Mennään suoraan asiaan. Eli siis 'hyväntekeväisyystempaus', tämä jota anikissakin mainostetaan. En ala enempää kertomaan mitä siellä Japanissa on tapahtunut koska luultavasti kaikki tietävät ainakin suurinpiirtein. Kun näin tuon projektin, otsikon kuullessani ensin ajattelin että jee, cossaajatkin pääsevät sivuston x kautta antamaan tukea. No eipä se ollutkaan kovin hääppöinen, ota itsestäsi kuva ja sisällytä vapaavalintainen A4 lappu jossa lukee jotain kivaa Japanin kansalaisille luettavaksi.
Siis mitä helv- nyt ihan oikeasti. Koko asian (ja muutkin vastaavat tyyliin 'poimi kukkia ja lähetä ne japanin iloksi' [tapaus keksitty]) kiteytti aika hyvin kaverini näyttämä jonkun ihmisen luoma piirros; "jee piirsin Japanille kuvan ku siellä on vaikeeta" ja lopussa on kuva raunioiden keskellä olevasta ihmisestä varsin kettuuntuneen näköisenä, sanoin "thank you bitches".
Jos nyt lähdetään siitä että siellä todellakin on mennyt kaupunkeja meren mukana, ihmisiltä on mennyt koteja, läheisiä ihmisiä, perhettä... pahimmassa tapauksessa ihan kaikki. Oikeasti. Ja siihen vielä päälle pelko siitä että koska se ydinreaktori nyt posahtaa (reaktori jossa ihmiset kirjaimellisesti henkensä kaupalla taistelevat pahimpaa vastaan) ja tuleeko sitä radioaktiivista vuotoa, jos tulee niin kuinka paljon ja tuleeko koko alueesta uusi Tsernobyl, niin tuntuu suorastaan aika vittuilulle että pistää valokuvaviestiä noille ihmisille leveän hymyn kanssa hassuissa vaatteissa ja varmana näkee kilometrien päähän että tuolla ihmisellä ei ole hätäpäivää sitten minkään kanssa. Sitä en tiedä kuinka hyvin tuo kuvasivusto edes tavoittaa Japanin kansaa ja "markkinoidaanko" sitä edes yhtään harrastajaskenen ulkopuolella internetissä. En tiedä onko muitakin vastaavia projekteja olemassa, luultavasti on. Jos oikeasti haluaisi tehdä asian eteen jotakin, niin pistäisi nyt edes vaivaisen euron johonkin hyväntekeväisyysrahastoon sen sijaan että huomiohuoraisi itseään kameralle luonnon- ja ydinkatastrofin siivellä.
En edes yritä olla että tietäisin ydinjutuista hölkäsen pöläystä, mutta sen tiedän että päästöt ei ole hyvä asia. Ukrainan Tsernobyl oli sellainen tapaus että siitä kärsittiin ihan Suomessa asti vaikka välimatkaa on sellaiset päälle tuhat kilometriä. Ihan kotokunnassanikin oli ydinlaskeuman seurauksina huomattavan paljon esim. keskenmenoja ja lapsia syntyi ilman elintärkeitä elimiä, muista vaikutuksista nyt puhumattakaan. Edelleenkin Suomen metsistä löytyy laskeumajäämiä. En nyt oikeasti halua mitenkään pelotella ihmisiä, kukaanhan ei vielä tiedä että mitä siellä Fukushimassa tapahtuu vielä loppujenlopuksi, otin tuon vaan esille sen takia että ydinkatastrofeilla ei oikeasti ole paljoa leikkimistä.
Ja sitten ihmiset ottavat itsestään kuvia että kaikilla olisi kivempaa -___- Jokainen silti itse päättää että kokeeko tuon projektin olevan hyvä asia vai ei ja lähteekö pistämääm omaa kuvaa sivulle. Itse vaan näen asian ei-niin-houkuttelevana.
17.3.2011
13.1.2011
Mitä tehdään kun on tylsää ja riepoo?
Vastaus on: dragia! %D
Sen lisäksi että erinäiset asiat otti pattiin, asiaa auttoi se että muistin taas yhtäkkiä kyseisen mekon olemassaolon jossain kaapinpohjalla. Autenttinen 60-70 luvun käsintehty mekko jonka sain (=lue: halusin väkisin heti sen nähtyäni kun eräs hlö toi meren takaa vaatetta nähtäväksi) joskus siihen maailman aikaan kun Suomen animeskene käsitti ehkä kymmenen ihmistä.
Tämä oli taas vähän sitä sorttia että yksi asia johti toiseen jne. Tosin hienoisesti harmitti, että luulin paremman sisällön omaavan maskeerauslaukun olevan hukassa ja tein koko maskin ehkä viidellä (huonoimmasta päästä olevalla) eri kamalla joten tulos on, noh... se mitä on. Muunmuassa kulmakarvat sun muut jouduin peittämään arpilateksilla. Ja se meikkikassihan löytyi tietysti sitten kun kuvia oli jo otettu. Seuraavalla kerralla sitten on kaikki yhdessä paikassa...
Sitäpaitsi, kun en niitä kuvia laittele tänne paljoa ylipäätäänkään niin saatte edes jotain kuvafloodia välillä vaikka en täysillä panostanutkaan :B
Photoshop effects, koska halusin enemmän retrofiilistä kuviin kuin mitä ihan raa'at kuvat olisivat antaneet. (Valmiit, ladattavat PS actionfiltterit on kiva asia) Niin ja naamaan ei ole kajottu.
Ja koska kummiskin kaikkia ja varsinkin kiviä kiinnostaa ihan sikana, tässä on norminaama
Ja jotta edes jokin asia kohdistuisi suoraan cosplayhin, ostin tänään kangasta joka menee erääseen pukuun jonka tekemislupaa odotin vuoden päivät deviantarttilaiselta tekijältä. Siitä ehkä jopa voisi vääntää in-progressia, koska viimeistään peruukin värjäys sateenkaaren väreissä tulee olemaan aika jänskäpänskää... Ajattelin jo että kangaskin menisi itse värjättäväksi, mutta kangastukku pelasti *3* Pitää vähän soveltaa koska kangas ei ole tyypiltään sellaista kuin pitäisi.
Sen lisäksi että erinäiset asiat otti pattiin, asiaa auttoi se että muistin taas yhtäkkiä kyseisen mekon olemassaolon jossain kaapinpohjalla. Autenttinen 60-70 luvun käsintehty mekko jonka sain (=lue: halusin väkisin heti sen nähtyäni kun eräs hlö toi meren takaa vaatetta nähtäväksi) joskus siihen maailman aikaan kun Suomen animeskene käsitti ehkä kymmenen ihmistä.
Tämä oli taas vähän sitä sorttia että yksi asia johti toiseen jne. Tosin hienoisesti harmitti, että luulin paremman sisällön omaavan maskeerauslaukun olevan hukassa ja tein koko maskin ehkä viidellä (huonoimmasta päästä olevalla) eri kamalla joten tulos on, noh... se mitä on. Muunmuassa kulmakarvat sun muut jouduin peittämään arpilateksilla. Ja se meikkikassihan löytyi tietysti sitten kun kuvia oli jo otettu. Seuraavalla kerralla sitten on kaikki yhdessä paikassa...
Sitäpaitsi, kun en niitä kuvia laittele tänne paljoa ylipäätäänkään niin saatte edes jotain kuvafloodia välillä vaikka en täysillä panostanutkaan :B
Photoshop effects, koska halusin enemmän retrofiilistä kuviin kuin mitä ihan raa'at kuvat olisivat antaneet. (Valmiit, ladattavat PS actionfiltterit on kiva asia) Niin ja naamaan ei ole kajottu.
En oikeasti tiennyt että meikän silmät saa näyttämään noin isoilta :'D
Ja koska kummiskin kaikkia ja varsinkin kiviä kiinnostaa ihan sikana, tässä on norminaama
Ja jotta edes jokin asia kohdistuisi suoraan cosplayhin, ostin tänään kangasta joka menee erääseen pukuun jonka tekemislupaa odotin vuoden päivät deviantarttilaiselta tekijältä. Siitä ehkä jopa voisi vääntää in-progressia, koska viimeistään peruukin värjäys sateenkaaren väreissä tulee olemaan aika jänskäpänskää... Ajattelin jo että kangaskin menisi itse värjättäväksi, mutta kangastukku pelasti *3* Pitää vähän soveltaa koska kangas ei ole tyypiltään sellaista kuin pitäisi.
