Pages

28.12.2010

Ikänä ei ole mikään hyvin

Yritin joskus aikaisemmin jo kirjoittaa jotain aiheesta, mutta päädyin poistamaan koko tekstin ennen julkaisua. Jos sitä koittaisi uusiksi. Välillä on pistänyt ihan kaivelemaan muutama cosplayn sivutuotteista; kuppikunnat, leimaantuminen ja (ylenpalttinen) itserakkaus.

Ensimmäisestä minulla on hyvin vähän sanottavaa, koska en koe kuuluvani mihinkään porukkaan, saatikka sellaiseen joka kulkee yhtenäisenä coneissa, vetää jatkuvasti omia photoshootteja, suunnittelee ryhmäcosseja omalla porukalla sun muuta. Minulla on loppujenlopuksi hirvittävän vähän kavereita aktiivicosplaypiirissä. Ja näitäkin näkee juurikin sen muutaman kerran vuodessa tapahtumissa, äärimmäisen harvoin niiden ulkopuolella. Oikeastaan kommunikoin jostain syystä hirvittävän vähän muiden ns. "ulkopuolisten" kanssacossaajien kanssa. Siis sellaisten jotka eivät sisälly siihen harvaan kavericossaajien porukkaan.
Ja ei, en valita koska asia ei minua edes haittaa. Itseasiassa sivusta kuunnelleena ihmisten pahimpia draamoja ja selkäänpuukotuksia on tullut fiilis että ihan hyvä vaan kun en ole missään piireissä. On kyllä muutamaan kertaan pitänyt miettiä että onko nämä ihmiset nyt ihan oikeasti (nuoria) aikuisia vai alle kouluikäisiä. Niin käsittämättömiä ja käsittämättömän typeriä draamoja on joskus kerrottu. Joukossa tyhmyys tiivistyy ja sitä rataa.


Leimaantuminen on sitten taas aihe erikseen. Tosin, myöskin tuon ylemmän asian takia minulla ei ole esimerkiksi mitään käsitystä vaikkapa siitä mikä minun status on cosplayskenessä enkä ole perillä ylipäätään siitäkään kuka on in (elffiä lukuunottamatta, terveisiä sinne :D ) ja kuka taasen on out.
Minussa on välillä dramaqueenin vikaa vähän liikaakin ja myönnän että tietyissä yhteyksissä ilmaisen sanottavani ilman sensuuria, useimmiten vieläpä sitten etten itse tajua sitä vasta kuin on jo liian myöhäistä, jos silloinkaan. Välillä tuntuukin että coneissa jotkut ihmiset suorastaan aristelevat läsnäoloani. Jutut tuppaavat tunnetusti leviäämään nopeasti pienissä piireissä. (Taannoin kuulin että eräällä keskustelufoorumilla minua oikeasti pelätään suorapuheisuuteni takia, enkä ole tilanteesta ollenkaan iloinen. [ ja ei, tässä ei ollut kyse anikista]) Tällä nyt varmaan karkoitin loputkin ihmiset coneista ympäriltäni 8F Mutta ihan vakavasti puhuen, minulle saa tulla puhumaan coneissa jos jotain asiaa on, eikä tarvitse pelätä. Minua joutuu provosoimaan aika perusteellisesti jotta menettäisin totaalisesti hermot.
  
Mutta asiaan. Olen huomannut että ihmiset kategorisoivat ja leimaavat tämän harrastuksen keskuudessa hirvittävän herkästi toisia ihmisiä eikä tämä välttämättä edes tarvitse mitään lähikontaktia. Yhtenä esimerkkinä voin kertoa jutun minkä kuulin tässä jokin aika sitten: muutamia vuosia sitten eräs henkilö, sellainen joka ei itse cosplayta harrasta, oli käväisemässä conissa x ja nähnyt minut puvusssani jonkun matkan päästä. Tämä oli sitten ajatellut että "jaahas, taas niitä omahyväisiä nirppanokkacossaajia". Tutustuin pari vuotta myöhemmin kyseiseen henkilöön ihan toista kautta, jossain vaiheessa tuli tämä harrastukseni esille jolloin hän kertoi tuon tapahtuneen ja totesi että eipäs se ensiarvio pätenytkään. Minua tämä arvio hämmensi jokseenkin suuresti, koska omaan järjettömän huonon itsetunnon ja hyvin harvoin olen edes tyytyväinen pukuuni. Menen ihan oikeasti aina hämilleni ja enkä aina edes osaa vastata mitään jos conissa tullaan kehumaan pukua ja/tai esitystä. En pyri miellyttämään ihmisiä enkä siis missään tapauksessa ajattele että "jos nyt teen tämän niin sitten kaikki on mun faneja ja saan rispektii <3". Pois sellainen minusta. Kilpailen vain itseni ja omien vaatimusteni kanssa, oltiin sillä puvulla menossa kilpailuun tai ei.

