Pages

28.5.2011

You are beautiful- kuvahaaste

Päätin nyt vihdoin ottaa vähän lusmuiluaikaa kuvien kanssa ja tehdä tämän minkä Yaci haastoi.



You are beautiful-tunnustus on tarkoitettu kaikille blogistanian näteille blogikirjoittajille. Tunnustuksen saaja haastetaan julkaisemaan 3-5 ennen julkaisematonta kuvaa omasta elämästään (oman kameran kätköistä) pienten selitysten kera ja jakamaan tunnustus eteenpäin kolmelle (3) muulle!

Päätin mennä ihan cosplaykuvilla ja itse haaste olikin siinä että mistä revin kolme edes melkein järkevää kuvaa mitä kehtaa julkaista ja mitä ei ole jo julkaistu. About yli puolesta puvuista ei ole edes olemassa kunnon kuvia koska ei yksinkertaisesti ole ollut kuvaajaa. Noh, jotain kumminkin löytyi

2008 Animecon Tampere talolla. 
Jos joku conitapahtuma olisi sellainen mihin haluaisi palata uusiksi, niin se on tuo kyseinen Gurren Lagann-shootti. Meno oli suorastaan hysteeristä ja tuota viuhkaa (jonka joku innokas kuvaaja minulle antoi) käytin yleisön pyynnöstä myöhemmin Gurren-miesten piiskaamiseen. Sen lisäksi Leeron on minun kaikkien aikojen lempparihahmo cossata sekä ihan hahmon että asujen mukavuuden puolesta. 

Nekocon -08 loppui, Ulquoirra has a sad. 
En nyt pätkääkään muista lähdinkö jossain vaiheessa junassa vaihtamaan vaatteita/pesemään naamaa, mutta sen muistan että joku pikkupoika jäi ihan tuijottamalla tuijottamaan tuon lasiseinän taakse. 

Tsukicon -08 (joka jälkeen aloin boikotoimaan koko tapahtumaa)
Kuka tykkää lycrahaalareista? Minä tykkään \o/ Ja tuo ei ole sarkasmia vaan lycra on ihan oikeasti minun lempparikangas. Gurren Lagannin spoilericossi aka Kokovartalosukka. Kuvaajasta ei mitään havaintoa. 


Jottei nyt ihan pelkäksi vanhoiksi kuviksi meni niin pistän vielä Slap up party - Arad Senki Baronin kuvan. Baronia käytin -10 Cosplaygaalassa. Ja kun ei sitä kuvajaa ole niin otin sitten itse jalustan kanssa automaattilaukaisimella. Kyseistä sarjaa en olisi muuten edes aloittanut katsomaan, muttaku Baron ;3;


Haasteen mukaanhan pitäisi haastaa kolme ihmistä tekemään sama, mutta kaikki keitä ajattelin, ovat jo tehneet tämän ja minusta tuntuisi randomille lähteä houkuttelemaan ihmisiä keille en ole ikinä edes puhunut, niin saatte itse haastaa itsenne :B



15.5.2011

Tädätädätädä Bääätmäään

Bakacon jäi sitten itseltä välistä erittäin painavista syistä. Ohjelmanpitäjänä olisi pitänyt olla... Enkä ota mitään vastuuta siitä mitä arvon Herra Miwo päästeli itsekseen kyseisessä paneelissa koska lopullisista käsiteltävistä asioista ei ollut edes puhetta kun kävi ilmi etten edes pääse paikalle : P

Ärsyynnyin kyllä cosplaysäännöistä niin paljon että olisin kuitenkin vetänyt tahallaan ylleni sellaiset vermeet ettei olisi päästetty edes conipaikalle. Koska:

screencappi aniki foorumista, foorumin modet sanokoot jos ei ole sallittua jakaa screencappia blogissa

