Nahkahousut ja Tiikeri

Nyt vasta Eurocosplay championships finaaliin osallistuminen alkaa tuntua todelliselta. Tähän asti se on vaan tuntunut sellaiselta "joku tapahtuma joskus syksyllä mihin teen taas puvun". Kaikki tarvittavat varaukset on nyt tehty ja pukukin on valmis, mitä minimaalista jälkihifistelyä vielä pitää suorittaa. Taustanauha ja lähdekuvatkin meni järjestäjille jo syyskuun lopussa. Enää pitää vaan matkustaa johonkin Englantiin kisaamaan x___X

Ilmeeni. 

Ja stressitasoni

Yritän olla jännittämättä etukäteen, mutta silti tulee välillä sellainen olo että tekisi mieli hyppiä seinille adrenaliinipöllyssä. Enkä ole edes ihan varma että jännitänkö enemmän kisaa vai sitä, että pitää matkustaa ulkomaille. (Ja tuplajännitän vielä siksi koska Cosplaygaala on ihan justiinsa)

T-kirjaimen mallinen kisalava ei ole saanut oikein miltään kuulemaltani taholta kiitosta. Tottakai pitkä ja _kapea_ lava aiheuttaa ihan omanlaiset rajoitteet, mutta omasta mielestäni valitsemassani taustakappaleessa tuon mallinen lava toimii itseasiassa paremmin kuin normaali poikittaissuunnassa oleva. Toivottavasti mielipide pysyy paikan päällä samana, Sibeliustalon päälavan nähdessäni olin ihan 'houli shit!' vaikka mitat tiesinkin etukäteen.

Itse kisasta... Lähden aika neutraalilla mielellä kisaamaan. Tottakai lähden tosissani ja minun mielestä tuntuisi väärältä lähteä mihin tahansa edustamaan ulkomaille ihan herpderp-asenteella. Mutta en todellakaan lähde millään King of the world-asenteellakaan. Sillä ei nimittäin pärjää missään. Toki se voi jonkun mielestä olla kivaa ajatella että 'Minä olen paras, kaikki polvistukaa edessäni koska Minulla on paras puku ja olen Paras Ikinä'. Ennen pitkää sellainen asenne tulee silmille ja jos siitä ei ota opikseen niin... no, jokaisen oma asia.
Lähden sillä asenteella että teen sen minkä pystyn ja katsotaan mihinkä se riittää. Pukuun olen ihan tyytyväinen, se ei ole minun suosikkipäästä Scoutin vaatevalikoimasta mutta käytännöllisin se on (ja tämä ehkä sanoo hahmosta jotakin, köh). Jos minun ei olisi tarvinnut pätkääkään piitata siitä kuinka paljon puku antaa liikkuvuutta, olisin valinnut toisen version.
Kilpailijoita on finaalissa se 35 kappaletta, jos edes jonnekkin 15 sijan paikkeille pääsisin niin riittää minulle ihan hyvin. Majon viimevuotinen 7 sija näissä karkeiloissa oli aiika kova veto. Ja tänävuonna on vielä muutama kilpailija lisää. Eli tosissani kyllä lähden kisaamaan, mutten kuitenkaan verissä päin.
Kuulun siihen ryhmään ihmisistä jotka jäivät haavi auki katsomaan Top3 sijoja hämmentävyyden takia. Siksikään en halua ottaa mitään ennakkoasenteita kisan suhteen, koska (oletetun)  tuomarointitavan tietäen sijat olivat lähinnä lolwut. Toisaalta jos on yhtään tietoinen mitä Kaikkea Jännää WCS:n takana on meneillään, ei ehkä pitäisi olla minkään kansainvälisten cosplaykisojen tuloksista ihmeissään. Tämän vuoden ECC finaalin jälkeen ollaan sitten ehkä vähän viisaampia. Tai entistä enemmän hämmennettyjä.

Yksi asia mitä pikkasen jännään myös jossain tuolla alitajunnan syövereissä, on se miten pukuun suhtaudutaan sekä paikan päällä että sitten kisan jälkimainingeissa (4chan, anyone?). Tuo nyt ei ole mikään kaikista peittävin mahdollinen cossi ja vähäpukeiset cossaajat leimataan jossain tapauksissa automaattisesti huomiohuoriksi.
Kyllä, siinä on matalat housut ja melkein liivi joka melkein peittää, kuin myös housut ovat sivuistakin auki (tosin minulla on iholycraa niissä kohdissa, mutta silti). Mutta ei tämän, ei sen edellisen Scoutin eikä minkään muunkaan paljastavan cossin takana ole ollut takana se periaate että "look at mah body". Voi kuulostaa teennäiseltä sanoa että 'no ne nyt vaan sattuu olemaan paljastavia by accident'. Mutta siihen suuntaan nuo tapaukset kuitenkin menee. Mustan Jade phraxi scoutin olisin tehnyt vaikka se olisi ollut umpinainen haalari, siinä oli värit sekä kaikki yksityiskohdat ja niiden asettelu se asia mikä minuun kolisi isolla lekalla samantien kun näin ensimmäisen kuvan siitä. Garlock Simon... se nyt vaan on hahmona sellainen Ultimate manry eeppisyys että ihan itkettää . Ja kuten olen sanonut, tuo finaalin Le dignitaire scout oli oikeasti ainoa vaihtoehto jossa yhdistyi sekä (edes siedettävä) design, puvun haasteellisuus että mahdollisuudet myös liikkua melkein normaalisti. Olin sen Jade phraxin kanssa oikeasti yllättynyt siitä kuinka paljon se tekonahkatakki rajoitti käsien liikkuvuutta joten en halunnut sitä riskiä että tämän uuden puvun kanssa tulee samanlaisia yllätyksiä. Ei niillä housuillakaan nyt mitään spagaatteja vedetä mutta ei sellaiseen olisi kapasiteettia muutenkaan... Mutta jos mitään huomio/kroppahuoraukseen liittyviä juttuja tulee minuun liittyen olemaan tai on mahdollisesti liikkeellä jo nyt niin onneksi olkoon, olette ihan väärässä.