Mutta mistäs sitä toisten ajatuksia tietää eikä niitä edes tarvitsekaan tietää kun on jo tietämättään saanut kategorisoinnin cosplayväestöstä. Silloin tällöin kuulee puhuttavan Suomen cosplayn eliittiväestä ja elitisteistä. En voi sille mitään että koen termin olevan juuri sitä katsotaan-nenänvartta-pitkin linjaa. (Kukaan ei ole kylläkään ikinä tainnut eritellä että ketä siihen sakkiin edes kuuluu ja minkä takia? Kaikilla on vaan omat käsityksensä) Näiden lisäksi on sitten syystä tai toisesta enemmän ja vähemmän feimejä cossaajia ja kyllähän niitä leimattuja ryhmiä riittää siitä eliittiväestä aina sinne halppissatiini massacossaajiin asti. Välillä tuntuu että ihmisten on suorastaan pakko päästä pistämään joku cossaaja tiettyyn kategoriaan ja antaa leima päähän. Onhan kuuleman mukaan oma lokero niillekin jotka 'väkisin vääntämällä yrittävät päästä sinne maagiseen eliittiryhmään'. Joskus tietyn sarjan cossaajat taasen ympätään kaikki samaan laariin, nykyisin esimerkiksi Hetalia-cossaajat. Jos sitä kehtaat cossata, niin olet sitä samaa yaoiernupohjasakkaa kuin muutkin. Paitsi jos olet feimi syystä x, niin Hetalialla ei ole väliä.
Jopa Trinity blood on saanut joissain internetin syövereissä wnb-elitistien ja showoffien leiman. Itsehän olen tehnyt tähän päivään mennessä itselleni kaksi pukua (ja kaverille yhden), juurikin niitä yksityiskohdilla kuorrutettuja Thoresin light novel/taidekuvaversioita. Nuokin tein siksi että a) tykkään sarjasta, b) tykkään himona Thoresin taiteesta, muustakin kuin TB kuvista ja c) kuten aikaisemmin olen maininnut, haluan pukuja tehdessä myös haastaa itseäni.
Ja tästä seuraa taas yksi herkästi tipahtava leimaus; jos teet jotain laajamittaisempaa pukua joko ihan puvun koon puolesta tai sitten yksityiskohtien ja koristelun puolesta, vaikkapa juuri TB taidekuvista, niin jopas alkaa tulemaan soraääniä että 'taas näitä sirkustelttapukuja', ja 'yrittää vaan näyttää että on muka hyväkin cossaaja'. Minulla ei ole mitään muistikuvaa että missä yhteydessä tai kuka tuon sirkustelttatermin edes lanseerasi alunperin, mutta jokatapauksessa sitäkin pidän suorastaan pukua halventavana.
Ikänä ei ole asiat hyvin. Ensin vingutaan että suomalaiset eivät uskalla ottaa cosplayn suhteen riskejä ja uskalla ottaa haasteita. Ja sitten mahdollisesti kun niitä otetaan, niin vingutaan taas että 'taas noita wannabe-telttailijoita'. Että yritä siinä sitten tehdä jotakin hienoa...