Ymmärrän kyllä mikä tuossa paljastavissa vatteissa on pointtina kaikista nuorimpien kohdalla. Sitä en ymmärrä miksi tuon cosplayvastaavan viestin perusteella osa sääntöä on rakennettu ns. namusedät huomioonottaen, tuosta saa nimenomaan juuri sen käsityksen että siellä on ihan oikeasti nuoremmat vaarassa (tähän päivään asti ei ole selvinnyt että oliko tuossa kirjoitettu täysin vakavissaan vai mustalla huumorilla). Aikuiset on sitten ihan yhdentekeviä. Jos nyt haluaisin lähteä saivartelemaan, sanoisin että eihän aikuisetkaan ole yhtään sen turvallisemmassa asemassa kuin nuoret jos haluaa lähteä bikini/tms paljastavalle linjalle, sattuuhan sitä häirintää täysi-ikäisille ihan tavisvaatteissakin :E 
No jaa, en jaksa avautua asiasta sen enempää koska koko coniaikakin tuli kulutettua kotona. Jään odottelemaan jälkipuintia cosplayn saralta. 

Ja Asiaan! 
Yhtenä tämän vuoden pukuna olisi luvassa Robin. Siksi koska koko Batman universumi rulaa ja Robin on ihq (ja minun olisi määrä saada seuraksi itse Bättis myös)
Runsaudenpulahan tässä on suurin ongelma pukua päätettäessä ja ajattelin jakaa joitain poimintoja mitä on tullut vastaan. 

Adam West+Burt Ward. Voi nostalgia <3 Kyseinen 60-luvun Batman tv-sarja on minulle se Aito Oikea Batman vaikka huumorin asteella poikkeaakin suuresti useimmista sarjakuvista. Mutta jos tuon version haluaisin tehdä, vaatisi se saman version myös Batmanista. 

Kaksi anorektikko-Robinia ja ns alkuperäinen sarjakuva-look. Kahdessa ensimmäisessä häiritsee kasvojen design ihan julmetusti ja varsinkin hiuksien. Ja kolmanteen pätee vähän sama kuin ylempäänkin koska tuo on mallia wanha sarjakuva. Ja en ihan välttämättä halua olla ilman kunnon housuja :B

What is this I don't even... Löytyi sieltä netin syövereistä myös "aikuisten versio". Ei kiitos. 

Ja ennenkuin huudatte siellä ylempään viitaten että eihän Robin edes ole naispuolinen, niin kyllä se joissain tapauksissa on (Robin nimen alla kulkee useampi eri henkilö) Frank Millerin The dark knight returns tyttöversio houkuttelisi kovasti ihan noiden tötteröhiuksien ja lasien takia, mutta eipä ole pitkillä housuilla varustettu tämäkään.  

Holy latex sixpack, Batman! Tällaisen vääntämiseen ei olisi edes resursseja. Onneksi(?)

Lolsnort. EI. 

Uskonpuute meinasi iskeä jossain vaiheessa... miksihän ihmeessä

No niin, tässä alkaa olemaan jo jotain pointtia. Jos nyt kumminkin olisi vielä jotain muutakin ei-alushousu versiota tarjolla..

Robin goes Rambo?

Vasemmanpuoleisessa on jo sitä jotakin

Sitten löytyi tämä. Hnnngh *3* Joo siis eihän minulla mitään lihaksia pahemmin ole, mutta tahooonnnnn. Tim Drake Robinista on onneksi vähän enemmänkin variaatioita joten lihaxet ei ole välttämättä must have. 