28.12.2010
Ikänä ei ole mikään hyvin
Yritin joskus aikaisemmin jo kirjoittaa jotain aiheesta, mutta päädyin poistamaan koko tekstin ennen julkaisua. Jos sitä koittaisi uusiksi. Välillä on pistänyt ihan kaivelemaan muutama cosplayn sivutuotteista; kuppikunnat, leimaantuminen ja (ylenpalttinen) itserakkaus.
Ensimmäisestä minulla on hyvin vähän sanottavaa, koska en koe kuuluvani mihinkään porukkaan, saatikka sellaiseen joka kulkee yhtenäisenä coneissa, vetää jatkuvasti omia photoshootteja, suunnittelee ryhmäcosseja omalla porukalla sun muuta. Minulla on loppujenlopuksi hirvittävän vähän kavereita aktiivicosplaypiirissä. Ja näitäkin näkee juurikin sen muutaman kerran vuodessa tapahtumissa, äärimmäisen harvoin niiden ulkopuolella. Oikeastaan kommunikoin jostain syystä hirvittävän vähän muiden ns. "ulkopuolisten" kanssacossaajien kanssa. Siis sellaisten jotka eivät sisälly siihen harvaan kavericossaajien porukkaan.
Ja ei, en valita koska asia ei minua edes haittaa. Itseasiassa sivusta kuunnelleena ihmisten pahimpia draamoja ja selkäänpuukotuksia on tullut fiilis että ihan hyvä vaan kun en ole missään piireissä. On kyllä muutamaan kertaan pitänyt miettiä että onko nämä ihmiset nyt ihan oikeasti (nuoria) aikuisia vai alle kouluikäisiä. Niin käsittämättömiä ja käsittämättömän typeriä draamoja on joskus kerrottu. Joukossa tyhmyys tiivistyy ja sitä rataa.
Leimaantuminen on sitten taas aihe erikseen. Tosin, myöskin tuon ylemmän asian takia minulla ei ole esimerkiksi mitään käsitystä vaikkapa siitä mikä minun status on cosplayskenessä enkä ole perillä ylipäätään siitäkään kuka on in (elffiä lukuunottamatta, terveisiä sinne :D ) ja kuka taasen on out.
Minussa on välillä dramaqueenin vikaa vähän liikaakin ja myönnän että tietyissä yhteyksissä ilmaisen sanottavani ilman sensuuria, useimmiten vieläpä sitten etten itse tajua sitä vasta kuin on jo liian myöhäistä, jos silloinkaan. Välillä tuntuukin että coneissa jotkut ihmiset suorastaan aristelevat läsnäoloani. Jutut tuppaavat tunnetusti leviäämään nopeasti pienissä piireissä. (Taannoin kuulin että eräällä keskustelufoorumilla minua oikeasti pelätään suorapuheisuuteni takia, enkä ole tilanteesta ollenkaan iloinen. [ ja ei, tässä ei ollut kyse anikista]) Tällä nyt varmaan karkoitin loputkin ihmiset coneista ympäriltäni 8F Mutta ihan vakavasti puhuen, minulle saa tulla puhumaan coneissa jos jotain asiaa on, eikä tarvitse pelätä. Minua joutuu provosoimaan aika perusteellisesti jotta menettäisin totaalisesti hermot.
Mutta asiaan. Olen huomannut että ihmiset kategorisoivat ja leimaavat tämän harrastuksen keskuudessa hirvittävän herkästi toisia ihmisiä eikä tämä välttämättä edes tarvitse mitään lähikontaktia. Yhtenä esimerkkinä voin kertoa jutun minkä kuulin tässä jokin aika sitten: muutamia vuosia sitten eräs henkilö, sellainen joka ei itse cosplayta harrasta, oli käväisemässä conissa x ja nähnyt minut puvusssani jonkun matkan päästä. Tämä oli sitten ajatellut että "jaahas, taas niitä omahyväisiä nirppanokkacossaajia". Tutustuin pari vuotta myöhemmin kyseiseen henkilöön ihan toista kautta, jossain vaiheessa tuli tämä harrastukseni esille jolloin hän kertoi tuon tapahtuneen ja totesi että eipäs se ensiarvio pätenytkään. Minua tämä arvio hämmensi jokseenkin suuresti, koska omaan järjettömän huonon itsetunnon ja hyvin harvoin olen edes tyytyväinen pukuuni. Menen ihan oikeasti aina hämilleni ja enkä aina edes osaa vastata mitään jos conissa tullaan kehumaan pukua ja/tai esitystä. En pyri miellyttämään ihmisiä enkä siis missään tapauksessa ajattele että "jos nyt teen tämän niin sitten kaikki on mun faneja ja saan rispektii <3". Pois sellainen minusta. Kilpailen vain itseni ja omien vaatimusteni kanssa, oltiin sillä puvulla menossa kilpailuun tai ei.
Mutta mistäs sitä toisten ajatuksia tietää eikä niitä edes tarvitsekaan tietää kun on jo tietämättään saanut kategorisoinnin cosplayväestöstä. Silloin tällöin kuulee puhuttavan Suomen cosplayn eliittiväestä ja elitisteistä. En voi sille mitään että koen termin olevan juuri sitä katsotaan-nenänvartta-pitkin linjaa. (Kukaan ei ole kylläkään ikinä tainnut eritellä että ketä siihen sakkiin edes kuuluu ja minkä takia? Kaikilla on vaan omat käsityksensä) Näiden lisäksi on sitten syystä tai toisesta enemmän ja vähemmän feimejä cossaajia ja kyllähän niitä leimattuja ryhmiä riittää siitä eliittiväestä aina sinne halppissatiini massacossaajiin asti. Välillä tuntuu että ihmisten on suorastaan pakko päästä pistämään joku cossaaja tiettyyn kategoriaan ja antaa leima päähän. Onhan kuuleman mukaan oma lokero niillekin jotka 'väkisin vääntämällä yrittävät päästä sinne maagiseen eliittiryhmään'. Joskus tietyn sarjan cossaajat taasen ympätään kaikki samaan laariin, nykyisin esimerkiksi Hetalia-cossaajat. Jos sitä kehtaat cossata, niin olet sitä samaa yaoiernupohjasakkaa kuin muutkin. Paitsi jos olet feimi syystä x, niin Hetalialla ei ole väliä.
Jopa Trinity blood on saanut joissain internetin syövereissä wnb-elitistien ja showoffien leiman. Itsehän olen tehnyt tähän päivään mennessä itselleni kaksi pukua (ja kaverille yhden), juurikin niitä yksityiskohdilla kuorrutettuja Thoresin light novel/taidekuvaversioita. Nuokin tein siksi että a) tykkään sarjasta, b) tykkään himona Thoresin taiteesta, muustakin kuin TB kuvista ja c) kuten aikaisemmin olen maininnut, haluan pukuja tehdessä myös haastaa itseäni.
Ja tästä seuraa taas yksi herkästi tipahtava leimaus; jos teet jotain laajamittaisempaa pukua joko ihan puvun koon puolesta tai sitten yksityiskohtien ja koristelun puolesta, vaikkapa juuri TB taidekuvista, niin jopas alkaa tulemaan soraääniä että 'taas näitä sirkustelttapukuja', ja 'yrittää vaan näyttää että on muka hyväkin cossaaja'. Minulla ei ole mitään muistikuvaa että missä yhteydessä tai kuka tuon sirkustelttatermin edes lanseerasi alunperin, mutta jokatapauksessa sitäkin pidän suorastaan pukua halventavana.
Ikänä ei ole asiat hyvin. Ensin vingutaan että suomalaiset eivät uskalla ottaa cosplayn suhteen riskejä ja uskalla ottaa haasteita. Ja sitten mahdollisesti kun niitä otetaan, niin vingutaan taas että 'taas noita wannabe-telttailijoita'. Että yritä siinä sitten tehdä jotakin hienoa...