Mitä taasen tuohon itsensä rakastamiseen tulee. Joskus on ollut isommalla porukalla puhetta että miten kovin moni cossaaja tuntuu omaavan liikaa väärää nestettä yläpäässä ja on turhan paljon sinne oman peilikuvan perään. Saattaa tietysti olla, että osa tästäkin on tuomittu väärin perusteluin, mutta valitettavasti  tapauksia nyt on kuulunut sieltä sun täältä. Backstagella kuuluu lauseita että 'ei sun puvulla mitään väliä ole koska mun on paras', mainostetaan että tulkaa katsomaan MINUA, ottakaa MINUSTA kuvia, MINÄ jaan nimmareita kaikille, minä, Minä, MINÄ. Ja samalla haukutaan kaikki muut maailman cossaajat jotka härskisti kehtaavat cossata huonosti samaa hahmoa kuin MINÄ. Ja sitten ihmetellään kuinka kaikki yhtäkkiä vihaavatkin Minua ja ovat niin tylyjä. Mikään ei ärsytä niin paljoa kansaa kuin ylenpalttinen omahyväisyys ja rehvastelu. Omien tuotosten ja itsensä arvostaminen on tiettyyn pisteeseen tervettä, mutta sitten kun se menee yli niin harva sitä jaksaa kuunnella ja katsella.
Eivätkä näitä itsekehuja harrastavat useinkaan edes ole pukutaitojensa puolesta mitään huomattavan hyviä, joskus suorastaan päinvastoin. Joten mikä sitten saa ihmisen tuolle linjalle? Pätemisen tarve? Narsismi? Edes jonkinlaisen hyväksynnän hakeminen jostakin kun ei sitä muualtakaan heru? Sen kun tietäisi... Myönnän että jossain vaiheessa itselläkin nesteet käväisivät päässä, mutta sieltä tultiin onneksi nopeasti alas, syystä jos toisestakin.Kisaaminen nyt tavallaan on aina jonkin tason showoffaamista ja itsensä markkinointia muiden suosioon mutta kohtuus kaikessa.

Sitäkään en ymmärrä millä perusteella ihmiset menevät omimaan kokonaisten sarjojen cossausoikeuden itselleen. "Se cossasi hahmoa y siks kun mäkin cossasin", "ai en mä tienny että henkilö x oli kans täällä kun... oho ei se ollukkaan vaikka tää on sen cossaama sarja", "se puree sulta pään irti jos meet cossaamaan samaa hahmoa".
On minultakin joskus kysytty että mitä mieltä olen kun joku toinen on tehnyt saman hahmon kuin minä. Voin sanoa tähän väliin, että minulle on yks hailee jos joku tekee saman puvun, ei haittaa vaikka seisoisit siinä vieressä saman pukusi kanssa, tee vapaasti vaikka kaikki samat hahmot. En minä eikä kukaan muukaan tavallinen rivicossaaja omista mihinkään anime/manga/pelihahmoon tai -sarjaan minkäänlaisia oikeuksia joten ei mene kaaliin että miksi jotkut haluavat haalia niitä aitoja ja alkuperäisiä designejä ja hahmoja vain ja ainoastaan omaan tarkoitukseen, hyi niitä jotka kehtaavat kopioida samoja ideoita. Originaalit hahmot on tietysti asia ihan erikseen ja omat variantit, kuin myös omakeksimät ratkaisut sellaisten pukujen varalle joista ei yksinkertaisesti ole olemassa kokonaista kuvaa. Sitten olisi täälläkin sanomista jos joku lähtisi tekemään minun puhtaasti omia luomuksia ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta. Tällaisissa tapauksissakin luvan kysyminen on vaan kohteliasta ja itsekin odotin vuoden päivät lupaa cossata erään deviantartista löytyvän henkilön itse keksimää hahmovariaatiota. Koska kyseinen henkilö oli helposti tavoitettavissa (mitä nyt käy DA accountin katsomassa sen kerran vuodessa..) ja vähällä vaivalla saa varmistuksen niin mikä ettei, kun hänen copyrightit oli kuitenkin kyseessä.
Toisaalta, kohteliaisuus ja toisen huomioiminen tuntuu olevan aika usein hukassa cossaajien keskuudessa, onhan anikissakin pitkät ketjut erinäisiä conidissaustapauksia. Joten ihmiset, ne aivot. Ja se järki. Ei tarvitse jättää aivoja narikkaan kun cossataan, vaan otetaan ne kivasti mukaan sinne tapahtumaan ja pidetään netissäkin päässä, jooko?                              