Drakella on myös perinteisempää punavihreää versiota, mutta olen aika varma että saan päänsärkyä kyseisestä värikombinaatiosta livenä (ja toisekseen, mistä edes saisi oikean sävyistä vihreää lycraa? Muutakuin joku ebay missä pitäisi luottaa näytön väriasetuksiin ja tuotekuvan oikeuteen 9_9) 
Joten punamusta versio? Omnom? :3~










12.4.2011

Kuplat kuplittu

Ihan ekaksi täytyy myöntää että Tampere Kupliin aikana, melkein heti sinne jo saapuessa, tuli vanha olo. Vanha siis siinä mielessä, että tapahtuman keski-ikä tuntui olevan about 13v. En nyt sano että se olisi välttämättä huono asia, tulipahan vaan... metka olo. Olin kyllä nykyisellä (ja silloisellakin) mittapuulla coni/cosplaykansan keski-iän jälkimmäisellä puolella jo silloin kun aikoinaan ensimmäiseen coniini menin vuonna 2005. Ai kellä on ikäkriisi.
 
Ja itse tapahtuma. En ole saanut Kupliista ikänä enempää irti kuin cossikisan läpimenon joko yleisössä tai lavalla ja kaverien tapaamisen. Siihen se jäi nytkin. Jos ei kisaa olisi menty katsomaan ja jos ei olisi tavannut sellaisia ihmisiä ketä näkee sen about 2-3 kertaa vuodessa, koko tapahtuma olisi ollut yhtä tyhjän kanssa. Sarjakuvat kiinnostaa kyllä ihan hyvin, tällähetkellä enemmän sieltä länsimaalaisesta suunnasta kuin aasialaisesta joten vika ei ole tapahtuman pääpainossakaan. Harmiksi siltäkään saralta ei ollut mitään must see häppeninkiä, toisinkuin pari vuotta sitten jolloin oli Aku Ankka-piirtäjiä ihan useampaa kappaletta (muunmuassa yhdet lempparini, Mau ja Bas Heymans joilta on kummaltakin nimmarit ja piirrokset ankkakirjassa, lällällää).

Lauantaina tuli vaan paikan päällä käväistyä ja laitoin kyseiseksi päiväksi jotain hyvin randomia itse kehittämää mindfuckia päälle. Tulipa testattua ekan kerran ylävartalon täytteitä ja en kyllä ymmärrä naisia. Eikö isommat hinkit ole oikeasti tiellä? Noistakaan ei kuitenkaan kauheasti tullut sitä ylimääräistä massaa ja kokoajan oli sellainen olo että jotakin on liikaa ja ei tiedä miten pitäisi liikkua :B No, tulipahan koettua taas jotain uutta.

Kyseisiä tekoripsiä tulen muistamaan lämmöllä, ovat olleet useamman kerran päässä ja tuulessakin lepattaneet moneen kertaan.  


kuvat otti miwo

Seuraavalla kerralla sitten jotain huomattavasti maskuliinisempaa. Ehkä.

3.4.2011

Kuplintaa loskassa

Päätin nyt että käväisisin ainakin lauantaina Tampere kupliissa. Viimeisin uusi puku on tehty... viime kesän Traconiin jota en edes loppujen lopuksi pystynyt pitämään itsestäni riippumattomista syistä, joten ajattelin että olisi ehkä aika tempoa jotain uutta kun viimeisin virallinen puvunpito on sitten ihan niinkin kaukaa viime Desusta :B Hups. Tuntuu tosi köyhälle kun ajattelee että alkuvuosina ei muuta tehtykkään kuin pukuja ja käytiin tapahtumissa huomattavasti enemmän kuin nyt.

Noh, koska en mitään kauhean monimutkaista ehdi tehdä kun on miljoona muutakin asiaa tehtävänä ja sen lisäksi mikään hahmo ei nyt nappaa, kehitän jotain ihan omaa säätöä. Päätin mennä retromeinigillä, vaihtoehtona tietty olisi ottaa valmis puku ja säästää sekin vaiva, mutta otan mieluummin selkääni kuin että lähden kuraamaan kumpaakaan valmista (autenttista) vaihtoehtoa. En millään jaksa uskoa että viikon päästä olisi kuraloskatilanne yhtään parempi kuin nyt, joten vähän lyhyempää kehiin sitten. Nyttenkin olisi kyllä tärkeämpääkin ommeltavaa, mutten halua ottaa sitä riskiä että viikon aikana iskee vielä työkyvyttömyys. Sitäpaitsi koko juttu on yhden illan projekti. Kuvia sitten kun päästään Kuplintaan asti, nytten saatte vaan kangaskuvan:

psykedeelinen uusretrokuosi on psykedeelinen


 

