Eurocosplay finaalit + MCM Expo 1/?

Josko olisi aika blogata sitä Lontoon reissuakin, tässähän on kulunut enemmän aikaa kuin piti...

Eli Desuconista pääsin edustamaan Suomea London MCM expossa järjestettyyn Eurocosplay championships-finaaliin. Koko homma tuntui ihan uskomattomalle, vasta siinä puolentoista viikkoa ennen lähtöä alkoi todellisuus iskeä tajuntaan. Puku ja kaikki valmistui ihan hyvissä ajoin, esitystä jyystin tuntikausia pimeällä pihalla finaaliviikolla, aina ihan siihen pisteeseen asti että hiki tuli.
Expo kustansi tänä vuonna yhden guestin sisäänpääsyn tapahtumaan ja hotellimajoituksen, mukaan lähti Desuconin karsinnoista toiselle sijalle tullut Miwa, hahmona Kobato samannimisestä Clampin sarjasta.

Expon puolesta kustannettiin majoitus perjantai-sunnuntai ajalle, mutta halusin ottaa vähän rennommin ja lähteä jo torstaina (mikä olikin ihan hyvä idea koska perjantaina meillä kesti löytää Horleystä Barkingin hotelliin sellaiset neljä tuntia). Jännitin etukäteen sitä lentämistä melkein enemmän kuin kisaa, mutta ei tuntunut mikään missään kun matkapahoinvointitabletin otin. Loppuvaiheessa alkoi paineenvaihtelut sun muut jo vähän tuntua, lentoa oli kuitenkin vaan pikkasta vajaa 3 tuntia. Torstaina oli iltalento ja suurimmaksi osaksi alla näkyi vaan tiivis pilvimatto.   

Onko se sytroksi, onko se turkis? Ei, se on pilviä nähtynä lentokoneen ikkunasta. 

EMMERDALE ALKAA! Eikun mitä...

(jos olette kertaakaan nähneet sarjan openingin niin tiedätte mitä tarkoitan)

Lennon sekä laukkujen hakemisen jälkeen alettiin suunnistaa hotellille jonka oli määrä olla Gatwickin lentokentän nurkilla. No lentokentäthän on esim. julmetun isoja, joten meillä ei ollut mitään käsitystä että mihin suuntaan mennä ja uloskäynnilläkään ei näkynyt minkään valtakunnan opastekylttejä. Googlemapsin kartta kyllä oli että mihin suuntaan pitäisi mennä, mutta edes lentokentän parkkistaffi ei tiennyt missä kohtaa meistä katsottuna kentän edestä menevä iso London road menee, joten... Taksilla sitten. Hajosin jo kertaalleen kun taksivaraukseen piti ilmoittaa oikea nimi ja paperista se piti loppujenlopuksi näyttää koska jotkut suomalaiset nimet, mitä. Lontoolainen taksinbuukkaaja lausui sen sitten "Achy". 

Hotellille tai tarkemmin B&B majataloon (Bed&Breakfast) päästiin loppujenlopuksi ja olo oli kuin suoraan jostain Brittisarjoista. Kun ensin saatiin ihmeteltyä kokolattiamatot, koristetakan vieressä oleva käsienpesuallas ja koko brittiläinen kylpyhuonekulttuuri ylipäätään, mentiin metsästämään ruokaa. Reissu alkoi hyvin koska jo tässä kohtaa lähdettiin väärään suuntaan ja luvattuja ravintoloita ei näkynyt sitten missään. Päädyimme sitten paikalliseen ruokakauppaan jossa ensin meni hyvä tovi siinä että hahmotti mitä ylipäätään Briteissä on tapana syödä. Tämän jälkeen päästiin ihmettelemään itsepalvelukassaa.  

Ensimmäinen juna-asema monista

Perjantaina lähdettiin jo aamulla Horleystä ja otettiin juna Lontoon keskustaan. Siellä sitten meni ihan oma aikansa kun piti tutustuttaa itsensä lukuisiin ydin-Lontoon kulkuvaihtoehtoihin. Tosiaan se neljä tuntia kesti ennenkuin päästiin Barkingiin asti jossa meidän expomajoitus oli...

Westham (kavereiden kesken Länsikinkku) oli eräs vaihtoasema

Tännekkin hotelliin kuitenkin päästiin loppujen lopuksi. Viimevuonna finalistit olivat saaneet heti kivenheiton matkan päässä Expohallin edessä olevan hotellin, mutta tänä vuonna jouduimme kauas. Tähän kerrottiin syyksi se, että finalistien majoituksesta vastaava henkilö oli ollut että "no mä varaan ne huoneet huomenna, lolsnort". Paikan päällä oli samaan aikaan myös Brittien Top model-häppeninkiä ja nämä ehtivät varata sen lähimmän hotellin tietty nenän edestä. Eli jouduimme noin 10 kilometrin päähän olevaan majoitukseen. 

 Etap hotellin huone oli kuin Silja Linen hytti. Paitsi että täällä ei saanut vessan eikä suihkun ovia lukkoon. 