Mitä taasen tuohon itsensä rakastamiseen tulee. Joskus on ollut isommalla porukalla puhetta että miten kovin moni cossaaja tuntuu omaavan liikaa väärää nestettä yläpäässä ja on turhan paljon sinne oman peilikuvan perään. Saattaa tietysti olla, että osa tästäkin on tuomittu väärin perusteluin, mutta valitettavasti tapauksia nyt on kuulunut sieltä sun täältä. Backstagella kuuluu lauseita että 'ei sun puvulla mitään väliä ole koska mun on paras', mainostetaan että tulkaa katsomaan MINUA, ottakaa MINUSTA kuvia, MINÄ jaan nimmareita kaikille, minä, Minä, MINÄ. Ja samalla haukutaan kaikki muut maailman cossaajat jotka härskisti kehtaavat cossata huonosti samaa hahmoa kuin MINÄ. Ja sitten ihmetellään kuinka kaikki yhtäkkiä vihaavatkin Minua ja ovat niin tylyjä. Mikään ei ärsytä niin paljoa kansaa kuin ylenpalttinen omahyväisyys ja rehvastelu. Omien tuotosten ja itsensä arvostaminen on tiettyyn pisteeseen tervettä, mutta sitten kun se menee yli niin harva sitä jaksaa kuunnella ja katsella.
Eivätkä näitä itsekehuja harrastavat useinkaan edes ole pukutaitojensa puolesta mitään huomattavan hyviä, joskus suorastaan päinvastoin. Joten mikä sitten saa ihmisen tuolle linjalle? Pätemisen tarve? Narsismi? Edes jonkinlaisen hyväksynnän hakeminen jostakin kun ei sitä muualtakaan heru? Sen kun tietäisi... Myönnän että jossain vaiheessa itselläkin nesteet käväisivät päässä, mutta sieltä tultiin onneksi nopeasti alas, syystä jos toisestakin.Kisaaminen nyt tavallaan on aina jonkin tason showoffaamista ja itsensä markkinointia muiden suosioon mutta kohtuus kaikessa.
Sitäkään en ymmärrä millä perusteella ihmiset menevät omimaan kokonaisten sarjojen cossausoikeuden itselleen. "Se cossasi hahmoa y siks kun mäkin cossasin", "ai en mä tienny että henkilö x oli kans täällä kun... oho ei se ollukkaan vaikka tää on sen cossaama sarja", "se puree sulta pään irti jos meet cossaamaan samaa hahmoa".
On minultakin joskus kysytty että mitä mieltä olen kun joku toinen on tehnyt saman hahmon kuin minä. Voin sanoa tähän väliin, että minulle on yks hailee jos joku tekee saman puvun, ei haittaa vaikka seisoisit siinä vieressä saman pukusi kanssa, tee vapaasti vaikka kaikki samat hahmot. En minä eikä kukaan muukaan tavallinen rivicossaaja omista mihinkään anime/manga/pelihahmoon tai -sarjaan minkäänlaisia oikeuksia joten ei mene kaaliin että miksi jotkut haluavat haalia niitä aitoja ja alkuperäisiä designejä ja hahmoja vain ja ainoastaan omaan tarkoitukseen, hyi niitä jotka kehtaavat kopioida samoja ideoita. Originaalit hahmot on tietysti asia ihan erikseen ja omat variantit, kuin myös omakeksimät ratkaisut sellaisten pukujen varalle joista ei yksinkertaisesti ole olemassa kokonaista kuvaa. Sitten olisi täälläkin sanomista jos joku lähtisi tekemään minun puhtaasti omia luomuksia ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta. Tällaisissa tapauksissakin luvan kysyminen on vaan kohteliasta ja itsekin odotin vuoden päivät lupaa cossata erään deviantartista löytyvän henkilön itse keksimää hahmovariaatiota. Koska kyseinen henkilö oli helposti tavoitettavissa (mitä nyt käy DA accountin katsomassa sen kerran vuodessa..) ja vähällä vaivalla saa varmistuksen niin mikä ettei, kun hänen copyrightit oli kuitenkin kyseessä.
Toisaalta, kohteliaisuus ja toisen huomioiminen tuntuu olevan aika usein hukassa cossaajien keskuudessa, onhan anikissakin pitkät ketjut erinäisiä conidissaustapauksia. Joten ihmiset, ne aivot. Ja se järki. Ei tarvitse jättää aivoja narikkaan kun cossataan, vaan otetaan ne kivasti mukaan sinne tapahtumaan ja pidetään netissäkin päässä, jooko?
Ensimmäisestä minulla on hyvin vähän sanottavaa, koska en koe kuuluvani mihinkään porukkaan, saatikka sellaiseen joka kulkee yhtenäisenä coneissa, vetää jatkuvasti omia photoshootteja, suunnittelee ryhmäcosseja omalla porukalla sun muuta. Minulla on loppujenlopuksi hirvittävän vähän kavereita aktiivicosplaypiirissä. Ja näitäkin näkee juurikin sen muutaman kerran vuodessa tapahtumissa, äärimmäisen harvoin niiden ulkopuolella. Oikeastaan kommunikoin jostain syystä hirvittävän vähän muiden ns. "ulkopuolisten" kanssacossaajien kanssa. Siis sellaisten jotka eivät sisälly siihen harvaan kavericossaajien porukkaan.
Ja ei, en valita koska asia ei minua edes haittaa. Itseasiassa sivusta kuunnelleena ihmisten pahimpia draamoja ja selkäänpuukotuksia on tullut fiilis että ihan hyvä vaan kun en ole missään piireissä. On kyllä muutamaan kertaan pitänyt miettiä että onko nämä ihmiset nyt ihan oikeasti (nuoria) aikuisia vai alle kouluikäisiä. Niin käsittämättömiä ja käsittämättömän typeriä draamoja on joskus kerrottu. Joukossa tyhmyys tiivistyy ja sitä rataa.
Leimaantuminen on sitten taas aihe erikseen. Tosin, myöskin tuon ylemmän asian takia minulla ei ole esimerkiksi mitään käsitystä vaikkapa siitä mikä minun status on cosplayskenessä enkä ole perillä ylipäätään siitäkään kuka on in (elffiä lukuunottamatta, terveisiä sinne :D ) ja kuka taasen on out.
Minussa on välillä dramaqueenin vikaa vähän liikaakin ja myönnän että tietyissä yhteyksissä ilmaisen sanottavani ilman sensuuria, useimmiten vieläpä sitten etten itse tajua sitä vasta kuin on jo liian myöhäistä, jos silloinkaan. Välillä tuntuukin että coneissa jotkut ihmiset suorastaan aristelevat läsnäoloani. Jutut tuppaavat tunnetusti leviäämään nopeasti pienissä piireissä. (Taannoin kuulin että eräällä keskustelufoorumilla minua oikeasti pelätään suorapuheisuuteni takia, enkä ole tilanteesta ollenkaan iloinen. [ ja ei, tässä ei ollut kyse anikista]) Tällä nyt varmaan karkoitin loputkin ihmiset coneista ympäriltäni 8F Mutta ihan vakavasti puhuen, minulle saa tulla puhumaan coneissa jos jotain asiaa on, eikä tarvitse pelätä. Minua joutuu provosoimaan aika perusteellisesti jotta menettäisin totaalisesti hermot.
Mutta asiaan. Olen huomannut että ihmiset kategorisoivat ja leimaavat tämän harrastuksen keskuudessa hirvittävän herkästi toisia ihmisiä eikä tämä välttämättä edes tarvitse mitään lähikontaktia. Yhtenä esimerkkinä voin kertoa jutun minkä kuulin tässä jokin aika sitten: muutamia vuosia sitten eräs henkilö, sellainen joka ei itse cosplayta harrasta, oli käväisemässä conissa x ja nähnyt minut puvusssani jonkun matkan päästä. Tämä oli sitten ajatellut että "jaahas, taas niitä omahyväisiä nirppanokkacossaajia". Tutustuin pari vuotta myöhemmin kyseiseen henkilöön ihan toista kautta, jossain vaiheessa tuli tämä harrastukseni esille jolloin hän kertoi tuon tapahtuneen ja totesi että eipäs se ensiarvio pätenytkään. Minua tämä arvio hämmensi jokseenkin suuresti, koska omaan järjettömän huonon itsetunnon ja hyvin harvoin olen edes tyytyväinen pukuuni. Menen ihan oikeasti aina hämilleni ja enkä aina edes osaa vastata mitään jos conissa tullaan kehumaan pukua ja/tai esitystä. En pyri miellyttämään ihmisiä enkä siis missään tapauksessa ajattele että "jos nyt teen tämän niin sitten kaikki on mun faneja ja saan rispektii <3". Pois sellainen minusta. Kilpailen vain itseni ja omien vaatimusteni kanssa, oltiin sillä puvulla menossa kilpailuun tai ei.