17.3.2011

"Japanin katastrofi = huoraanpa itseäni kameralle että ihmisille tulee parempi mieli"

Mennään suoraan asiaan. Eli siis 'hyväntekeväisyystempaus', tämä jota anikissakin mainostetaan. En ala enempää kertomaan mitä siellä Japanissa on tapahtunut koska luultavasti kaikki tietävät ainakin suurinpiirtein. Kun näin tuon projektin, otsikon kuullessani ensin ajattelin että jee, cossaajatkin pääsevät sivuston x kautta antamaan tukea. No eipä se ollutkaan kovin hääppöinen, ota itsestäsi kuva ja sisällytä vapaavalintainen A4 lappu jossa lukee jotain kivaa Japanin kansalaisille luettavaksi.
Siis mitä helv- nyt ihan oikeasti. Koko asian (ja muutkin vastaavat tyyliin 'poimi kukkia ja lähetä ne japanin iloksi' [tapaus keksitty]) kiteytti aika hyvin kaverini näyttämä jonkun ihmisen luoma piirros; "jee piirsin Japanille kuvan ku siellä on vaikeeta" ja lopussa on kuva raunioiden keskellä olevasta ihmisestä varsin kettuuntuneen näköisenä, sanoin "thank you bitches".
Jos nyt lähdetään siitä että siellä todellakin on mennyt kaupunkeja meren mukana, ihmisiltä on mennyt koteja, läheisiä ihmisiä, perhettä... pahimmassa tapauksessa ihan kaikki. Oikeasti. Ja siihen vielä päälle pelko siitä että koska se ydinreaktori nyt posahtaa (reaktori jossa ihmiset kirjaimellisesti henkensä kaupalla taistelevat pahimpaa vastaan) ja tuleeko sitä radioaktiivista vuotoa, jos tulee niin kuinka paljon ja tuleeko koko alueesta uusi Tsernobyl, niin tuntuu suorastaan aika vittuilulle että pistää valokuvaviestiä noille ihmisille leveän hymyn kanssa hassuissa vaatteissa ja varmana näkee kilometrien päähän että tuolla ihmisellä ei ole hätäpäivää sitten minkään kanssa. Sitä en tiedä kuinka hyvin tuo kuvasivusto edes tavoittaa Japanin kansaa ja "markkinoidaanko" sitä edes yhtään harrastajaskenen ulkopuolella internetissä. En tiedä onko muitakin vastaavia projekteja olemassa, luultavasti on. Jos oikeasti haluaisi tehdä asian eteen jotakin, niin pistäisi nyt edes vaivaisen euron johonkin hyväntekeväisyysrahastoon sen sijaan että  huomiohuoraisi itseään kameralle luonnon- ja ydinkatastrofin siivellä.

En edes yritä olla että tietäisin ydinjutuista hölkäsen pöläystä, mutta sen tiedän että päästöt ei ole hyvä asia. Ukrainan Tsernobyl oli sellainen tapaus että siitä kärsittiin ihan Suomessa asti vaikka välimatkaa on sellaiset päälle tuhat kilometriä. Ihan kotokunnassanikin oli ydinlaskeuman seurauksina huomattavan paljon esim. keskenmenoja ja lapsia syntyi ilman elintärkeitä elimiä, muista vaikutuksista nyt puhumattakaan. Edelleenkin Suomen metsistä löytyy laskeumajäämiä. En nyt oikeasti halua mitenkään pelotella ihmisiä, kukaanhan ei vielä tiedä että mitä siellä Fukushimassa tapahtuu vielä loppujenlopuksi, otin tuon vaan esille sen takia että ydinkatastrofeilla ei oikeasti ole paljoa leikkimistä.

