~6 vuotta sitten' aikaan, jolloin kysyin itseltäni täsmälleen samaa useampaan otteeseen. Erona vaan se, että siihen maailman aikaan ei tuomarien kanssa keskusteltu, ei ollut esituomarointia, eikä jälkipalautteesta ollut tietoakaan. Itse piti vaan yrittää päätellä että mikä mätti.
Usein tähän tehosi ainoastaan aika; kun itse kehittyi cosplayaajana enemmän, alkoi myös katsella aikaisempia pukuja vähän eri valossa ja saattoi nähdä paljon enemmän asioita kuin silloin pukua ensimmäistä kertaa pitäessä. Eikä tämä ominaisuus välttämättä lähde mihinkään, vaikka olisi kuinka kauan harrastanut. Tämä on kuitenkin tiettyyn pisteeseen asti mielestäni ihan tervettä, koska kyseenalaistamisella ja oman tason pohdiskelulla voi päästä eteenpäin. 'Minä olen paras, enkä tarvitse kenenkään neuvoja'-asenne todennäköisemmin jarruttaa koko kehitystä, ellei jopa lyö kokonaan poikki. Vaikka olenkin vanha harrastaja, silti käytän aina tilaisuudet hyväksi ja haluan tuomaripalautetta jos on mahdollisuus, koska minua kiinnostaa ns. "virallisen tahon" näkemys sekä mahdolliset ohjeet, että mitä voisi tehdä toisin.
Jos teitä ottaa pannuun ja harmittaa että ei tullut kisasta x mitään kotiin, voitte yrittää miettiä asiaa siltä kannalta, että ehkä itse olet joku kaunis päivä siellä tuomaripöydän toisella puolella. Valtaosa suomen nykyisestä tuomareista on kuitenkin aloittanut cosplayuransa nollasta ja pikkuhiljaa luonut "uraa" eteenpäin.
Itse asiassa Tampere Kupliissa olen taas tuomaroimassa, joten siellä sitä lajia taas lisää.

 Google sanoi myös että Kemin kaupunki näyttää tältä.

Avautuminen loppui tältä erää tähän... Kitaconista ei tullut oikein muuta edes nähtyä kuin cosplaykisaan liittyät jutut sekä AMV dance, joka oli hyvinkin viihdyttävä jo siitäkin syystä, että samaan aikaan nautittiin päivän lämmin ateria Subway patonkien muodossa. Taidekujan/myyntipöytien kirpparikamoista on tullut vähän sanomista, en itse ostanut näiltä mitään, mutta minä en näe tätä mitenkään huonona asiana että conissa harrastettaisiin kirpparitoimintaa. Jokainen joka on yrittänyt tavallisella kirpparilla myydä anime/pelitavaraa, oletettavasti tietää mitä tarkoitan. Erityisesti jos on haalinut tavaraa sellaisista sarjoista joita keskivertokirpparinkävijä ei todennäköisesti ole ikinä kuullutkaan (Saint seiya vs Final fantasy, kumpihan lähtee pöydältä välittömästi? Noin ihan yhtenä esimerkkinä). Itse asiassa toivoisin että näitä järjestettäisiin tapahtumissa ihan virallisestikin, muutenkin kuin cosplay-kirpparin ja lopetetun Kupolin mangakirppiksen muodossa.

Kitaconin päivän aikana käytiin vielä shoottaamassa derppaamassa pukuja toiseen kertaan, tällä kertaa oli lisäksi mukana Kaito-setä. Nämäkin kuvat ovat jossain aikalimbossa, ei tosin meidän kamerassa vaan kokonaan toisen henkilön. Ja kyllä, oli kylmä ja tuntui olevan vielä kylmempi kuin Lahdessa. Kemin kevyt ja viileä tuulahdus mereltä... Ja vielä mainitsemisen arvoisena conikokemuksena hotelliaamupala. Kuulemma syy jo itsessään miksi Kemiin asti pitää lähteä coniin.

Laitetaan nyt lopuksi Frostbiten kuvia, että on jotain katseltavaakin:
kuvat otti wind-shear/Jiri, minä editoin jälkeenpäin
mai waifu eli tikli on SeeU