Mutta mistäs sitä toisten ajatuksia tietää eikä niitä edes tarvitsekaan tietää kun on jo tietämättään saanut kategorisoinnin cosplayväestöstä. Silloin tällöin kuulee puhuttavan Suomen cosplayn eliittiväestä ja elitisteistä. En voi sille mitään että koen termin olevan juuri sitä katsotaan-nenänvartta-pitkin linjaa. (Kukaan ei ole kylläkään ikinä tainnut eritellä että ketä siihen sakkiin edes kuuluu ja minkä takia? Kaikilla on vaan omat käsityksensä) Näiden lisäksi on sitten syystä tai toisesta enemmän ja vähemmän feimejä cossaajia ja kyllähän niitä leimattuja ryhmiä riittää siitä eliittiväestä aina sinne halppissatiini massacossaajiin asti. Välillä tuntuu että ihmisten on suorastaan pakko päästä pistämään joku cossaaja tiettyyn kategoriaan ja antaa leima päähän. Onhan kuuleman mukaan oma lokero niillekin jotka 'väkisin vääntämällä yrittävät päästä sinne maagiseen eliittiryhmään'. Joskus tietyn sarjan cossaajat taasen ympätään kaikki samaan laariin, nykyisin esimerkiksi Hetalia-cossaajat. Jos sitä kehtaat cossata, niin olet sitä samaa yaoiernupohjasakkaa kuin muutkin. Paitsi jos olet feimi syystä x, niin Hetalialla ei ole väliä.
Jopa Trinity blood on saanut joissain internetin syövereissä wnb-elitistien ja showoffien leiman. Itsehän olen tehnyt tähän päivään mennessä itselleni kaksi pukua (ja kaverille yhden), juurikin niitä yksityiskohdilla kuorrutettuja Thoresin light novel/taidekuvaversioita. Nuokin tein siksi että a) tykkään sarjasta, b) tykkään himona Thoresin taiteesta, muustakin kuin TB kuvista ja c) kuten aikaisemmin olen maininnut, haluan pukuja tehdessä myös haastaa itseäni.
Ja tästä seuraa taas yksi herkästi tipahtava leimaus; jos teet jotain laajamittaisempaa pukua joko ihan puvun koon puolesta tai sitten yksityiskohtien ja koristelun puolesta, vaikkapa juuri TB taidekuvista, niin jopas alkaa tulemaan soraääniä että 'taas näitä sirkustelttapukuja', ja 'yrittää vaan näyttää että on muka hyväkin cossaaja'. Minulla ei ole mitään muistikuvaa että missä yhteydessä tai kuka tuon sirkustelttatermin edes lanseerasi alunperin, mutta jokatapauksessa sitäkin pidän suorastaan pukua halventavana.
Ikänä ei ole asiat hyvin. Ensin vingutaan että suomalaiset eivät uskalla ottaa cosplayn suhteen riskejä ja uskalla ottaa haasteita. Ja sitten mahdollisesti kun niitä otetaan, niin vingutaan taas että 'taas noita wannabe-telttailijoita'. Että yritä siinä sitten tehdä jotakin hienoa...
Mitä taasen tuohon itsensä rakastamiseen tulee. Joskus on ollut isommalla porukalla puhetta että miten kovin moni cossaaja tuntuu omaavan liikaa väärää nestettä yläpäässä ja on turhan paljon sinne oman peilikuvan perään. Saattaa tietysti olla, että osa tästäkin on tuomittu väärin perusteluin, mutta valitettavasti tapauksia nyt on kuulunut sieltä sun täältä. Backstagella kuuluu lauseita että 'ei sun puvulla mitään väliä ole koska mun on paras', mainostetaan että tulkaa katsomaan MINUA, ottakaa MINUSTA kuvia, MINÄ jaan nimmareita kaikille, minä, Minä, MINÄ. Ja samalla haukutaan kaikki muut maailman cossaajat jotka härskisti kehtaavat cossata huonosti samaa hahmoa kuin MINÄ. Ja sitten ihmetellään kuinka kaikki yhtäkkiä vihaavatkin Minua ja ovat niin tylyjä. Mikään ei ärsytä niin paljoa kansaa kuin ylenpalttinen omahyväisyys ja rehvastelu. Omien tuotosten ja itsensä arvostaminen on tiettyyn pisteeseen tervettä, mutta sitten kun se menee yli niin harva sitä jaksaa kuunnella ja katsella.
Eivätkä näitä itsekehuja harrastavat useinkaan edes ole pukutaitojensa puolesta mitään huomattavan hyviä, joskus suorastaan päinvastoin. Joten mikä sitten saa ihmisen tuolle linjalle? Pätemisen tarve? Narsismi? Edes jonkinlaisen hyväksynnän hakeminen jostakin kun ei sitä muualtakaan heru? Sen kun tietäisi... Myönnän että jossain vaiheessa itselläkin nesteet käväisivät päässä, mutta sieltä tultiin onneksi nopeasti alas, syystä jos toisestakin.Kisaaminen nyt tavallaan on aina jonkin tason showoffaamista ja itsensä markkinointia muiden suosioon mutta kohtuus kaikessa.
Sitäkään en ymmärrä millä perusteella ihmiset menevät omimaan kokonaisten sarjojen cossausoikeuden itselleen. "Se cossasi hahmoa y siks kun mäkin cossasin", "ai en mä tienny että henkilö x oli kans täällä kun... oho ei se ollukkaan vaikka tää on sen cossaama sarja", "se puree sulta pään irti jos meet cossaamaan samaa hahmoa".
On minultakin joskus kysytty että mitä mieltä olen kun joku toinen on tehnyt saman hahmon kuin minä. Voin sanoa tähän väliin, että minulle on yks hailee jos joku tekee saman puvun, ei haittaa vaikka seisoisit siinä vieressä saman pukusi kanssa, tee vapaasti vaikka kaikki samat hahmot. En minä eikä kukaan muukaan tavallinen rivicossaaja omista mihinkään anime/manga/pelihahmoon tai -sarjaan minkäänlaisia oikeuksia joten ei mene kaaliin että miksi jotkut haluavat haalia niitä aitoja ja alkuperäisiä designejä ja hahmoja vain ja ainoastaan omaan tarkoitukseen, hyi niitä jotka kehtaavat kopioida samoja ideoita. Originaalit hahmot on tietysti asia ihan erikseen ja omat variantit, kuin myös omakeksimät ratkaisut sellaisten pukujen varalle joista ei yksinkertaisesti ole olemassa kokonaista kuvaa. Sitten olisi täälläkin sanomista jos joku lähtisi tekemään minun puhtaasti omia luomuksia ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta. Tällaisissa tapauksissakin luvan kysyminen on vaan kohteliasta ja itsekin odotin vuoden päivät lupaa cossata erään deviantartista löytyvän henkilön itse keksimää hahmovariaatiota. Koska kyseinen henkilö oli helposti tavoitettavissa (mitä nyt käy DA accountin katsomassa sen kerran vuodessa..) ja vähällä vaivalla saa varmistuksen niin mikä ettei, kun hänen copyrightit oli kuitenkin kyseessä.
Toisaalta, kohteliaisuus ja toisen huomioiminen tuntuu olevan aika usein hukassa cossaajien keskuudessa, onhan anikissakin pitkät ketjut erinäisiä conidissaustapauksia. Joten ihmiset, ne aivot. Ja se järki. Ei tarvitse jättää aivoja narikkaan kun cossataan, vaan otetaan ne kivasti mukaan sinne tapahtumaan ja pidetään netissäkin päässä, jooko?
17.11.2010
Menneitä kisoja
Ajattelin ihan huvin vuoksi tähän väliin listata kaikki kisat joissa olen ollut, ihan jo siitäkin syystä että itselläkin meinaa olla vaikeuksia muistaa että missä sitä on luuhattu ja samalla antaa jotain kommentinpoikasta.
Huom. mahdolliset ihmetykset kisasijoituksista eivät ole kisaajaan itseensä kohdistuvia, vaan tuomarointitapaan tai vaihtoehtoisesti johonkin ihan muuhun.