Nyt tämän jälkeen voisin heivata pari nopeasti otettua kuvaa finaalikuteesta. Kyllä, taas tuli sellainen olo että OLENKO NYT IHAN TOSISSANI PISTÄMÄSSÄ TÄMÄN IHMISTEN ILMOILLE *facepalm*, mutta kyllä se nyt vaan niin menee. Meikit ja harmaat feikkipulisongit oli ihan muualla kuin minä itse tuolla hetkellä, joten minkään sortin mömmöjä ei ole naamassa. Peruukki tarvitsee myös vähän lisää ilmavuutta. Tähän pläjäykseen + miekkan jota ei ole kuvissa, meni ~80 tuntia.

       

Melkein meinaan olla uskomatta itseäni tuon edellisen kappaleen suhteen... 9_6 Tällä kuitenkin mennään ja katsotaan miten käy.  

Sunnuntaillekkin keksin ottaa puvun mukaan, kivasti vasta 1½ viikkoa ennen expoa. Sunnuntaita varten lähtee Kotestu mukaan ja nyt on sitten sitäkin korjailtu ja uusittu niin että jos ihan ultimate-hifistelyksi haluaa vetää niin tekisin rannekorun pienimmistä helmistä ja peittelisin kenkien koristereikiä. Jos jää ylimääräistä aikaa niin sitten voin nuo tehdäkkin. Vedin liivin kokonaan uusiksi, housuja ratkoin ja ompelin uudestaan, uusin kengät ja toisen rannekkeen myös. 

EI OLE AUTENTTISET TASKUT EIKÄ VYÖTÄRÖ, RATKON JA OMPELEN UUSIKSI <- mikä pilkunviilaaja missä. 

No, muutaman tunnin jälkeen olin madaltanut housuja, eteen tuli vetoketju, tavallinen vyötärökaitale vyölenkkeineen ja sivutaskut. 

Kolusin pari päivää sitten kirpparia ja  halusin etsin kenkiä mistä maalata Kotetsulle oikeanlaiset kengät. Kertaalleen jo kiertelin pöydät ympäri pikkusälän perässä kunnes muistin että ai niin, ne kengät joten kiersin uudestaan. Ajattelin jo että ei sellaisia ole täällä missään ja sitten tuli nämä eteen. Sen jälkeen olin ihan varma että hintaa on liikaa ja ovat liian pienet. Hinta oli 3 e ja kokoa sen verran että irtopohjallisilla saa sopivan kokoisiksi. Teki mieli vähän itkeä.  

Autenttisimmat mitä tähän hätään sai ja mitä on koko kesänä näkynyt. 

Ja tässä samat maalien jälkeen

Suurinpiirtein puolitoista päivää väänsin Kotetsun kanssa ja sitten oli taas puku valmis. En ole ikinä aiemmin lähtenyt tekemään samaa pukua uusiksi, mutta Kotetsu on sellainen jota jaksaa höylätä kerta toisensa jälkeen (kuulostinpas irstaalle...) Yleensä en edes innostu mistään casual-vaatteista, mutta tämä oli sellainen jota oli kiva tehdä ihan kolmanteen kertaan uusiksi, vaihtelevin kokoonpanoin. Toisekseen casuaalit on sellaisia missä helposti tulee tahattomasti tai tahallisesti vähän oiottua mutkia "no nää nyt on mustat suorat housut missä on etuprässi, saa kelvata vaikka vyötärö ja taskut ei matchaa alkuperäiseen" joten siinäkin mielessä oli kiva nyt vihdoin tehdä kunnon viilausversio. Kotetsu olisi kuitenkin mennyt jossain vaiheessa uusiksi niin onpahan sekin nyt pois alta.  

Jotta näin. Saa luvan olla v.final nytten.

Nyt on musta rannekekin enemmän sen näköinen kuin pitää.  

Oli harvinaisen turhauttavaa stailata etuhiuksia tietäen että hattu kuitenkin peittää ne melkein kokonaan... Partaakin kokeilin uudesta materiaalista ja tuntui pysyvän paljon paremmin kiinni. Silmämeikkiäkin kokeilin uudella lailla vaikkei tässä niin näykään. 

Näillä siis lähdetään, toivon parasta mutten pelkää pahinta. Bring it on, ECC!