Nyt myös Naamakirjassa~

Tynkäpäivitys on tynkä.
Halusin vaan mainostaa kertoa, että toteutin sitten taas yhden puolivitseistäni, eli tein oman cosplaysivun Facebookkiin. Linkki löytyy täältä

Talviconien puku edistyy ihan hyvää vauhtia, todellakin on välillä mukava tehdä puku mikä valmistuu tyylillä 'pelkkiä-suoria-saumoja-vasemmalla-kädellä-silmät-kiinni'. WIP-kuvia on tulossa, kunhan saan vähän yksityiskohtia liivistä tehtyä eteenpäin.
Ilmeisesti kevään mittaan tulee tehtyä yksi originaali haavepuku myös, siitäkin on kryptistä kuvamateriaalia tulossa jossainvaiheessa. Ja hätä ei ole tämän näköinen, ihan "aitoja cossejakin" on tulossa tänä vuonna :'D

Ja jotta entry ei jäisi ihan kuvattomaksi, ottakaa tästä yksi kissaleipä:

Koreita kuteita (pun intended)

Ihan itkettää miten typeriä otsikkoja keksin tänne nykyään..

Anyways, uusi vuosi alkoi ja uusia cossisuunnitelmia sen mukana. Pistän heti alkuvuodesta kaikki maailmankirjat sekaisin ja teen Vocaloid-cossin. Ja eikä siinä vielä kaikki, teen oman original puvun. Kaksi asiaa kerralla mitä en olettanut ikinä tekeväni.
Vocaloidien suhteen minulla ei ole ollut muuta kuin asennevamma. Ihan kivoja pukuja joo, mutta ei nyt itselle kuitenkaan. Ilmeisesti olen aikanaan traumatisoitunut siitä, kun eräs henkilö linkitti minulle Youtubesta erään kappaleen.

Olin tätä mieltä siihen asti, kunnes halusin olla laiska ihminen ja koluta animecharacterdatabasea etsiäkseni mahdollista vaihtoehtoa talven coneihin, koska ensimmäinen vaihtoehto oli olevinaan liian kallis ja liikaa kangasta syövä. (Olen varmaan tulossa vanhaksi kun mietin tällaisia)
Jostain ihmeen syystä halusin etsiä hahmoja eläinkorvilla, taas yksi juttu mitä en ole halunnut tehdä. Ja sieltä tuli sitten toistaiseksi ensimmäinen Vocaloid joka herätti siltä istumalta minkäänlaisia tunteita. Ja kaiken lisäksi, ei Vocaloidit olleet sittenkään ihan NIIN paha asia kuin muistin.

USee

Hetken aikaa jo kirosin, että olin heittänyt oranssia jämäkangasta juuri pari päivää sitten mäkeen.

Hetken aikaa kun pyöriteltiin Vocaloideja sinne sun tänne, päätin että pistän itselleni vastaan ja suunnittelen kokonaan oman pukuversion, koska sen mallista pukua ei ole hahmolle tehty jonka haluaisin juuri nyt tehdä. Itsehän olen sanonut joskus jotakuinkin että "miksi ihmisten pitää tehdä omia pukuja hahmoille? Miksi ei voi vaan tehdä niitä pukuja muuten vaan sen sijaan, että siihen pitää änkeä joku valmis hahmo mukaan ja pahimmassa tapauksessa pilata koko hahmo?" Koska olenhan niin positiivinen ihminen ajoittain. Voisin lisätä vielä vettä myllyyn ja sanoa että tämä on ilmeisesti kaiken lisäksi vielä genderbend-hahmo. Vielä lisää asioita mistä en ole välittänyt.  Katotaan vaan, niin teen vielä fursuitin joku kaunis päivä...

Noh...

Vastatakseni itselleni, teen koska haluan, ja koska koko Vocaloid-konsepti ylipäätään on vähän fanarttia joka suuntaan. Ja jos sitä joskus tekisi talviconiin sellaisen puvun jossa ei tarvitsisi palella ja jossa olisi hihoja ja lahkeita. Niinkuin tarpeeksi. 

Ette nyt kuitenkaan vielä saa mitään pukuluonnosta tänne, koska en ole a) päättänyt miten pari kohtaa toteutan ja b) olen ollut liian laiska/kiireinen että olisin piirtänyt puhtaaksi mitään. 

Paljastan sen verran, että puvusta tulee Korealaisen mallin mukaan tehty miesten hanbok, väreinä oranssi ja musta. 

Lienevät olevan K-poppareita, olen tippunut siitä kelkasta pois jo aikoja sitten

 joten en tiedä että keitä ovat. Mutta niillä on hanbokit. 

Tämän jälkeen halusin olla autenttinen hahmoperseilijä ja etsiä autenttisia Koreakaavoja. Joita ei löydy. Ainakaan helpolla. Kimonojen ja sen sukulaisten kaavoja ja ohjeita löytyy vaikkei etsisikään, mutta ilmeisesti korealaisista rytkyistä ei tykätä niin paljoa, että ainakaan ymmärrettävälle kielelle olisi ohjeita käännetty. Yhden kyllä löysin, mutta siinä käytettiin valmiskaavaa ja senkään mitoituksesta ei puhuttu mitään.

Aikani pyyhin hikeä ja metsästin kunnes löysin yhden korealaisen blogin josta löytyi pienoiskaavat. Tähän mennessä olen saanut tehtyä housujen kaavat omassa koossa ja kaava on ulkonäöltään niin typerä, että jännityksellä ja kauhulla odotan, että mitä niistä syntyy. 

Ja havainnollistamiseksi; hanbok naisilla. 