2005
Kirsikankukkacon, Turku
Voi nostalgiaa, ensimmäinen coni missä olen ikänä käynyt ja myöskin ensimmäinen kisa. Kaikki oli niin uutta ja jännää. Ja jopa ravasin kokoajan katsomassa ohjelmia, toisinkuin nykyään.
WTF-faktori: Jos aloitetaan siitä, että kisailijat tungettiin ensin huoneeseen jonne melkein mahduttiin. Jopa niinkin hyvin että iskin jotakuta päähän ovella sisään tullessani. Suurin ihmetys ja tavallaan järkytys oli se, miten puvun lol-arvo meni hyvin tehtyjen pukujen ohi. Odotukset kisojen ja pukujen reiluudesta romahti aikalailla, varsinkin kun pohjana oli käytetty Cosplay.comin kelaamista :B
Mangapäivät, Helsinki
Tästä ei ole oikeastaan paljoa sanottavaa. Omalla "uralla" ensimmäinen kerta virallisen kuvauksen ja kunnon numerolappujen kanssa.
WTF-faktori: Huutoäänestyksen reiluudesta nyt voidaan olla montaa mieltä. Muistini mukaan oli sentään kunnon desibelimittari käytössä sensijaan että oltaisiin menty vain korvien särkemisen mukaan.
~~~
2006
Kemin sarjakuvafestivaalit, Kemi
Tähän mennessä ensimmäinen ja ainoa con, jossa ihmiset tulivat vähänväliä kysymään että mikä tuo hahmo on, mitä se tekee, millainen persoona jne jne. Tästä reissusta jäi coniakin selkeämpänä muistikuvana Euroviisujen ja Lordin voiton seuraaminen hotellihuoneen telkkarista.
WTF-faktori: Sija annetaan henkilölle X ja heti perään annetaan tuomarien puheenvuoro jolloin kritisoidaan sitä että kilpailija on mukana ostopuvulla. Miksi se edes palkittiin jos ostopuvulla kisaamista paheksuttiin jo päätöstä tehtäessä?
Nekocon, Kuopio
Ah Nekocon *3* Yhä edelleen yksi lempparitapahtumista, riippumatta vuodesta. Ensimmäinen kisa jossa tiedostin tuomareilla olevan hahmojen lähdekuvat. Backstage oli varsin mukava. Opin myös kantapään kautta että aidot getat eivät ole tarkoitettu kaupunkikäyttöön (=toisesta kengästä lohkesi iso pala maalia varpaiden edestä)
WTF-faktori: näyttää nollaa.
Animecon, Helsinki
Yritän kovasti olla muistelematta niitä verenhimoisia järkkäreitä jotka tulivat pään viereen huutamaan että täällä ei saa kuvata. Auttoi ihan sikana huutaa suoraan minulle kun ihmiset räpsivät niitä kuvia salaa ja pyytämättä 9_9 Tässä conissa oli myös ensimmäinen kokemani ryhmäkisa.
WTF-faktori: Kisan seurauksena ehkä Suomen skenen isoimmista kisadraamoista, kuuleman mukaan myös sellaisten ihmisten keskuudessa jotka eivä ole cosplayharrastajia.
Tracon, Tampere
Erillisen parikilpailun ensimmäinen tuleminen. Itse tapahtuman puolesta ei ole mitään erikoisia muistikuvia.
WTF-faktori: Palkintojen epätasaisuus. Parhaalle pelipuvulle annettiin sponsorilahjana saatu käsikonsoli, kisan kunniamaininnat olivat taasen ehkä hämmentävimpiä koskaan; sattumanvaraisesti leikattu kirkkaanvihreä askarteluhuovanpalanen jolle oli liimattu silmät ja takapuolelle magneetti.
~~~
2007
Iicon, Iisalmi
Tästä conista muistikuvat on lähinnä tasoa nolla, koska... noh. Siellä ei paljoa muisteltavaa edes tapahtunut.
WTF-faktori: Vetää vertoja edellisen kunniamaininnan kanssa. Kisaan joka oli yksilö/parikisan kombinaatio, oli kakkossijalle varattu palkinnoksi yksi kappale mangaa (1 ja 3 sijojen palkinnoista ei tietoa). Tämän jakaminen parin kanssa aiheutti lähinnä hämmentynyttä hilpeyttä. Leikatakko kirja puolesta välistä kahtia vaiko kannet toiselle ja sisältö toiselle.
Animecon, Jyväskylä
Ah sitä sadetta ja kuraa ja liejua ja pitkiä laahaavia helmoja <3 Conialue oli jokseenkin hämmentävä koska rakennukset olivat niin hajallaan. Muistan että ensimmäistä kertaa näin tuomareiden liikkuvan cossaajien keskuudessa backstagella, tosin tuntuivat tekevän vain suhteellisen nopeita vilkaisuja.
WTF-faktori: Animecon jatkaa draamaperinnettään, mielipiteitä jaeltiin jo suoraan yleisöstä. Eeppinen ryhmäkisan voittaja (Prince of tennis) oli eeppinen.
Helsingin kirjamessut, Helsinki
Koska kaksi kiloa päähinettä oli niskoille jokseenkin liikaa, olin kisan ulkopuolella liikkeellä pelkästään peruukin kanssa. Laahasin sisätiloista huolimatta kivat likakerrokset huntuun joka oli päässä vain kisan ajan.
WTF-faktori: Se, että kisasta tipahti ensimmäinen sija/voitto (kyseessä oli formaatti: voittaja + paras se tämä ja tuo asia). Olin niin hämmentynyt tulosten tullessa että numerolappukin piti tarkistaa moneen kertaan vaikka nimikin sanottiin. Sinooperin lahjakortteja jaeltiin poikkeuksellisen anteliaalla kädellä. Samanlaista määrää ei kauhean useasti näe.
~~~
2008
Tracon, Tampere
Jostain syystä Traconeista tuntuu olevan heikot muistikuvat... Sen muistan että nakinkuoripuku ei istunut sitten ollenkaan päälle ja hommatut korsetin kaavat oli jostain sieltä ja syvältä.
WTF-faktori: Mikrofonien pakollisuudesta mahdollisissa esityksissä ei mainittu etukäteen yhtikäs mitään joka aiheutti vähemmän mukavaa hämmennystä lavalla. Jälkeenpäin kyllä sanottiin että olisi aiheesta puhuttu, mutten kuullut että yksikään puhuttelemani kisaaja olisi oikeasti ollut tietoinen tästä.
~~~
2009
Tracon, Tampere
Tekonahkaa ja turkista, ah. FFX Lulu on yksi harvoista puvuista joita ihan_oikeasti pitää ulkoiluttaa uusiksi vaikka kropan yhdennäköisyys hahmon kanssa erinäisistä paikoista onkin ihan olematon.
WTF-faktori: Eipä oikein muuta sen lisäksi kuin että voittajien saamat pehmolelut olivat siinä mittakaavassa että yksilökisan voittajan piti luovuttaa se toiselle henkilölle tilanpuutteen takia...
Tampere kuplii, Tampere
Menin ja tempaisin pinatan päälleni joka on hämmentävin tekemäni puku ikänä %D Aiheutti mielenkiintoa tapahtumassa käyvien pikkulasten keskuudessa.
WTF-faktori: taitaa tälläkertaa käsittää vaan oman pukuni randomiuden
Desucon, Lahti
Tämä oli tosin näytös eikä kisa mutta sisällytän tämän kuitenkin, koska olin erikseen kutsuttujen cossaajien joukossa. Koko formaatti oli jotain ihanan erilaista vaikka näytösporukka kuivuikin vähän kokoon.
WTF-faktori: yksilönä saa käyttää taustamusaa ja valoja, wut is dis? Lisää tätä, kiitos.
Animecon, Helsinki
Olin ainoastaan ryhmäkisassa. Suurin osa conista meni ison ryhmän kanssa harjoiteltaessa (mikä ei ollut huono asia).
WTF-faktori: Ryhmäkisan lavan koko... joka oli... pieni. Ryhmässä kun oli sellaiset 12 henkilöä, niin piti vähän ahtaa koreografiaa ettei tipahda alas.
Cosplaygaala, Helsinki
Suurin osa tapahtumasta meni ketutuksessa siksi että organzainen nakinkuoripuku oli revennyt saumoista ennen paikallepääsyä.