Eikä ollut edes kädensijaa niiden sisäpuolella :B

Perjantaina illasta oli luvassa tervetuliaisjuhlat. Paha vaan ettei kukaan ollut infonnut että mihinkä silloin pitäisi saapua. Olimme sopineet Hoothootin kanssa tapaamisen puolta tuntia ennen juhlien alkamista etuovien luona. Mutta  kun yritimme päästä takaisin expoalueelle, järkkärit olivat että "tää tapahtuma loppu nyt, meille tuli käsky että ketään ei päästetä sisälle enää". Siinä meni sitten tovi että saatiin tilanne selvitettyä ja päästiin sinne sisälle niinkuin kuuluikin. 

Juhlat itsessään... noh. Olisi ollut niin paljon parempi että olisi ollut sellainen virallinen osio jossa jokainen olisi vuorollaan ollut että "hei, olen maan x edustaja ja tässä on tukijoukkoani". Mutta ei. Tilaisuus oli täysin vapaa, suurinpiirtein puolella porukasta oli kisa/guest badget kaulassa joten kilpailijoiden erottaminen porukasta oli aika arpomista. Ihmiset ryhmittyivät kuitenkin aika hyvin itsekseen, suomalaiset tapansa mukaan tietty ryhmittyivät keskenään. Jossain vaiheessa rinkiin liittyi (oletettavasti) Saksan edustaja ja toiset Hollannin edustajat mutta äkkiä juttu meni taas niin että Suomalaiset puhuivat keskenään suomea ja loput saksaa :B

Minä kun en Suomen coneissakaan ole mikään kauhean innokas oma-aloitteisesti menemään kommunikoimaan kokonaan vieraiden ihmisten kanssa, niin ulkomaalaisten seassa rima oli vielä korkeammalla.

Juhlahuoneen/tulevan pukuhuoneen parvekkeelta näkymää

Hoot & co ehtivät jo lähteä paikalta pois ennenkuin eräs pöytäseurue alkoi huudella perään. Ensiksi kuulutettiin että missä on Viro, halutaan Viro tänne. Kun vastausta ei kuulunut niin sitten huudettiin Suomea. Tietty viittasin nurkasta ja siitähän riemu repesi. Olivat koonneet pohjoismaat + Latvia/Liettuan (minulla menee nämä maat aina sekaisin joten en muista kumpi näistä se oli) yhteen pöytään. Ja juuri paria minuuttia aiemmin olimme katsoneet sinne suuntaan että siellä juodaan ihan justiinsa porukkaa pöydän alle... :'D

Siinähän sitten halattiin ja käteltiin ristiin rastiin ja vaikka mitä. Kovasti oli porukka hilpeää (= nesteitä oli nautittu aika hyvin jo) ja joitain sanoja siinä ehdittiin vaihtaa ennenkuin tuli käsky että juhlat loppu nyt ja aletaan kelaamaan ihmisiä laukkuineen hotellille. Kello olikin taas puoltayötä ennenkuin hotellille asti päästiin. Kuljetus oli ainoastaan henkilöautojen varassa koska kenelläkään exposta ei ollut korttia ajaa minibussia. Huhujen mukaan viimeiset jäivät jatkoille viiteen asti aamulla...  

Tällaista perjantaina...

...ja tällaista lauantaina

Hotellijärjestely ei ollut ainoa joka meni pieleen. Tai oikeastaan siitä johtuen moni muukin asia meni uusiksi. Lauantai-aamuksi oltiin ilmoitettu kuljetus expoalueelle tapahtuvan 7:30-8:00. Pihalla sitten kiltisti porukalla odotettiin kamppeiden kanssa ensin aikamme, kunnes ilmeni että autoja ei saada vielä mistään koska expo ei ole vielä edes avattu. Joten koko joukko passitettiin takaisin sisälle odottamaan. Muistaakseni yhdeksän kieppeillä pääsimme vasta oikeasti lähtemään hotellilta.

Mutta ei se tarkoita että ongelmat olisivat loppuneet. Kun vihdoin ja viimein päästiin expohallin yläkertaan, kaikkia odotti uusi yllätys. Järjestäjille oltiin luovutettu kaksi avainta tuomarointihuoneeseen muttei yhtään pukuhuoneeseen. Kello oli jo kymmenen ennenkuin sinne pukuhuoneeseen vihdoin ja viimein päästiin. 

Alunperin aikataulut menivät niin, että 8:00-10:00 olisi harjoitteluaika tekniikan kanssa (kaksi kertaa olisi jokainen päässyt harjoittelemaan infon mukaan, tuo kyllä tuntui alunperinkin aika utopistiselle ottaen kisajamäärän huomioon), tuomarointi olisi ollut tämän jälkeen 11:00 alkaen ja jokaiselle oli annettu etukäteen oma aikaslotti että mihin aikaan pitää olla arvioitavana.

Se miten asiat oikeasti menivät, oli että omien havaintojeni mukaan lavalle pääsi harjoittelemaan ainakin kaksi ihmistä. Tuomarointikin meni aluksi niin, että sitä mukaa huoneeseen arvioitavaksi kun on valmis. Minä olin ihme ja kumma vaatteineni valmiina ihan oikeaan aikaan, eli heti silloin kello 11 niinkuin pitikin. 