Ja sitten ihmiset ottavat itsestään kuvia että kaikilla olisi kivempaa -___- Jokainen silti itse päättää että kokeeko tuon projektin olevan hyvä asia vai ei ja lähteekö pistämääm omaa kuvaa sivulle. Itse vaan näen asian ei-niin-houkuttelevana.

13.1.2011

Mitä tehdään kun on tylsää ja riepoo?

Vastaus on: dragia! %D

Sen lisäksi että erinäiset asiat otti pattiin, asiaa auttoi se että muistin taas yhtäkkiä kyseisen mekon olemassaolon jossain kaapinpohjalla. Autenttinen 60-70 luvun käsintehty mekko jonka sain (=lue: halusin väkisin heti sen nähtyäni kun eräs hlö toi meren takaa vaatetta nähtäväksi) joskus siihen maailman aikaan kun Suomen animeskene käsitti ehkä kymmenen ihmistä.
Tämä oli taas vähän sitä sorttia että yksi asia johti toiseen jne. Tosin hienoisesti harmitti, että luulin paremman sisällön omaavan maskeerauslaukun olevan hukassa ja tein koko maskin ehkä viidellä (huonoimmasta päästä olevalla) eri kamalla joten tulos on, noh... se mitä on. Muunmuassa kulmakarvat sun muut jouduin peittämään arpilateksilla. Ja se meikkikassihan löytyi tietysti sitten kun kuvia oli jo otettu. Seuraavalla kerralla sitten on kaikki yhdessä paikassa...
Sitäpaitsi, kun en niitä kuvia laittele tänne paljoa ylipäätäänkään niin saatte edes jotain kuvafloodia välillä vaikka en täysillä panostanutkaan :B

Photoshop effects, koska halusin enemmän retrofiilistä kuviin kuin mitä ihan raa'at kuvat olisivat antaneet. (Valmiit, ladattavat PS actionfiltterit on kiva asia) Niin ja naamaan ei ole kajottu.

En oikeasti tiennyt että meikän silmät saa näyttämään noin isoilta :'D



Ja koska kummiskin kaikkia ja varsinkin kiviä kiinnostaa ihan sikana, tässä on norminaama




Ja jotta edes jokin asia kohdistuisi suoraan cosplayhin, ostin tänään kangasta joka menee erääseen pukuun jonka tekemislupaa odotin vuoden päivät deviantarttilaiselta tekijältä. Siitä ehkä jopa voisi vääntää in-progressia, koska viimeistään peruukin värjäys sateenkaaren väreissä tulee olemaan aika jänskäpänskää... Ajattelin jo että kangaskin menisi itse värjättäväksi, mutta kangastukku pelasti *3* Pitää vähän soveltaa koska kangas ei ole tyypiltään sellaista kuin pitäisi.

28.12.2010

Ikänä ei ole mikään hyvin

Yritin joskus aikaisemmin jo kirjoittaa jotain aiheesta, mutta päädyin poistamaan koko tekstin ennen julkaisua. Jos sitä koittaisi uusiksi. Välillä on pistänyt ihan kaivelemaan muutama cosplayn sivutuotteista; kuppikunnat, leimaantuminen ja (ylenpalttinen) itserakkaus.