WTF-faktori: Henkilökohtainen tapaaminen tuomareiden kanssa sekä ennen kisaa että sen jälkeen joka on ehkä parhain asia mitä on Suomen cosplayskenen tuomaroinnin suhteen ollut. Sen lisäksi että kaikki olivat ihan oikeasti asiaa tuntevia.
Helsingin kirjamessut, Helsinki
WCS-karsinta. Koreografiaa piti muuttaa kisapäivän aamuna koska ihmisen raahaaminen pitkin lattiaa vannehameella varustettuna ei vaan toiminut. Puvunvaihdon harjoittelu on ehkä stressaavinta pitkään aikaan.
WTF-faktori: Tuomaristo laukoo epäolennaisuuksia ja joitakin ei kiinnosta koko homma pätkääkään.
~~~
2010
Cosplaygaala, Helsinki
Toisinkuin viime gaalassa, täällä olin ihan kympillä mukana kokoajan. Puvusta tuli hahmon takia yksi lemppareistani ikänä. Kaikki toimi niin hyvin että itkettää; panostus siihen että yksilönäkin saadaan pitää showta (TÄTÄ EHDOTTOMASTI LISÄÄ) ja tuomarointi oli yhtä eeppistä kuin ekalla kerralla. Kolmas sijakin tuli vaikken sitä pätkääkään edes odottanut.
WTF-faktori: Toimiva tapahtumaformaatti toimii ihan liian hyvin
Desucon, Lahti
Voi kuinka koko tapahtuma on niin kovin desu että oksat pois. Jos ekan Desun näytöksen järjestelyn taso aiheutti jo ihmetyksiä, niin Eurocosplayn hoito sujui myös poskettoman hyvin, ainakin kisaajan näkökulmasta. Ja ihan erikseen täytyy vielä ihkuttaa sitä, että ne valotoiveet saatiin toimimaan vaikka niiden kanssa olikin ensin jotain säätöä. Sekä kisassa että siitä seuraavassa väliaikaesityksessä esiintyminen oli jokseenkin jännä kokemus.
WTF-faktori: koko systeemin eeppisyys
Tämän vuoden puolella piti vielä osallistua Vapriikin kisahärpäkkeeseen, mutta sellainen jännä juttu kuin työt vei kaiken ajan, joten se jäi sitten kokonaan käymättä.
20 kisaa näemmä on tullut käytyä viidessä vuodessa... Tehtyjen pukujen puolestahan tuossa oli vaan ~kolmasosa. Huhhuh. Voin tässä yhteydessä mainita, että kisoihin mentäessä en ole sijoittumisen perässä vaan pääasiassa sen, että haluan koittaa kuinka pitkälle pääsee.
Yhteenveto: Desucon ja Cosplaygaala omaavat keposaan parhaimmat kisaformaatit ja järjestelyt. Suomessa on ihan liian vähän yksilökisoja jossa saa oikeasti pitää jotain esitystäkin taustamusiikin kanssa. Kyllähän sitä kait saa jotain yrittää vetää melkein joka yksilössä, mutta se on niiiiin eri asia kun aikaa annetaan maksimissaan kolme minuuttia ja itse saa valita ja lähettää taustanauhan. Saisivat erinäiset kisojen järjestäjät yrittää ottaa opikseen noista kahdesta tapahtumasta. Gaalakin on todistanut sen, että yksilöshowlle on kysyntää, kumpanakin vuonna ihan kiitettävä määrä porukkaa. Noh, ensivuonna tulee taas coneja parikin kourallista, joten saa nähdä onko kisojen monipuolisuuden suhteen mikä tarjonta...
Huom. mahdolliset ihmetykset kisasijoituksista eivät ole kisaajaan itseensä kohdistuvia, vaan tuomarointitapaan tai vaihtoehtoisesti johonkin ihan muuhun.
2005
Kirsikankukkacon, Turku
Voi nostalgiaa, ensimmäinen coni missä olen ikänä käynyt ja myöskin ensimmäinen kisa. Kaikki oli niin uutta ja jännää. Ja jopa ravasin kokoajan katsomassa ohjelmia, toisinkuin nykyään.
WTF-faktori: Jos aloitetaan siitä, että kisailijat tungettiin ensin huoneeseen jonne melkein mahduttiin. Jopa niinkin hyvin että iskin jotakuta päähän ovella sisään tullessani. Suurin ihmetys ja tavallaan järkytys oli se, miten puvun lol-arvo meni hyvin tehtyjen pukujen ohi. Odotukset kisojen ja pukujen reiluudesta romahti aikalailla, varsinkin kun pohjana oli käytetty Cosplay.comin kelaamista :B
Mangapäivät, Helsinki
Tästä ei ole oikeastaan paljoa sanottavaa. Omalla "uralla" ensimmäinen kerta virallisen kuvauksen ja kunnon numerolappujen kanssa.
WTF-faktori: Huutoäänestyksen reiluudesta nyt voidaan olla montaa mieltä. Muistini mukaan oli sentään kunnon desibelimittari käytössä sensijaan että oltaisiin menty vain korvien särkemisen mukaan.
~~~
2006
Kemin sarjakuvafestivaalit, Kemi
Tähän mennessä ensimmäinen ja ainoa con, jossa ihmiset tulivat vähänväliä kysymään että mikä tuo hahmo on, mitä se tekee, millainen persoona jne jne. Tästä reissusta jäi coniakin selkeämpänä muistikuvana Euroviisujen ja Lordin voiton seuraaminen hotellihuoneen telkkarista.
WTF-faktori: Sija annetaan henkilölle X ja heti perään annetaan tuomarien puheenvuoro jolloin kritisoidaan sitä että kilpailija on mukana ostopuvulla. Miksi se edes palkittiin jos ostopuvulla kisaamista paheksuttiin jo päätöstä tehtäessä?
Nekocon, Kuopio
Ah Nekocon *3* Yhä edelleen yksi lempparitapahtumista, riippumatta vuodesta. Ensimmäinen kisa jossa tiedostin tuomareilla olevan hahmojen lähdekuvat. Backstage oli varsin mukava. Opin myös kantapään kautta että aidot getat eivät ole tarkoitettu kaupunkikäyttöön (=toisesta kengästä lohkesi iso pala maalia varpaiden edestä)
WTF-faktori: näyttää nollaa.
Animecon, Helsinki
Yritän kovasti olla muistelematta niitä verenhimoisia järkkäreitä jotka tulivat pään viereen huutamaan että täällä ei saa kuvata. Auttoi ihan sikana huutaa suoraan minulle kun ihmiset räpsivät niitä kuvia salaa ja pyytämättä 9_9 Tässä conissa oli myös ensimmäinen kokemani ryhmäkisa.
WTF-faktori: Kisan seurauksena ehkä Suomen skenen isoimmista kisadraamoista, kuuleman mukaan myös sellaisten ihmisten keskuudessa jotka eivä ole cosplayharrastajia.
Tracon, Tampere
Erillisen parikilpailun ensimmäinen tuleminen. Itse tapahtuman puolesta ei ole mitään erikoisia muistikuvia.
WTF-faktori: Palkintojen epätasaisuus. Parhaalle pelipuvulle annettiin sponsorilahjana saatu käsikonsoli, kisan kunniamaininnat olivat taasen ehkä hämmentävimpiä koskaan; sattumanvaraisesti leikattu kirkkaanvihreä askarteluhuovanpalanen jolle oli liimattu silmät ja takapuolelle magneetti.
~~~
2007
Iicon, Iisalmi
Tästä conista muistikuvat on lähinnä tasoa nolla, koska... noh. Siellä ei paljoa muisteltavaa edes tapahtunut.
WTF-faktori: Vetää vertoja edellisen kunniamaininnan kanssa. Kisaan joka oli yksilö/parikisan kombinaatio, oli kakkossijalle varattu palkinnoksi yksi kappale mangaa (1 ja 3 sijojen palkinnoista ei tietoa). Tämän jakaminen parin kanssa aiheutti lähinnä hämmentynyttä hilpeyttä. Leikatakko kirja puolesta välistä kahtia vaiko kannet toiselle ja sisältö toiselle.
Tampere kuplii, Tampere
Yleismuistelut samaa luokkaa Iiconin kanssa. Sen muistan, etten kertaakaan edes olettanut että olisin puvussani toiminut, tein sen vaan puhtaasta kiinnostuksesta kerrankin tehdä puku mallia kermakakku.