Äkkiseltään yritin etsiä hanbokilla parista yleis-animekuvagalleriasta ja tulokset olivat aika heikkoja. En muista että olisin missään sarjassa tai pelissäkään nähnyt kyseisen lajityypin vaatteita, mikä on sinänsä hieman harmi, koska hanbok on kuitenkin kummallakin sukupuolella sangen hauska vaate. En edes yritä oikeasti olla tietäväni korealaisesta vaatetuskulttuurista yhtään mitään, joten ihan kaiken varalta jos jollekulle tulee myös hinku tehdä oma hanbok, tässä muutama hyödyllinen linkki joka on tullut vastaan:

http://www.han-style.com:8001/english/hanbok/intro/meaning.jsp

http://www.lifeinkorea.com/culture/clothes/clothes.cfm?xURL=clothes

Ja toistaiseksi ainoat, tutoriaali ja autenttiselta näyttävät kaavat poikien pukuun: http://pansybench.egloos.com/

Englanniksi jeogorin ja sen osien tekoa useammassa osassa:

http://dressed-up-dreams.blogspot.fi/2011/09/hanbok-project-part-1.html

Cosplaygaala 2012 ja Kyllin hyvä

Viime entry taisikin olla kuumaa kamaa, koska yksittäisen entryn lukijamääräennätys rikkoontui edellisestä aika railakkaasti...

Olin jokin aika sitten jo neljännen kerran käymässä sekä kisaamassa Cosplaygaalassa. Olen tykännyt Gaalasta ihan alusta asti ja pitänyt sitä yhtenä lempparikisoista, joten piti siellä nytkin käydä. Ja ihan jo siitäkin syystä piti, että olin jo melkein sen parisen vuotta sitten päättänyt, että Garlock Simonin jälkeen teen Kylie Minoguen, kavereiden kesken Kylli-tädin Gaalaan. Pukuversiokin tuli päätettyä heti silloin aikoinaan, yritin kyllä välillä vilkuilla että josko löytyisi vielä parempi versio, mutta mikään muu ei napannut ihan samalla lailla.
Minulla oli yksi ristiriitainen etu; en näytä pätkääkään Kyllille, mutta hahhah, eipä Kyllikään näytä tavalliselta itseltään niissä kuvissa minkä pohjalta lähdin tuota suunnittelemaan :P

hnngh

Tuli kyllä taas huomattua että elävien ihmisten cossaaminen on ihan eri luokkaa kuin piirrettyjen ja tietokoneella mallinnettujen. Oman haasteen heti lyö se, että näet mallikuvasta pahimmillaan/parhaimmillaan tasan tarkkaan sen, että mitä materiaalia sen kuuluisi olla. Kyseisen Kylli-tädin version korsettivyöhän on osin kasattu kultaketjuista mutta ihan kuin sellaiseen olisi a) varaa tai b) jos olisikin, mistä löydät ketjuja täsmälleen identtisellä kierteellä kuin mallikuvassa.

Onneksi en halunnut tehdä Get outta my way-videopukua jossa on pelkkä kultaketjukorsetti, painoa luomuksella on tarinan mukaan mukavat 16 kiloa. 

Lähdinkin liikkeelle vähän sillä asenteella että yritän tehdä mahdollisimman hyvännäköisen puvun sillä materiaalivalikoimalla mitä minun on realistista hankkia. Ja varsinkin hiusten kanssa piti ottaa aika rankasti omia taiteellisia vapauksia. Siinä vaiheessa kun mistään mallikuvista ei näy hiuksia kuin parin suortuvan ja hiusrajan verran, mutta tietää että kohteella on pitkät (ja oletettavasti paksut) kihartavat hiukset ja itsellä on omaa hiusta ~5 senttiä, peruukki on pakollinen.

kuva: AG

Harmi että koko into lässähti loppua kohden koulujuttujen takia ja Gaalaa edeltävänä iltana olin jo siinä pisteessä, että lähdenkö koko pippaloihin lainkaan (tämän lisäksi puvun kanssa meni pitkälle yli puolenyön ja silti tuli juosten kustua). Totesin kuitenkin, että jos en lähde niin viimeistään kadun siinä vaiheessa kun olisin katsomassa "tavallisena rivikatsojana" kisaa. Onneksi kuitenkin lähdin, koska olin niin kauan sitä tilaisuutta odottanut.
Ja hirveästi toivon että Gaalaa ei kuopata ikuisiksi ajoiksi, viime kerralla jo väläyteltiin että saattaapi olla viimeinen, tälläkin kerralla kuultiin sama. Itse en henk. koht. ymmärrä sitä, että ensin itketään ettei Hesassa järjestetä ikinä yhtään mitään milloinkaan ja sitten kun se tapahtuu, ei tulla paikan päälle. Rakkaat ihmiset, mitä? Eikö tapahtuma ole käymisen arvoinen ellei sillä ole -con päätettä? Kisojen kanssa oli käynyt taas katoa vaikka ilmot lojahtivat alunperin kiinni parin päivän sisällä. Itse olen ollut kisoissa mukana pyörimässä vuodesta 2005 ja olen yhä edelleen vakaasti sitä mieltä, että CosplayGaala on lempparikisojani Traconin ja Desuconin ohella. Minua ei edes jaksa haitata bäkkäritilojen ahtaus jostain syystä (okei, tänä vuonna haittasi, koska minun ja mai waifun piti leirittäytyä johonkin tekemään minulle sotamaalaus. Meille ehdotettiin sitä isompaa pesuhuone/vessaa ja sinä aikana kun siellä olimme valmistautumassa, oveen koputettiin about 100 kertaa puolen minuutin välein. Otti ehkä hermoon. Ihan ymmärrettävää siinä mielessä, että tyhjästä on paha nyhjästä, mutta silti).
Mutta, hirveästi toivon että jos Gaalaa nyt ollaan ihan aikuisten oikeasti kuoppaamassa, niin ei ainakaan ikuisiksi ajoiksi. Ihan jo siitäkin syystä, että kisakonsepti on niin kiva ja mukava ja ihana kun cossattavan alkuperää ei ole rajattu sinne Aasian suuntaan. Todella mukavasti tänä vuonna saatiin sitä Jotain Muuta (tm) vaikka osallistujia olikin ehkä vähänlaisesti.

lavakuvaa: Kyuu Eturautti

Puvusta itsestään... En ole täysin tyytyväinen puvun lopputulokseen, sitä olisi voinut parannella vielä. Esitykseen en ollut tyytyväinen ollenkaan, koska tiedän että olisin pystynyt parempaan. Puolen sormen mittaiset tekokynnet ja 15 sentin piikkikorot veivät liikaa keskittymiskykyä. Siihen olen tyytyväinen että sain ideani toteutettua ja tämä riitti minulle ihan hyvin tällä kertaa. Ja kuuleman mukaan olin ollut sangen uskottava trappi. Eli vielä parempi, koska välillä on kiva hämmentää ihmisiä 8D

Olen pyöritellyt mielessä että josko sitä tekisi toisenkin Kyllin, koska pukuvaihtoehtoja on vaikka muille jakaa. Jos tekisin, niin tekisin ihan hengauspuvuksi. Mutta saas nähdä toteutuuko tämä. Kyllissä on vähän se vika, että (iso) osa käytetyistä mekoista on ihan designer-kamaa ja minusta tuntuu vähän nihkeältä tehdä kopio esim. Gaultierin tai McQueenin luomuksesta. Tieto lisää tuskaa jne.