Ensimmäisestä minulla on hyvin vähän sanottavaa, koska en koe kuuluvani mihinkään porukkaan, saatikka sellaiseen joka kulkee yhtenäisenä coneissa, vetää jatkuvasti omia photoshootteja, suunnittelee ryhmäcosseja omalla porukalla sun muuta. Minulla on loppujenlopuksi hirvittävän vähän kavereita aktiivicosplaypiirissä. Ja näitäkin näkee juurikin sen muutaman kerran vuodessa tapahtumissa, äärimmäisen harvoin niiden ulkopuolella. Oikeastaan kommunikoin jostain syystä hirvittävän vähän muiden ns. "ulkopuolisten" kanssacossaajien kanssa. Siis sellaisten jotka eivät sisälly siihen harvaan kavericossaajien porukkaan.
Ja ei, en valita koska asia ei minua edes haittaa. Itseasiassa sivusta kuunnelleena ihmisten pahimpia draamoja ja selkäänpuukotuksia on tullut fiilis että ihan hyvä vaan kun en ole missään piireissä. On kyllä muutamaan kertaan pitänyt miettiä että onko nämä ihmiset nyt ihan oikeasti (nuoria) aikuisia vai alle kouluikäisiä. Niin käsittämättömiä ja käsittämättömän typeriä draamoja on joskus kerrottu. Joukossa tyhmyys tiivistyy ja sitä rataa.


Leimaantuminen on sitten taas aihe erikseen. Tosin, myöskin tuon ylemmän asian takia minulla ei ole esimerkiksi mitään käsitystä vaikkapa siitä mikä minun status on cosplayskenessä enkä ole perillä ylipäätään siitäkään kuka on in (elffiä lukuunottamatta, terveisiä sinne :D ) ja kuka taasen on out.
Minussa on välillä dramaqueenin vikaa vähän liikaakin ja myönnän että tietyissä yhteyksissä ilmaisen sanottavani ilman sensuuria, useimmiten vieläpä sitten etten itse tajua sitä vasta kuin on jo liian myöhäistä, jos silloinkaan. Välillä tuntuukin että coneissa jotkut ihmiset suorastaan aristelevat läsnäoloani. Jutut tuppaavat tunnetusti leviäämään nopeasti pienissä piireissä. (Taannoin kuulin että eräällä keskustelufoorumilla minua oikeasti pelätään suorapuheisuuteni takia, enkä ole tilanteesta ollenkaan iloinen. [ ja ei, tässä ei ollut kyse anikista]) Tällä nyt varmaan karkoitin loputkin ihmiset coneista ympäriltäni 8F Mutta ihan vakavasti puhuen, minulle saa tulla puhumaan coneissa jos jotain asiaa on, eikä tarvitse pelätä. Minua joutuu provosoimaan aika perusteellisesti jotta menettäisin totaalisesti hermot.
  
Mutta asiaan. Olen huomannut että ihmiset kategorisoivat ja leimaavat tämän harrastuksen keskuudessa hirvittävän herkästi toisia ihmisiä eikä tämä välttämättä edes tarvitse mitään lähikontaktia. Yhtenä esimerkkinä voin kertoa jutun minkä kuulin tässä jokin aika sitten: muutamia vuosia sitten eräs henkilö, sellainen joka ei itse cosplayta harrasta, oli käväisemässä conissa x ja nähnyt minut puvusssani jonkun matkan päästä. Tämä oli sitten ajatellut että "jaahas, taas niitä omahyväisiä nirppanokkacossaajia". Tutustuin pari vuotta myöhemmin kyseiseen henkilöön ihan toista kautta, jossain vaiheessa tuli tämä harrastukseni esille jolloin hän kertoi tuon tapahtuneen ja totesi että eipäs se ensiarvio pätenytkään. Minua tämä arvio hämmensi jokseenkin suuresti, koska omaan järjettömän huonon itsetunnon ja hyvin harvoin olen edes tyytyväinen pukuuni. Menen ihan oikeasti aina hämilleni ja enkä aina edes osaa vastata mitään jos conissa tullaan kehumaan pukua ja/tai esitystä. En pyri miellyttämään ihmisiä enkä siis missään tapauksessa ajattele että "jos nyt teen tämän niin sitten kaikki on mun faneja ja saan rispektii <3". Pois sellainen minusta. Kilpailen vain itseni ja omien vaatimusteni kanssa, oltiin sillä puvulla menossa kilpailuun tai ei.