WTF-faktori: on taas tyhjä
Animecon, Jyväskylä
Ah sitä sadetta ja kuraa ja liejua ja pitkiä laahaavia helmoja <3 Conialue oli jokseenkin hämmentävä koska rakennukset olivat niin hajallaan. Muistan että ensimmäistä kertaa näin tuomareiden liikkuvan cossaajien keskuudessa backstagella, tosin tuntuivat tekevän vain suhteellisen nopeita vilkaisuja.
WTF-faktori: Animecon jatkaa draamaperinnettään, mielipiteitä jaeltiin jo suoraan yleisöstä. Eeppinen ryhmäkisan voittaja (Prince of tennis) oli eeppinen.
Helsingin kirjamessut, Helsinki
Koska kaksi kiloa päähinettä oli niskoille jokseenkin liikaa, olin kisan ulkopuolella liikkeellä pelkästään peruukin kanssa. Laahasin sisätiloista huolimatta kivat likakerrokset huntuun joka oli päässä vain kisan ajan.
WTF-faktori: Se, että kisasta tipahti ensimmäinen sija/voitto (kyseessä oli formaatti: voittaja + paras se tämä ja tuo asia). Olin niin hämmentynyt tulosten tullessa että numerolappukin piti tarkistaa moneen kertaan vaikka nimikin sanottiin. Sinooperin lahjakortteja jaeltiin poikkeuksellisen anteliaalla kädellä. Samanlaista määrää ei kauhean useasti näe.
~~~
2008
Tracon, Tampere
Jostain syystä Traconeista tuntuu olevan heikot muistikuvat... Sen muistan että nakinkuoripuku ei istunut sitten ollenkaan päälle ja hommatut korsetin kaavat oli jostain sieltä ja syvältä.
WTF-faktori: Mikrofonien pakollisuudesta mahdollisissa esityksissä ei mainittu etukäteen yhtikäs mitään joka aiheutti vähemmän mukavaa hämmennystä lavalla. Jälkeenpäin kyllä sanottiin että olisi aiheesta puhuttu, mutten kuullut että yksikään puhuttelemani kisaaja olisi oikeasti ollut tietoinen tästä.
Tampere kuplii, Tampere
Sitä samaa perus kuplii-kauraa edellisen kanssa.WTF-faktori: Yleisöstä jaeltiin taas kerran viisauksia olan takaa. Itsehän sain kommentin: "SPOILERI! En oo lukenu mangaa noin pitkälle!". Tähän voin sanoa vaan että oli ihan kyseisen henkilön oma moka, pukuhan oli ollut mangassa esillä kuukausia ennen kisatapahtumaa. Olin kyllä spoileri-itkuihin varautunut etukäteen, mutta silti... Äänestyskuvissa ihmettelin kovasti sitä että olivat valinneet minulle vaakakuvan joka näytti vaan puolet puvusta vaikka kokovartalokuvakin otettiin.
~~~
2009
Tracon, Tampere
Tekonahkaa ja turkista, ah. FFX Lulu on yksi harvoista puvuista joita ihan_oikeasti pitää ulkoiluttaa uusiksi vaikka kropan yhdennäköisyys hahmon kanssa erinäisistä paikoista onkin ihan olematon.
WTF-faktori: Eipä oikein muuta sen lisäksi kuin että voittajien saamat pehmolelut olivat siinä mittakaavassa että yksilökisan voittajan piti luovuttaa se toiselle henkilölle tilanpuutteen takia...
Tampere kuplii, Tampere
Menin ja tempaisin pinatan päälleni joka on hämmentävin tekemäni puku ikänä %D Aiheutti mielenkiintoa tapahtumassa käyvien pikkulasten keskuudessa.
WTF-faktori: taitaa tälläkertaa käsittää vaan oman pukuni randomiuden
Desucon, Lahti
Tämä oli tosin näytös eikä kisa mutta sisällytän tämän kuitenkin, koska olin erikseen kutsuttujen cossaajien joukossa. Koko formaatti oli jotain ihanan erilaista vaikka näytösporukka kuivuikin vähän kokoon.
WTF-faktori: yksilönä saa käyttää taustamusaa ja valoja, wut is dis? Lisää tätä, kiitos.
Animecon, Helsinki
Olin ainoastaan ryhmäkisassa. Suurin osa conista meni ison ryhmän kanssa harjoiteltaessa (mikä ei ollut huono asia).
WTF-faktori: Ryhmäkisan lavan koko... joka oli... pieni. Ryhmässä kun oli sellaiset 12 henkilöä, niin piti vähän ahtaa koreografiaa ettei tipahda alas.
Cosplaygaala, Helsinki
Suurin osa tapahtumasta meni ketutuksessa siksi että organzainen nakinkuoripuku oli revennyt saumoista ennen paikallepääsyä.
WTF-faktori: Henkilökohtainen tapaaminen tuomareiden kanssa sekä ennen kisaa että sen jälkeen joka on ehkä parhain asia mitä on Suomen cosplayskenen tuomaroinnin suhteen ollut. Sen lisäksi että kaikki olivat ihan oikeasti asiaa tuntevia.
Helsingin kirjamessut, Helsinki
WCS-karsinta. Koreografiaa piti muuttaa kisapäivän aamuna koska ihmisen raahaaminen pitkin lattiaa vannehameella varustettuna ei vaan toiminut. Puvunvaihdon harjoittelu on ehkä stressaavinta pitkään aikaan.
WTF-faktori: Tuomaristo laukoo epäolennaisuuksia ja joitakin ei kiinnosta koko homma pätkääkään.
~~~
2010
Cosplaygaala, Helsinki
Toisinkuin viime gaalassa, täällä olin ihan kympillä mukana kokoajan. Puvusta tuli hahmon takia yksi lemppareistani ikänä. Kaikki toimi niin hyvin että itkettää; panostus siihen että yksilönäkin saadaan pitää showta (TÄTÄ EHDOTTOMASTI LISÄÄ) ja tuomarointi oli yhtä eeppistä kuin ekalla kerralla. Kolmas sijakin tuli vaikken sitä pätkääkään edes odottanut.
WTF-faktori: Toimiva tapahtumaformaatti toimii ihan liian hyvin
Desucon, Lahti
Voi kuinka koko tapahtuma on niin kovin desu että oksat pois. Jos ekan Desun näytöksen järjestelyn taso aiheutti jo ihmetyksiä, niin Eurocosplayn hoito sujui myös poskettoman hyvin, ainakin kisaajan näkökulmasta. Ja ihan erikseen täytyy vielä ihkuttaa sitä, että ne valotoiveet saatiin toimimaan vaikka niiden kanssa olikin ensin jotain säätöä. Sekä kisassa että siitä seuraavassa väliaikaesityksessä esiintyminen oli jokseenkin jännä kokemus.
WTF-faktori: koko systeemin eeppisyys
Tämän vuoden puolella piti vielä osallistua Vapriikin kisahärpäkkeeseen, mutta sellainen jännä juttu kuin työt vei kaiken ajan, joten se jäi sitten kokonaan käymättä.
20 kisaa näemmä on tullut käytyä viidessä vuodessa... Tehtyjen pukujen puolestahan tuossa oli vaan ~kolmasosa. Huhhuh. Voin tässä yhteydessä mainita, että kisoihin mentäessä en ole sijoittumisen perässä vaan pääasiassa sen, että haluan koittaa kuinka pitkälle pääsee.
Yhteenveto: Desucon ja Cosplaygaala omaavat keposaan parhaimmat kisaformaatit ja järjestelyt. Suomessa on ihan liian vähän yksilökisoja jossa saa oikeasti pitää jotain esitystäkin taustamusiikin kanssa. Kyllähän sitä kait saa jotain yrittää vetää melkein joka yksilössä, mutta se on niiiiin eri asia kun aikaa annetaan maksimissaan kolme minuuttia ja itse saa valita ja lähettää taustanauhan. Saisivat erinäiset kisojen järjestäjät yrittää ottaa opikseen noista kahdesta tapahtumasta. Gaalakin on todistanut sen, että yksilöshowlle on kysyntää, kumpanakin vuonna ihan kiitettävä määrä porukkaa. Noh, ensivuonna tulee taas coneja parikin kourallista, joten saa nähdä onko kisojen monipuolisuuden suhteen mikä tarjonta...