Pienellä kaivelulla sain tietää että ihan tämä kimonokin on McQueenia. Olisi niin hieno tehdä, mutta... :x

Mutta ennenkuin uudet mahdolliset Kyllit tapahtuu, suunnitelmissa on jotain sitä ennen. Ja le gasp, teen jotain ennennäkemätöntä, nimittäin kaapucossin 8D Alunperin vähän himottelin talveksi jotain pikkutarkkaa nyherrystä, mutta totesin sitten, että EI. Laittelen tästä vielä myöhemmin lisää, nyt on sitten oikeasti tulossa se Clamp. Hahmoa en paljasta mitenkään muuten kuin että googlen ja kuvahakujen perusteella kyseistä hahmoversiota ei olla tehty vielä ollenkaan, ei edes kummankaan rapakon takana. Tämän kanssa pitää myös tehdä vähän omia luovia ratkaisuja, mutta eri syystä kuin Kylli-tädin kanssa...

Cosplay vs drag ja transvestismi

No ni, nyt tulee syvällistä juttua. *köh*
Tätä tekstiä on syystä x pantattu luonnoksissa melkein parisen vuotta, mitä nyt vielä jotain lisäilin... 9_9;

Olen tässä viime aikoina miettinyt kyseisiä alueita ja sitä, että mitä yhtäläisyyksiä tai eroja niillä loppujen lopuksi edes on. Lähinnä tämä nyt koskee siis crossplay puolta, kun siinä sitä suvun puolen vaihtelua esiintyy. Periaatteessa crossaamista ja transvestismiä voisi tietyissä tapauksissa verrata toisiinsa. Mutta ei kuitenkaan. Cross- ja cosplayssa kun on kuitenkin oletettavasti ensisijaisena tarkoituksena olla sen hahmon kuteissa josta sattuu esim. tykkäämään joko vaatteiden tai hahmon itsensä vuoksi. C(r)ossatessa kuitenkin halutaan näyttää joltakulta muulta kuin itseltään.
Transvestismissä taasen on kyse ilmaista tehostetusti nimenomaan sitä omaa persoonaansa eikä toista osapuolta. Tokihan voi olla kyseessä poikaminä tai tyttöminä, mutta kuitenkin minä itse. Crossplay voi tietty olla oman transvestismin tai muun trans-ilmentymän löytämisen auttava tekijä, nuo tapaukset kun ovat kuitenkin ihan perustavaa laatua oleva biologisia asioita jotka ei aina välttämättä ole selvää edes kohteelle itselleen. Mediakin keskittyy niin suurelta osin transvestiittimiehiin ja MtF (male to female) transsukupuolisiin, että ihan piti pohtimalla pohtia että voikos nainenkin olla transvestiitti. No tottakai voi, mutta sitä ei tunnisteta samalla lailla kuin miesten tapauksessa tai ei tunnisteta ollenkaan. Oikeasti, käsi ylös joka on joskus kuullut naispuolisia transvestiitteja tai edes drag kingejä käsiteltävän mainstream-mediassa.
Konkreettinen ero noissa on se, että kun c(r)ossausta tehdään huvin vuoksi ja vapaavalintaisena, transvestismille on sisäinen tarve ja suoranainen pakko. Tarve, as in "jos en nyt pukeudu mekkoon/miesten pukuun, pää hajoaa seinille, riudun masentuneena ja henki lähtee". Missään tapauksessa crossauksen ja transvestismin välille ei voida vetää suoraan 'on yhtä kuin'-merkkiä. Se, että on mieltynyt pelkästään mies/naishahmojen tekemiseen, ei riitä yksistään transvestismin kriteeriksi.  

2007 Euroviisujen voittaja Marija Serifovic (valkoisessa paidassa keskellä) pisti pohtimaan naistransvestiittien olemassaoloa

Crossplay on aika turvallinen tapa kokeilla ja rikkoa eri sukupuolirooleja ja varsinkin coneissa siihen on ihan "virallinen lupa". Kysyjille voi sanoa että olen nyt hahmo x, eikä tarvitse välttämättä selostaa esimerkiksi että 'noku mulla on tää mekko päällä siks ku vaa tykkään, vaik oonki poika'. Suomi tuntuu kuitenkin välillä olevan takapajula näiden asioiden suhteen. Itseltä kyllä löytyi pokkaa viimeisimmän Helsingin Animeconin aikana sen verran, että tulin Vantaalta asti conipaikalle julkisilla kulkuvälineillä sekä osan matkaa kävellen täydessä drag-tällingissä 18 cm platformien ja strutsinsulkapäähineen kanssa.. En kyllä missään nimessä lähtisi samaista tekemään uusiksi ihan missä tahansa olosuhteissa, jostain syystä itsesuojeluvaisto tapahtui ihan jollekkin muulle jossain muualla sillä hetkellä. Ihme kyllä ei edes tainnut kukaan huudella perään vaikka ihan sitä kävelyäkin oli pitkästi. Tai sitten en vaan kuullut. Ihastelijoita kyllä oli matkan varrella ja kuvien ottajia paljon ennen conipaikkaa. No okei, yksi pariskunta tuli vastaan joka oli nauttinut reippaasti vähän vettä vahvempaa, mutta minun onnekseni he olivat siinä mielentilassa että Kaikki On Hauskaa™,   eikä ollut tarvetta repiä raajoja irti kaikelta mikä erottuu harmaasta massasta. Mutta varsinkin kyseisen Helsingin sisällä on sellaisia alueita että ei niissä meinaa uskaltaa mennä edes normivaatteissa päivällä (minä en ainakaan, teistä en tiedä) saatika että olisi jotain erikoisempaa päällä, oli syy mikä tahansa. 