Olin jo etukäteen kuullut siitä että tuolla tullaan kääntelemään saumoja ympäri ja tiiraamaan lähietäisyydeltä, todellisuus ei kuitenkaan ollut niin paha kuin mihin olin varautunut. Viime vuodesta tuttu Goldy muunmuassa tarkisti ihan sormella vedellen saappaiden koristeompeleita. Proppikin katsottiin tarkasti että onko ranka suora vai kiero.  

Lavalle en loppujenlopuksi päässyt lauantaina tekniikan kanssa laisinkaan harjoittelemaan... Onneksi sentään pääsin perjantaina oman ipodin ja kuulokkeiden kanssa koittamaan kun pääjärjestäjältä asiaa silloin pyysin. Muuten olisi ihan mennyt käsille koko esitys. 

Olin jo hyvissä ajoin vapaa pakollisista esivalmisteluista ja kisan oli määrä alkaa vasta viideltä joten siinä oli monta tuntia aikaa hermoilla ja pyöriä ympäriinsä. Ehdittiin siinä ottaa photoshoottiakin. Näitäkin kuvia tulee vielä lisää...

Shoottikuvat (c) Miwo

Minulle sattunut kilpailijanumero oli jo viides eli pystyin valtaosan esityksistä seuraamaan paikanpäällä itse. Kilpailijoita oli tänävuonna 34 eli enemmän kuin viimevuonna. Jotkut maat olivat halunneet tälle vuodelle lähettää kaksi kilpailijaa ja joitain maita oli kokonaan uusina, esim. naapurimme Viro. 

Ja se kisan taso? Ihan älytön. Esityksiin oli panostettu ihan eri kaliiberilla kuin viimevuonna. Puvuissakin oli paljon vaihtelua, yllätyksekseni finaalissa oli minun lisäkseni kaksi muuta Granado Espada hahmoa; female elementalist (Le rouge/Le noir) ja female musketeer (Blue serpent). 

Suomessa kun on jo tottunut johonkin Sibelius- ja Tamperetaloihin jossa on konserttikaliiberin äänentoisto ja kunnon lava, expon isoon messuhalliin kyhätty lava ja paikalle hommatut kajarit oli aika kulttuurishokki. Jos taustanauhassa oli vähänkään puhetta, se puuroutui ihan kamalaksi. Minulla meinasi hajota kaikki käsiin samantien kun ällistyin lavalle mennessä sitä, että näinkö huonona tämä ääni kuuluu. En ollut oman vuoroni jälkeen ollenkaan tyytyväinen, puolessa välissä kaikki levisi ihan käsiin ja meni erilailla kuin olin harjoitellut. Viikkoa aiemmin olleessa Cosplaygaalassa jo huomasin että liian hiljainen tai muuten vaan huono äänentoisto vaikuttaa ihan älyttömästi keskittymiseen ja fiilikseen ylipäätään. 

Oman vuoron jälkeen vetäydyimme sitten backstagen sivuun lattialle istumaan ja seuraamaan kisaa screeniltä. Näkyi sitä livelavaakin vähän siihen mutta screeniltä oli tietty paljon selkeämpi seurata. Sellainen pieni IMPOSSIBRU-fiilis taas tuli niitä esityksiä seuratessa, olisi ollut ihan hirveää olla rankkaamassa siitä porukasta ne kolme parasta,Youtubessa ovat kaikki esitykset nähtävillä. Mitään omia suosikkeja minulle ei muodostunut paikan päällä, pitää vielä katsoa kaikki esitykset Youtubesta läpi. Valikoimaa kyllä löytyi sekä pukujen että esitysten tyylistä vähän laidasta laitaan. 

Ja täältä on kätevästi nähtävillä ne Top3 sijat. Oma sijoitus oli jaettu 11 sija toisen Hollannin edustajan (Kefka/Final fantasy) kanssa, ja olin ihan myytynä, ainoastaan puoli pistettä eroa 10 sijaan! Tavoitteeni oli päästä sijalle ~15 ja varsinkin sen epäonnistumisfiiliksen jälkeen tuo sija kelpasi todella mieluusti. Top10 sijoja muutenkin ratkottiin aika paljon puolen pisteen eroilla, joten harvinaisen kova kisa kyllä oli.

Kisahärdelli oli joskus illalla 8-9 paikkeilla ohi ja olo oli taas kuin katujyrän alta vedetyllä lahnalla. Ihan julmettu väsymys. Samalle illalle oltiin vielä suunniteltu ja varattu ruokailu expon läheisyydessä olevaan kiinalaiseen ravintolaan kaikkien finalistien + kumppaneiden kesken, me jätimme ruokailun välistä koska suihku ja uni kuulosti paljon kutsuvammalle kuin ravintoloiminen, etenkin kun sieltä pääsisi pois vasta sitten joskus kun kaikki ovat saaneet ruokansa aterioitua. Joten meille tilattiin erikseen taksi ja pääsimme hotellille lepäämään. 

Tämä osa raportista päättyy tähän, vielä on luvassa raporttia itse MCM-exposta ja muutakin matkakertomusta~