4 kommenttia:

  1. Kovasti samaa mieltä, erityisesti tuosta ettei muka saisi tehdä suuritöisiä pukuja siksi, että muuten vain sattuu tykkäämään siitä puvusta/hahmosta/molemmista, vaan silloin on auttamatta kauhea wnb-elitisti/huomiohuora. >:(

    Sama asujen/hahmojen omimisessa - eikö sekin ole aika itsekeskeistä ajatella, ettei muka kukaan koskaan missään olisi voinut keksiä samaa cosplay-aihetta, oli sitten kuinka alicosplayattu hahmo tai sarja tahansa? Olen omasta puolestani joutunut todistelemaan ihan tarpeeksi näitä "kulmalävistykset (c) minä!1!" -tyyppejä nuorempana, en halua samanlaista draamaa cosplaypiireihin. Eipä sillä, ei sitä onneksi ole kai Suomen piireissä vielä kauheasti näkynyt... tai sitten en seuraa tarpeeksi, sekin on ihan mahdollista.

    Pakko muuten myöntää, että minäkin olen joskus tyytynyt ihailemaan pukujasi kauempaa, kun ei ole ollut ollut kameraa käsillä enkä ole kehdannut tulla muuten häiritsemään. 'D Pitänee rohkaistua seuraavassa tapahtumassa.

    VastaaPoista
  2. Hyvin mielenkiintoista tekstiä! Olen itsekkin miettinyt noita muutamia samoja kysymyksiä. Mistä moisen pätemisen tarve ja MINÄ olen paras asenne johtuu. Ja tuo, että ensin valitetaan Suomen pukujen tasosta ja sitten kun niitä hienoja tulee, niin heti valitetaan siitä että niitä on ja niiden tekijät ovat vain huomionkerjääjiä.

    Olen myös samaa mieltä tuosta hahmojen omimisesta. Miksi ihmeessä lapset, miksi?

    VastaaPoista
  3. A-a-asiaa. Kaikki tapaukset kuulostivat varsin tutuilta, ehkä vähän lievemmissä mittakaavoissa vain.

    Sinäänsä ymmärrän ihmisiä, jotka haluavat ns. omia jonkun cossihahmon itsellensä, koska yleensä nämä tyypit nimenomaan haluavat tehdä jotain originellia ja erottua siitä kuuluisasta massasta. Sitä on kuitenkin mennä whinettelemään jos joku ensin ehtii tai vastaavasti tekee saman hahmon jälkikäteen. Jos se, että joku muu suunnittelee tai tekee samaa pukua on tarpeeksi hyvä syy jättää se tekemättä, niin eipä sitä hahmoa ole hahmorakkaudesta ainakaan tullut valittua.

    VastaaPoista
  4. Aivan ihana teksti! Ja voisi olla suurimmalta osalta aivan suoraan omasta päästäni. Tosin miun päässä se ei ole näin loogisesti järjestettynä :D Tätä lisää!

    Cosplay ja sen lieveilmiöt on harrastuksena hassu osittain varmaan juuri sen järjestäytymättömyyden ja laajan harrastajaporukan takia, aina löytyy niitä, jotka eivät ole tyytyväisiä mihinkään. Ja kun harrastajien iät ja varmaan motiaatiokin pukuiluun vaihtelee laidasta laitaan, ei mikään ihme että itse kukin nostelee kulmakarvoja toisilleen. Kuka ottaa tämän liian tosissaan, kuka ei tarpeeksi tosissaan, kuka tuo itseään esille liikaa, kuka liian vähän, kuka on liikaa kaikkien kaveri, kuka kuppikuntailee vain omien kavereidensa kanssa. Suureen harrastajamäärään mahtuu niin monenlaista tallaajaa, että niitä minäminäminä-tyyppejä, uskomattomia draamalaamoja ja lokeroittajia löytyy aina. Toisaalta jotkut ajatukset tai asenteet joita ”kaikilla” on tai joita ”aina” tuodaan esille, tuntuukin monesti olevan vaan muutamien kovaäänisten persoonien mielipiteitä, ei niinkään laajalle levinneitä yleistotuuksia. Mutta semmoista se taitaa olla monessa muussakin harrastusporukassa :)

    VastaaPoista