Jokatapauksessa coni ja cosplayväki on melko turvallinen ympäristö pukeutua miten lystää ja mahdollisesti kokeilla omia rajojaan. Saa olla vaikka pahvilaatikko päällä ja silti sulautuu joukkoon. 

Takaisin asiaan. Naispuolisten harrastajien keskuudessa crossaaminen on melko yleistä, enkä yhtään ihmettele. Useamman sarjan kohdalla on meinannut palaa päreet sen perusbimbohahmon kanssa joka vaan kiljuu, sählää eikä tee mitään järkevää ja tuntuukin olevan sarjassa vain täyttämässä päähenkilökaartin naiskiintiötä. Ainoa mitä saadaan aikaan on katsojan hermojen repiminen riekaleiksi. Tai on vaan muuten niin hillittömän rasittava hahmo syystä tai toisesta että tekisi mieli paiskata tietokone/dvd soitin ulos ikkunasta. Toki on poikkeuksiakin, itse katsomien sarjojen kohdalla on vaan tuntunut menevän enemmän tuohon poikkeuskohtaan.
Naispuolisille ylipäätään crossplay ei tuo samanlaista "painetta". Yhteiskunnassa on iso vika siinä kohtaa, että nainen saa olla melkeinpä kuinka maskuliininen tahansa ilman että sitä pidetään yhtään minään, mutta jos mies on vähänkin feminiininen niin ihan homohan se on. Ja jos mekkoon haluaa pukeutua niin silloin on jo ihan menetetty tapaus. Pelkästään miesten ihonhoidolla on jossain määrin edelleen neitipoikien leima vaikka yhtä lailla se miesten iho voi vaatia hoitoa kuin naistenkin.
En kyllä yhtään ihmettele jos jotkut crosssplayaavat pojat haluavat pimittää hahmovalintansa ja pukunsa vanhemmiltaan. Jos minulta kysytään ja vaikka ei kysyttäisikään, niin sanon että jos vaan pokkaa/intoa/taitoa/halua/insert term here riittää, niin pojat, crossatkaa pois! Trapit ovat kuitenkin aika vähemmistönä edustettuina coneissa. Tai ovat vaan niin träppejä ettei pojiksi edes tunnista!

RuPaul, my hero *3*(kuvassa vasemmalla sekä oikealla [jos jollekkin jäi tämä epäselväksi]), 

Mitä dragiin tulee... Ihan aluksi, dragin ja transvestiitin erottaa se, että drag on esiintymismuoto joka vetää överiksi. Hyvässä mielessä. Dragin tarkoitus on viihdetarkoitus, voidaan imitoida jotakuta, vedetään muuten vaan omaa showta tai juonnetaan tilaisuutta. Eräässä lehtijutussa dragia tekevä mies korosti ettei hän ole transvestiitti vaikka kyseistä alaansa tekeekin (taisi jopa olla heteromies, le gasp!), aika monesti tuntuu olevan juuri tällainen mielikuva drageista. Motiivi dragin suhteen voikin olla melkein mitä tahansa. Joillakin voi olla transvestismiin verrattavaa sisäistä tarvetta toteuttaa toisen sukupuolen olemusta ja joillekkin drag on puhtaasti vain ja ainoastaan yksi esiintymisen taidemuoto. Yleensä artisteja imitoidessa lähdetään nimenomaan liioitetulle karikatyyrilinjalle eikä edes pyritä olemaan mahdollisimman täydellinen kopio kyseisestä henkilöstä. Tekisi ihan hirveästi mieli vähän avautua siitä, kuinka Minun Mielestä (tm) suomen drag-skene on aivan liian glamourköyhää, mutta ehkä nyt hillitsen itseni. Jotenkuten.
Itse olen aina ollut mieltynyt drag queeneihin mutta ylläripylläri, meni vuosikausia ennenkuin kuulin että naispuolisetkin voi tehdä sitä miesten rooleihin, drag kingit siis. Ja naiset voivat jopa tehdä drag queenien liioiteltua tyyliä faux queen nimekkeen alla. Kaikkea jännää sitä onkin ollut tietopimennossa... 

Hahmo on mies, mutta tiettyä stereotyypistä drag-lookkia on ehkä havaittavissa puvun muodossa. Tätä on joku saattanut ehdottaa minulle cossattavaksi. Gurren Lagannin Cytomander.

Cosplayta ja dragia en oikeastaan osaa yhdistää järkevästi oikein muun kun lavaesiintymisen kautta. Dragissa tälläydytään parhaimpiinsa, meikataan ja mennään lavalle viihdyttämään. Cosplaykisoissa tälläydytään parhaimpiinsa, meikataan ja... niin. Get the point? Toteuttamistapa voikin olla aika lailla samoilla lähtökohdilla vaikka ovatkin perimmäiseltä mudoltaan kaksi täysin eri asiaa. Vähän kuin vertaisi vaikkapa karaokelaulamista ja suuret hallit täyteen vetävää artistia keskenään.
Ellei jollekkin blogiani seuranneelle ole tullut jo selväksi, dragviihde kiehtoo minua hyvin suuresti. Lip-synkkaaminenkin on oikeasti kivaa.  
Tämän vastakkainasettelun myötä aloin pohtimaan seuraavaa, johon hyvin mieluusti haluaisin kuulla myös Teidän Arvon Blogilukijoiden mielipiteitä. Jos on cosplaykisa johon mies osallistuu vaikka Madonnana ja tekee esityksen, onko se silloin cosplayta vai dragia? Jos vastasitte jälkimmäisen, päteekö sama lopputulos jos esitettävä artisti olisikin vaikka Ayumi Hamasaki? Voisiko Hatsune Mikulla osallistua drag-kisaan?
Mihin ylipäätään lavaesityksen suhteen voi vetää eron, että koska mennään dragin puolelle, vai mennäänkö ollenkaan?

Nyt voin lopuksi vielä paljastaa että minun tekisi ihan hirveästi mieli päästä johonkin coniin tekemään leikkimielinen Miss Trap queen kisa :'D Kisa olisi lavakisa cossikisan tyyliin, mutta päällimmäinen arvioitava asia olisi trappimainen olemus, eikä se että kuinka hyvin puku on tehty. Esiintyä saisi jos siltä tuntuu, muttei pakollista. Tästä en ole paljoakaan edes puhunut kenellekkään, en tiedä löytyisikö tuollaiselle läjäykselle tarpeeksi kiinnostuneita osallistujia. Nähtäväksi jää saako tämä ikinä glitteriä allensa ja toteutuisi joskus.    