Mutta mistäs sitä toisten ajatuksia tietää eikä niitä edes tarvitsekaan tietää kun on jo tietämättään saanut kategorisoinnin cosplayväestöstä. Silloin tällöin kuulee puhuttavan Suomen cosplayn eliittiväestä ja elitisteistä. En voi sille mitään että koen termin olevan juuri sitä katsotaan-nenänvartta-pitkin linjaa. (Kukaan ei ole kylläkään ikinä tainnut eritellä että ketä siihen sakkiin edes kuuluu ja minkä takia? Kaikilla on vaan omat käsityksensä) Näiden lisäksi on sitten syystä tai toisesta enemmän ja vähemmän feimejä cossaajia ja kyllähän niitä leimattuja ryhmiä riittää siitä eliittiväestä aina sinne halppissatiini massacossaajiin asti. Välillä tuntuu että ihmisten on suorastaan pakko päästä pistämään joku cossaaja tiettyyn kategoriaan ja antaa leima päähän. Onhan kuuleman mukaan oma lokero niillekin jotka 'väkisin vääntämällä yrittävät päästä sinne maagiseen eliittiryhmään'. Joskus tietyn sarjan cossaajat taasen ympätään kaikki samaan laariin, nykyisin esimerkiksi Hetalia-cossaajat. Jos sitä kehtaat cossata, niin olet sitä samaa yaoiernupohjasakkaa kuin muutkin. Paitsi jos olet feimi syystä x, niin Hetalialla ei ole väliä.
Jopa Trinity blood on saanut joissain internetin syövereissä wnb-elitistien ja showoffien leiman. Itsehän olen tehnyt tähän päivään mennessä itselleni kaksi pukua (ja kaverille yhden), juurikin niitä yksityiskohdilla kuorrutettuja Thoresin light novel/taidekuvaversioita. Nuokin tein siksi että a) tykkään sarjasta, b) tykkään himona Thoresin taiteesta, muustakin kuin TB kuvista ja c) kuten aikaisemmin olen maininnut, haluan pukuja tehdessä myös haastaa itseäni.
Ja tästä seuraa taas yksi herkästi tipahtava leimaus; jos teet jotain laajamittaisempaa pukua joko ihan puvun koon puolesta tai sitten yksityiskohtien ja koristelun puolesta, vaikkapa juuri TB taidekuvista, niin jopas alkaa tulemaan soraääniä että 'taas näitä sirkustelttapukuja', ja 'yrittää vaan näyttää että on muka hyväkin cossaaja'. Minulla ei ole mitään muistikuvaa että missä yhteydessä tai kuka tuon sirkustelttatermin edes lanseerasi alunperin, mutta jokatapauksessa sitäkin pidän suorastaan pukua halventavana.
Ikänä ei ole asiat hyvin. Ensin vingutaan että suomalaiset eivät uskalla ottaa cosplayn suhteen riskejä ja uskalla ottaa haasteita. Ja sitten mahdollisesti kun niitä otetaan, niin vingutaan taas että 'taas noita wannabe-telttailijoita'. Että yritä siinä sitten tehdä jotakin hienoa...