Nyt kun sain rykäistyä tämän vihdoin ja viimein pihalle, voinkin taas mennä keskittymään Cosplaygaalan juttuihin. Sen jälkeen ehkä jotain lisää, tai sitten ei... 

     

"Taaskaan sulla ei ole housuja!" Eli Calintz ja jotain muuta

Hahhah jos sitä kerran puolessa vuodessa päivittäisi taas. Otsikko sen takia, että eräs ihminen näin kauniisti minut nähtyäni asian Desuconissa ilmaisi :P

Uusien cossien suhteen on ollut aika hiljaista, kesäkaudelle tullut uusi puku oli Magna cartan Calintz, ei se perusversio, vaan tuo yllä oleva PSP version secret puku. En suoraan sanoen enää muista että miksi halusin ylipäätään tehdä juuri tuon, jotain siinä oli olevinaan kivempaa kuin perusversiossa (jota minulle on myös kaupattu kovasti cossattavaksi). Calintz ainakin jatkoi hyvin hopea/valkohiuksisten horojen herrojen cossaamista.

Desuconin hameväki 2/3. Myös yksi about viidestä kuvasta jota minusta on olemassa koko Desusta. 

En kommentoi ilmettäni mitenkään :F

kuva: Anna-Sofia Toivonen/Desugalleria

Calintzia käytin Desun jälkeen myös Animeconissa ja puku osottautui sellaiseksi, että yhden kerran koeajo ei kertonut vielä mitään. Animeconissa olin huomattavasti enemmän liikkeessä ja päälle kaksi kiloa painavat housut eivät ehkä olleet kaikista helpoimmat, puhumattakaan siitä että notkuin koko conin kuvauspalvelussa jolloin piti oikeasti esim. tehdä jotain. Magna cartan designeissä nyt muutenkin on vähän keskimääräistä jännempiä ratkaisuja ihan jo pelkästään saumojen suhteen; joko niitä ei ole ollenkaan tai niitä on vaihtoehtoisesti n. miljoona yhdessä kappaleessa. Vaatteiden päällä pysyminen ja niihin sisälle pääseminen on ilmeisesti arvon hahmosuunnittelijan mielestä toisarvoista myös, jotenkin jännästi tuli ongelmia sen kanssa että miten vyötärön sivuissa olevat ~15 cm pitkät kuminyörit kestäisivät laskostettua tekonahkaa yli parin kilon verran.

Jos jotain tuosta puvun tekemisestä sanoisi, niin tämä oli ensimmäinen missä käytin sen perinteikkään tekonahan lisäksi myös aitoa nahkaa. Syystä jotta oranssia sekä joustavaa tekonahkaa ei ollut Suomessa, Tallinnassa, eikä Ebayssa. Ostin sitten Ebaysta italialaisen puolikkaan vuohen vuodan joka riitti todella täpärästi oikeaan hihaan. Myöskin totesin, että vihaan yli kaiken muotoiltuja kauluksia, varsinkin jos niiden pitäisi koostua täsmälleen tasalevyisistä ja suorista kaistaleista. Hihojen tekeminen oli itseasiassa kivaa, ompelin freestylellä eri mittaisia ja levyisiä kaistaleita yhteen ja muotoilin suoraan päälle.  

Animeconissa ilmeeni eivät ainakaan parantuneet vaikka  Mai Waifu vähän lahjoi.

kuva: Esa Ala-Petäys/Aniki

Ei niin herpderp-Calintzia saatte tästä:

kuvat: miwo

Enempää julkaisukelpoista ei oikeastaan ole, koska shootti oli tosi pikainen, eli ~10 minuuttia lauantain lopuksi. 

Animeconin sunnuntaina käytin taas Kotetsua. Kuvia siitä ei otettu itselle, koska niitä tuntuu olevan jo tarpeeksi joten tännekkään ei tule mitään kuvatodisteita. 

Animeconin jälkeen tuli Assembly ja BatMUDin cossikisa jo toistamiseen, itselle ensimmäisen kerran. Olin sitä mieltä, että haluan käydä siellä mielenkiinnosta ja tehdä uuden puvun. Sitten totesin että jätetäänkin välistä kokonaan koska on muutakin tekemistä. Noin puolitoista-kaksi viikkoa ennen tapahtumaa aloin miettimään että josko sittenkin, mutta mitäs kun ei ehdi pukua tekemään. Päädyin taas kerran Granado Espadan scoutiin ja jälkimmäiseen EC:hin varten tehtyyn finaalipukuun, koska siinä vaiheessa ei olisi ollut aikaa tehdä enää mitään kelvollista niin että hermotkin kestäisivät. En voisi missään tilanteessa pitää sijoituksille päässyttä pukua toiseen kertaan kisassa, joten aiempi musta nahkapuku oli heti poissuljettu. Lontoosta sain "vain" jaetun 11. sijan (puolen pisteen erolla 10 sijaan), joten en kokenut olevani mikään arsehole sen suhteen että 'samoilla puvuilla sitä aina vaan otetaan sijoja'.

 Assemblyistä minulla ei ihan rehellisesti sanottuna ollut paljoakaan odotuksia. Jos yhtenä sijakriteerinä mainitaan yleisön reaktio ja yleisö koostuu 20+ nörttimiehistä, matalat nahkahousut ja melkein paita on todennäköisesti aika huono valinta sen kannalta. Ilmeisesti ei sitten ollutkaan ja sieltähän tuli ihan toinen sija! Pelkkä finaalipaikkakin olisi riittänyt, koska jo siitä hyvästä minulle luvattiin mustikkapiirakka 8D

kuva: gore/BatMUD galleria

Kaikista otetuin olin ehkä kuitenkin siitä asiasta mitä en ollenkaan odottanut eli se, että 20+v nörttmiesiyleisö lähti esitykseeni mukaan. Tämän kisan yleisö kuulosti todella hankalalta jo ihan siitäkin syystä että Assembly on ehkä niitä viimeisiä tapahtumia joihin cosplaykisan normaalisti yhdistäisin. Aika iso lössi lavan edessä kuitenkin roikkui seuraamassa kisaa ja ihan tuntuivat tykkäävän koko kisasta. Minä yhdistän edelleen sanan cosplay enemmän anime/mangapuolelle, pelkkä pukukisa-nimikkeellä markkinoitu kisa olisi tapahtuman animanga kytköttömyyden puolesta kuulostanut neutraalimmalta vaihtoehdolta. Tokihan sinne nytkin sai osallistua hyvin pitkälti millä halusi, mutta nimellisesti se leima menee Minun Mielestä (tm) heti sinne Japanipuolelle. Esimerkkinä mainitsen erään vuoden, muistaakseni jopa peräkkäin olleet Finnconin pukukisa ja Animeconin cosplaykisa. Varmaan kaikille tulee tietyt mielleyhtymät kummastakin nimikkeestä? 

Jokatapauksessa, kivaa oli Assemblyillä ja tuli taas todella erilainen kisa koettua. Scoutilla kisaaminen loppui myös virallisesti Assemblyihin. Kaksi pukua haluan hahmolta vielä tehdä, mutta en missään nimessä enää mihinkään kisaan. Nähtäväksi jää että mihinkä nuo kaksi olen tekemässä ja koska. 

Ja koska Cosplaygaala on tulossa, voisin olla vielä lopuksi hirveä sekä ärsyttävä ihminen ja kiusata ihmisparkoja sillä että...

...arvatkaa mikä puku näistä kamoista tulee :B 

Muutama materiaali puuttuu vielä ja mikä tahansa Clamp ei ole valitettavasti oikea vastaus.

Tällaiset on ehkä ärsyttävin asia mitä blogeissa tai missä tahansa harrastetaan, koska en ikinä itse arvaa mitään oikein... 

Eurocosplay finaalit + MCM Expo 3/3

Tässä tulee viimeinen osa EC reissuraporttia. Tällä kertaa ei siis mitään cosplayhin liittyvää, ainoastaan itse reissua expoviikonlopun jälkeen. Tästä osasta en halua kirjoittaa muuten kuin suppeasti pääpiirteittäin, koska tämä oli jo ihan 'omaa lomaa'.

Expon jälkeinen hotelli osottautuikin olemaan kauempana kuin oli oletus. Torstai-perjantai ja sunnuntai-tiistai väliset hotellit varasin siis ihan itse, joten tällä kertaa vika oli ihan omassa puolessa etten ollut osannut suhteuttaa välimatkoja järkevästi. Tulipahan ainakin nähtyä maisemia isommalta alueelta :E
Sunnuntaina lähdimme junalla kohti viimeistä hotellia. Junamatka osoittautui matkustajille ilmenemättömästä syystä todella hitaaksi. Melkein tuli jo ikävä Suomen VR:ää, mutta onneksi kävelyvauhdilla matelevasta junasta ei tarvinnut onneksi kestää kuin tämän yhden matkan verran.

Maisemat olivat juuri niin Brittiläistä kuin odotinkin. Sadetta ei ihme kyllä osunut kertaakaan kohdalle ja aurinkoakin nähtiin paljon. Ainoa sade oli osunut sunnuntai-maanantai yölle.

Välillä junamatkan aikana näkyneet rakennukset näyttivät vähemmän houkuttelevilta. 

Tällä laiturilla vaihdettiin junaa Crawleyhin. 

Perille kuitenkin päästiin pitkän matkan jälkeen ja alkoi vähän olla kutina että mikähän peräkylän per...immäinen nurkka koko paikka oikein edes on. Mutta kun vihdoin päästiin hotellille loppuillasta, sai huokaista helpotuksesta.

Mikä tahansa olisi ollut luksusta expohotellin laivahytin oloisen huoneen jälkeen, mutta sen sijaan että täällä oli vedenkeittimet, telkkari, parveke, kylppäri ammeella, täällä oli myös

kolme sänkyä kahden ihmisen käyttöön. Ja kyseessä oli kuitenkin ihan standardihuone. 

Seuraavana aamuna oli määrä käydä Lontoossa kiertelemässä kauppoja ja paikkoja.

Kyseisenä aamuna meidän huoneen parvekkeelta oli tällaista näkymää.

Tämä viimeinen hotelli sijaitsi siis Maidenbowerissa.

Hieno asemakartta 

Junissa oli hyvät varoitukset. Voisi olla täällä Suomessakin erilainen meininki junissa jos maksimisakkoa voisi läjähtää tuhannen punnan verran. Kertaakaan ei metrossa eikä junassa tarvinnut varoa asiattomasti tai häiritsevästi käyttäytyviä ihmisiä. 

Tässä vaiheessa matkaa ollaan jo kunnolla Lontoon keskustan puolella. Brittiläinen Pet shop boys on sellainen kokoonpano josta tykkään olan takaa, joten kyltti täytyi ikuistaa tämän kappaleen takia. 

Ja kappaleista puheenollen, olen tällaisissa asioissa justiinsa niin helppo että olen läpeensä tyytyväinen jos pääsen ikuistamaan paikkoja joista puhutaan lauluissa. King's crossin asema oli jo ennalta päätetty 'pakko-käydä' paikka koska PSB on alkuaikoinaan tehnyt paikan nimeä kantavan kappaleen joka on alkupään tuotannon yksi lemppareistani. 

Asema oli tuolloin pahasti remontissa uudistusten takia, mutta tällainen löytyi. Kellon viisarit olivat kokonaan pysäytetyt.

Juna/metrokartta. Tämän käyttämisen sisäistämiseen meni hiukan aikaa. Helsingin metrokin kun kulkee vaan kolmeen suuntaan :P

  Camden oli myös yksi paikka joissa piti käydä. Tämä oli kunnon turistirysäalue ja kaikkea mahdollista oli kaupan, jos ei katukojulla niin sitten putiikeissa. 

Ja jos näin pitkälle pääsee käymään Cyberdogin omassa kaupassa, ei voi lähteä tyhjin käsin joten vaatetta lähti mukaan. Olisin kuvannut ihan kaupassakin jo omaksi ilokseni, mutta sellaista ei saanut tehdä. 