Mitä taasen tuohon itsensä rakastamiseen tulee. Joskus on ollut isommalla porukalla puhetta että miten kovin moni cossaaja tuntuu omaavan liikaa väärää nestettä yläpäässä ja on turhan paljon sinne oman peilikuvan perään. Saattaa tietysti olla, että osa tästäkin on tuomittu väärin perusteluin, mutta valitettavasti  tapauksia nyt on kuulunut sieltä sun täältä. Backstagella kuuluu lauseita että 'ei sun puvulla mitään väliä ole koska mun on paras', mainostetaan että tulkaa katsomaan MINUA, ottakaa MINUSTA kuvia, MINÄ jaan nimmareita kaikille, minä, Minä, MINÄ. Ja samalla haukutaan kaikki muut maailman cossaajat jotka härskisti kehtaavat cossata huonosti samaa hahmoa kuin MINÄ. Ja sitten ihmetellään kuinka kaikki yhtäkkiä vihaavatkin Minua ja ovat niin tylyjä. Mikään ei ärsytä niin paljoa kansaa kuin ylenpalttinen omahyväisyys ja rehvastelu. Omien tuotosten ja itsensä arvostaminen on tiettyyn pisteeseen tervettä, mutta sitten kun se menee yli niin harva sitä jaksaa kuunnella ja katsella.
Eivätkä näitä itsekehuja harrastavat useinkaan edes ole pukutaitojensa puolesta mitään huomattavan hyviä, joskus suorastaan päinvastoin. Joten mikä sitten saa ihmisen tuolle linjalle? Pätemisen tarve? Narsismi? Edes jonkinlaisen hyväksynnän hakeminen jostakin kun ei sitä muualtakaan heru? Sen kun tietäisi... Myönnän että jossain vaiheessa itselläkin nesteet käväisivät päässä, mutta sieltä tultiin onneksi nopeasti alas, syystä jos toisestakin.Kisaaminen nyt tavallaan on aina jonkin tason showoffaamista ja itsensä markkinointia muiden suosioon mutta kohtuus kaikessa.

Sitäkään en ymmärrä millä perusteella ihmiset menevät omimaan kokonaisten sarjojen cossausoikeuden itselleen. "Se cossasi hahmoa y siks kun mäkin cossasin", "ai en mä tienny että henkilö x oli kans täällä kun... oho ei se ollukkaan vaikka tää on sen cossaama sarja", "se puree sulta pään irti jos meet cossaamaan samaa hahmoa".
On minultakin joskus kysytty että mitä mieltä olen kun joku toinen on tehnyt saman hahmon kuin minä. Voin sanoa tähän väliin, että minulle on yks hailee jos joku tekee saman puvun, ei haittaa vaikka seisoisit siinä vieressä saman pukusi kanssa, tee vapaasti vaikka kaikki samat hahmot. En minä eikä kukaan muukaan tavallinen rivicossaaja omista mihinkään anime/manga/pelihahmoon tai -sarjaan minkäänlaisia oikeuksia joten ei mene kaaliin että miksi jotkut haluavat haalia niitä aitoja ja alkuperäisiä designejä ja hahmoja vain ja ainoastaan omaan tarkoitukseen, hyi niitä jotka kehtaavat kopioida samoja ideoita. Originaalit hahmot on tietysti asia ihan erikseen ja omat variantit, kuin myös omakeksimät ratkaisut sellaisten pukujen varalle joista ei yksinkertaisesti ole olemassa kokonaista kuvaa. Sitten olisi täälläkin sanomista jos joku lähtisi tekemään minun puhtaasti omia luomuksia ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta. Tällaisissa tapauksissakin luvan kysyminen on vaan kohteliasta ja itsekin odotin vuoden päivät lupaa cossata erään deviantartista löytyvän henkilön itse keksimää hahmovariaatiota. Koska kyseinen henkilö oli helposti tavoitettavissa (mitä nyt käy DA accountin katsomassa sen kerran vuodessa..) ja vähällä vaivalla saa varmistuksen niin mikä ettei, kun hänen copyrightit oli kuitenkin kyseessä.
Toisaalta, kohteliaisuus ja toisen huomioiminen tuntuu olevan aika usein hukassa cossaajien keskuudessa, onhan anikissakin pitkät ketjut erinäisiä conidissaustapauksia. Joten ihmiset, ne aivot. Ja se järki. Ei tarvitse jättää aivoja narikkaan kun cossataan, vaan otetaan ne kivasti mukaan sinne tapahtumaan ja pidetään netissäkin päässä, jooko?