Camdenin jälkeen mentiin Harrods tavarataloon. Harrods sai melkeinpä kaikessa prameudessaan jopa Stockmannin näyttämään halpatavarakaupalta. Pelkästään ruokapuoli oli jo sen näköinen että siellä ei millä tahansa palkalla käydä päivittäistavaraostoksilla. 

 Harrodsissa oli myös cafe jota käytiin testaamassa. 

Edessä puhelinkoppi, taustalla Harrodsin valokoristeltua seinää. 

Tiistaina illalla oli lento Helsinkiin, joten mihinkään pitkälle ei silloin enää päässyt käymään. Päädyimme viettämään aikaa Crawleyn keskustassa ja puodeissa joista hankin myös suurimman osan tuliaisista. 

Tiistaina testattiin myös hotellin piharakennuksessa olevaa uimahallia. Ikkunoiden edestä kulki karppiallas. 

Hotellin aulasta ennen lähtöä. 

Crawleyssä oli hyvinkin sellainen brittimeininki minkä on omaksunut jos on yhtääkään brittiläisiä tv-sarjoja katsonut. Ja yleisesti ottaen ihmiset olivat joka puolella todella avuliaita. Tultiin tarjoamaan apua jo pelkästään sille että näytti eksyneeltä, ei tarvinnut edes erikseen pyytää. Tämä oli Suomeen verrattuna todella positiivinen yllätys. Jos täällä haluaa pyytää apua, niin todennäköisesti juoksevat karkuun ettei tarvitsisi olla tekemisissä vieraiden ihmisten kanssa.

Crawleyn paikallisen pubin pihalla ollut koristetolppa. 

Gatwickin lentokentältä ei ole yhtään valokuvaa jostain syystä. Olimme perillä Helsingissä joskus puolenyön aikoihin ja Helsingin päästä onkin ainoa kenttäkuva. 

Bunny kiteyttää reissun hyvin.

Hyvän aikaa meni ennenkuin reissusta palautui. Tuntuu oikeastaan vieläkin uskomattomalle koko edustus sekä matka. Kaikki kova työ sekä 6 vuotta harrastusta oli todellakin sen arvoista, että pääsin cosplayuralla tähän pisteeseen. En vaihtaisi koko kokemuksesta enkä reissusta mitään pois. Roppakaupalla tuli unohtumattomia muistoja sekä kokemusta. Olen miettinyt että haluaisinko joskus koittaa ECtä uusiksi, olettaen että kisa jatkuu jokavuotisena pidemmän aikaa. En ole vieläkään päättänyt että haluaisinko vai en, Lontoon finaali oli todellakin käymisen arvoinen mutta haluan että mahdollisimman moni muukin kokee saman kisareissun (en siis sano tätä sillä että 'omg, voitan kaikki kisat mihin osallistun', vaan sillä että EC on jo kerran koettu ja nähty), joten mitään suurta hinkua minulla ei ole EChen osallistua toista kertaa.

Tämän vuoden karsinnat ja seuraava edustuspaikan jako on jo ihan kulman takana, mutta voin sanoa että matka on cosplayn kannalta avartava ja kokonaisuudessaan unohtumaton kokemus. Suosittelen lämpimästi, siitäkin huolimatta että expon puolesta kisajärjestelyissä olisi ollut paljon paranneltavaa. Lontoon jälkeen tuli hirveästi mieli lähteä käymään muissakin Euroopan maissa coneissa katsomassa että minkälaista meininkiä löytyy muualta. Saas nähdä missä sitä päätyy vielä käymään cosplayn ohella. 

Loppukiitos ja kumarrus vielä kaikille Suomen päästä tulleille hörhöille joita viikonlopun aikana näkyi, sekä parhaalle matkaseuralle <3     

  

Ja lopuksi ihan siksi koska voin, kartta josta näkee millaisia välimatkoja reissulla mentiin. 

A: Gatwickin lentokenttä

G: Horley, ensimmäinen hotelli

C: Barking, toinen hotelli expon puolesta

D: MCM expo

E: Maidenbower, kolmas hotelli

F: Camden (Harrods on jossain Londonin L-kirjaimen kohdilla)

Eurocosplay finaalit + MCM Expo 2/3

Voisin vähän lietsoa tämän vuoden EC karsintoihin osallistujille lisää fiilistä laittamalla vihdoin ja viimein matkaraporttia 8'D

Eihän tämä ole kuin ihan liian monta kuukautta myöhässä, tykätkäätten (teko)syiden selvittelystä tai ette, syyksi sanon sen, että olen muunmuassa alle puolen vuoden sisään muuttanut kahteen kertaan. Painottaen sanaa muunmuassa. Olen sentään saanut omia Desuconin pukuja tehtyä tällä välillä eteenpäin, toisen sain erittäin hyvälle mallille jo reippaasti viime vuoden puolella. Meinaan vielä tässä välissä laittaa jotain WIP kuvia. Ehkä...

Mutta takaisin viime vuoden lokakuuhun ja Lontoon MCM Expoon. Nyt on luvassa yleiskuvia tapahtumasta, joka oli aika lailla erilainen kuin mihin Suomessa on totuttu. Kaikki kuvat on sunnuntailta koska lauantaina ei oikein kisajännityksen takia pystynyt kunnolla keskittymään muuhun kuin pyörimiseen ympäriinsä.

Tapahtuma ei ollut pelkästään anime/mangapainotteinen kuten Suomessa on yleisesti totuttu, vaan mukana oli mm. "tavis-elokuvia" ja pelejä. Pihalla oli esim. iso valkokangas josta näytettiin elokuvatrailereita. 

Tilansa puolesta tapahtuma oli myöskin erilainen. Halli oli Suomalaisiin con-tiloihin verrattuna kaliiberia Helsingin messukeskus ja väkeä oli kuin pipoa. Toisin kuin täällä jossa cossaaminen on "pakollista", arkivaatteellisia conittajia katsotaan joskus kieroon ja vähän väliä tulee kyselyä että onko coniin pakko tulla cossissa, MCM expossa cossaaminen oli lähinnä poikkeus kuin sääntö. Suurin osa puvuista oli sellaisia joita oli helppoja pitää päällä ja niissä on mukava hengata (koulupukuja, kaapuja jne). Kaikki massiiviset näkemäni cossit olivatkin nimenomaan EC finaalissa.  

Pelkästään Expon ulkopuolelle olisi mennyt yksi Suomen keskimääräinen conikävijämäärä. Ja tämä oli ainoastaan näkymä yhteen suuntaan pääovilta.

Taustalla hotelli johon kisaajat olisi pitänyt alkuperäisen suunniteleman mukaan majoittaa.

trololoo vaan nii

Expoa sisältä. Katosta roikkui kaikenmaailman elokuva/anime/pelijulisteita. 

Le Batman

LAILLISTA ANIMEA NETISSÄ!!1!!

Myyntipöytiä oli kaikkeen lähtöön, oli cosseja, cossiproppeja ja melkein kaikkea mitä vaan mieleen tulee. Suomessa pöytämyyjät lähinnä jurottaa hiljaa pöydän takana, täällä huudeltiin "ostakaa, ostakaa!" meiningillä. 

Varsinkin tämä setä huusi sellaista tarzanhuutoa että pahaa teki. Sama heppu on nähty myös Suomen coneissa mutta huomattavasti pienemmällä volyymillä.

Tämä naikkonen myi geelitäytteisiä tissihiirimattoja, huudellen jotta "boobies!". Kaupaaminen sujui näin:

hymiöt siksi koska myyjä oli kokoajan kyseisellä ilmeellä varustettuna

Myyjä: BOOBIES! 8D Would you like to buy some?

Minä: Ehh... no thanks

Myyjä:? Are you sure? 8D

Minä: Umm... yeah..

Myyjä: Oh okay 8DDD

Tähän väliin: YARANAIKA!

ja photobomb Bunny

sekä Nyancat

Pelaajat oli aidattu omaan karsinaansa. En tarkemmin katsellut että mitä pelejä oli tarjolla. 

Tämä kuva on otettu yläkerran backstage käytävien ikkunasta josta pystyi hyvin seuraamaan ihmismassoja.

Expossa oli myös muutama propillinen kuvausnurkka jossa sai vapaasti ottaa itsestä tai kaverista kuvia jos ei napannut posettaa ihmismeren keskellä. Tuossa keskellä ylivalotettua kuvaa pönöttää Gundam joka oli peltiseinillä päällystetyssä nurkassa jossa koristeina autonrenkaita. Vähän matkan päässä oli myös samettiverhoilla, kukkasilla sun muilla asiaankuuluvilla löräyksillä varustettu kuvausnurkka. Loistava idea saada vähän erilaisempia kuvia näin massiivisessa sisätilassa joka ei ole itsessään miltään kohdin kovinkaan esteettinen. (vert. vaikkapa Sibeliustalon portaat)

Backstagesta puheenollen, tässä oli samaiselta käytäväikkunoilta nähtynä kisan lava sekä lavan takaosa. Vasemmalla siis kisan catwalk. Lava oli kyllä vähän kulttuurishokki, koska kotosuomessa on totuttu sellaisiin hienouksiin kuten konserttilavat. Äkkiseltään muistaisin että Kaapelitehtaan Animecon on yksi harvoista johon on tähän tyyliin erikseen kasattu kisalava keskelle isoa hallia.  

Ja tässä parempi kuva tilasta johon kaikki kisaajat ahdettiin ennen finaalin alkamista. Ja joo, se on aika lailla justiinsa niin pieni kuin mille näyttääkin. Tänne kun laittoi ne muutamakymmentä cossaajaa mukaanlukien pari leveän kuljetuksen pukumallia, tunnelma oli varsin tiivistä.  

Kisasta puheenollen, tässä minä Kotetsuna kera Hollannikkaiden. Eli oikealla Hollannin 2. sijalle sijoittunut ja vasemmalla tämän avec. 

Voittajien Q&A paneeli, vasemmalta oikealle Hollanti 3. sija, Espanja 2. sija sekä puvuton Englanti 1. sija.

Paikalla oli myös paljon taidekujapöytiä. Jos kaikki Suomen conien taidepöydät laskisi yhteen, pääsisi ehkä yhteen tai kahteen kolmasosaan expon tarjonnasta. Valikoima painottui lähinnä printtituotteisiin ja yhden CGI taideprintin ostinkin mukaan. 

Paikalla oli myös sermejä joihin oli ripusteltu taidetta.

Tämä oli toinen expo-ostos taideprintin lisäksi. Laitoin kissan laukunkoristeeksi ja se on killunut mukana Lontoosta lähtien. Väri on kylläkin muuttunut kauttaaltaan yhtä harmaiksi kuin korvat. Tämä sai nimen Lontoon alueen mukaan jota kuulutettiin useampaan kertaan junissa. Nimeksi tuli siis Purley. Ja se kuuluu tämän kohdalla ääntää suomalaisittain. 

Herp..

ja Derp..

sekä ylensyönyt Bunny. 

EC finalistien naamakirjaryhmässä eräät keksivät että jokainen toisi maalleen tunnusomaisia karkkeja tai makeisia. Itse vein Leijona tervapastilleja. Harmi sinänsä etten ollut paikalla todistamassa kenenkään reaktioita karkin suhteen. Tarjolla oli myös muunmuassa Virolaista talkkunasuklaata. Pöytä oli sunnuntaina tämän näköinen. 

Yleisesti ottaen sunnuntai meni expossa ihan ottaessa rennosti. Alunperin meidän ei pitänyt mennä paikanpäälle enää ollenkaan, mutta kun hotellilta oli (aikaisempien tietojen vastaisesti) tarjolla kyyti paikalle, niin mikäs siinä. Eikä tullut Kotetsuakaan turhaan otettua mukaan. Bunnylle oli kyllä käyttöä pitkin matkaa muunmuassa niskatyynynä. Aika yllättäen sunnuntain kyyti oli taas sovitusta myöhässä, olimme paikalla joskus puoliltapäivin ja päivä menikin ihan expopaikkoja ja myyntipöytiä kierrellessä. Sunnuntaihin loppui myös ECCn/expon sponsoroima kisamatka-aika, mutta olimme pidentäneet sitä omiin nimiin vielä pari päivää. Tästä on tulossa vielä perään yksi entry vaikkei suoranaisesti cosplayhin enää liitykään.