23.9.2010
Jotakin syvällistä yöpohdintaa ™
Lukaisin tässä jokin aika sitten Bubukuutin entryn Suomen skeneen liittyen, josta aloinkin miettimään että miksi ylipäätään aloitin harrastuksen alunperin ja miltä pohjalta. Minulla on ollut lapsesta asti iso mielenkiinto naamiaispukuihin ja hypin aina seinille kun koulussa ilmoitettiin että tulee vappu ja pidetään jonkinsortin naamiaiset. Jo silloin lähdin miettimään ihan valmista hahmoa minkä puvun haluaisin heittää niskaan. En tykännyt harrastaa mitään random-hahmoja esim. "no mä ny laitoin turkiskorvat ja hännän ni oon kait joku kissa sitten, lolsnort". Disney-leffoista kaikki hahmoni olivat peräisin ja eipä niitä ikinä tarvinnut kauaa edes miettiä (paitsi eräänä vuonna jolloin eräs nimeltämainitsematon teinibändi oli kovasti pinnalla ja pakko oli esittää yhtä heistä. Mutta tästä ei puhuta, hyshys).
Tämän lisäksi tykkäsin tehdä ihan suoria kopioita suosikkibändieni vaatteista. Tai no... niitähän olikin tasan yksi bändi mikä piti pintansa kaikkien muiden lyhytaikaisien ohella. Nimittäin Abba. Tein ala-asteella kopion eräästä puvusta johon ihastuin samantien kuvat nähdessäni. Ja tähän maailman aikaan ei ollut mitään youtubeja tai kunnon internetziä, joten tempasin vaatteen kasaan käyttäen muutamaa maksimissaan tulitikkuaskin kokoista kuvaa jotka olivat eräässä kuvavihkossa (huusin ehkä mielessäni hallelujaa siinä kohdassa kun tajusin että siinä himokalliissa ultimate limited edition 4disc packissa oli osa kuvavihkoa pyhitetty esiintymisvaatteille ja niiden yksityiskohdille). Olen tekemästäni puvusta edelleen ylpeä, mutta mielessä on käynyt että tekisin siitä vielä ns. kunnon version entistä autenttisemmalla kankaalla ja kaavalla.
Yläasteella tuli sitten se vaihe, että tein järjestyksessä uniformupuseroita Star Trek sarjoista (TNG ja DS9/Voyager kausilta). Ja kyllä, minulle naurettiin. Ja lujaa. Mutta en jaksanut välittää koska oikeasti tykkäsin tehdä trekkipaitoja. Ja kehtasin pistää yhden päälle vieläpä koulukuvaan. Muahah!
Tämän jälkeen tuntui joidenkin vuosien jälkeen lähinnä loogiselta animeen/mangaan tutustuessa että cosplayhin tieni vie jossain vaiheessa. Ensimmäinen virallinen cosplaypuku tulikin sitten tehtyä 2005 keväällä ja sattui olemaan vielä sellainen sauma että Turun Kirsikankukkacon oli ihan nurkan takana joten siitä tuli samalla eka con ja myös kisakäynti. Hahmon tekoa oli mietitty pitkään ja hartaasti kahden eri vaihtoehdon välillä ja se jäljelle jäänytkin tulikin tehtyä myöhemmin samana vuonna.
Jos vertaan mitä oma pukuilu on nyt verrattuna siihen mitä se oli alkuaikoina... En tiedä mikä yleinen epidemia tällähetkellä on, ettei ihmiset tunnu löytävän cossattavia. Sama on minunkin kohdalla. Jossain vaiheessa kun tuntui että ei edes tapahtumat riitä kun pitää tehdä se, tää tuo, ja vielä nuo kymmenen muuta. Hahmojen suhteen.. no, nykyään yritän oikeasti vähän katsoa ettei tule niitä totaalisia huteja niinkuin yhtenä kautena. Enkä myöskään enää halua toistaa sitä virhettä, että lähden tekemään hahmoa josta en oikeasti tiedä paljoa mitään. Tämäkin yksi tapaus lähti siitä syystä, että puku oli niin ihkuraksupoksu että oksat pois, mutta neliosainen manga oli myyty loppuun jo vuonna nakki ja oli siihen aikaan niin kiven alla löytää että itkuparkudraamavinku. Ja tottakai juuri siinä tapahtumassa joka toinen ihminen tuli kysymään että "mikäs tämä hahmo on ja mitä se tekee jne jne." kun taas missään muussa tapahtumassa ei ole tarvinnut selitellä mitään, korkeintaan tavata ihmisille sarjan tai hahmon nimi 9_9 Oli suhteellisen kiusallinen tapaus se.
Tästä kuitenkin jäi käteen se, että jos löydän (useimmiten ihan vahingossa) The_Hahmon jonka pukua haluan aloittaa 'nyt heti 5minuuttia sitten', mutta sarjasta ei ole mitään hajua ennestään, niin oikeasti waretan emulaattorille sen ikivanhan pelin tai katson sen himopaskan CGI-leffan missä ei ole päätä eikä häntää, selkäpaloista puhumattakaan, tai mitä tahansa kunhan saa edes jotain tuntumaa siihen että mitä oikein on tekemässä ja onko tämä nyt loppujen lopuksi edes sen arvoinen hahmo että sen eteen jaksaa vääntää töitä. Ja pelkkä hahmoselostuksen lukeminen ei riitä. Koska siitä oikeasti jää aika plääh maku suuhun jos on ihan että 'rallallaa, enpäs tiiä miten pitää posea ja mitä tekis ja miks toikin tossa vinkuu että oon ihan off character...' Ihan oikeasti on miljoona kertaa kivempaa jos on joku pohja sille mitä tekee (useimmat taitaa tietää valitettavan hyvin esim. sen kuinka paljon nautin heilua ja molestata ihmisiä Leeronina >:3 )
Pukujen suhteen taasen... Minulla on muutama pukuformaatti mistä en vaan jostain syystä suuremmin innostu vaikka mikä olisi; koulupuvut, uniformut (trekki oli poikkeus) ja ihan totaalisen perus kimono tai haori/hakama systeemit. En ole ikinä tykänyt tehdä ihan perus-peruskauraa. Koulutöissänikin keksin aina jotain omaa kivaa lisää jos piti tehdä vaatekappale x. Tuppaan olemaan sellainen että haluan ottaa samalla hieman jotain pientä haastetta kun valitsen hahmon, ettei se mene siihen että peruspusero tempaistaan vartissa saumurin kanssa kasaan. Jos ei puku sitä haastetta itsessään anna niin jos edes sitten proppi. Tosin valitettavan vähän on valitsemanilla hahmoilla ollut proppeja... Nykyään tunnun olevan vielä nirsompi cossieni kanssa kuin ennen ja hahmolla itsellään tuntuu olevan vielä enemmän merkitystä kuin aikaisemmin. Ja tästä seuraakin se ongelma, että viimeaikoina olen katsonut niin vähän animea että kaikki lempihahmot loistavat poissaolollaan, tai ovat niin overboardly äijiä että minun on niitä mahdotonta cossata.
Ihan sarjojenkin suhteen olen nykyään niin nirso että ihan itkettää, mutta se on taas asia ihan erikseen. Olenkin viettänyt erinäisiä tunteja yrittämällä etsiä visuaalisen pohjan (eli hahmodesignin ja kuvagallerioiden) kautta jotakin uutta katsottavaa ja sitä kautta cossattavaa, mutta suurimmaksi osaksi aika heikoin tuloksin.
Tosin, nyt on niin kova hinku tehdä joku kiva pikkuprojekti kun vuosisaldo on jotenkin laihanlainen ja Traconkin meni puihin, että kyllä se yksi puku varmaan vielä tänävuonna sittenkin tulee. Saa nähdä. Idea olisi kyllä jo...
edit: aha, bloggerin aikatagi näyttää näemmä ihan omiaan. Todellisuudessahan kello on ihan liikaa. Tai oikeastaan liian vähän....
Tämän lisäksi tykkäsin tehdä ihan suoria kopioita suosikkibändieni vaatteista. Tai no... niitähän olikin tasan yksi bändi mikä piti pintansa kaikkien muiden lyhytaikaisien ohella. Nimittäin Abba. Tein ala-asteella kopion eräästä puvusta johon ihastuin samantien kuvat nähdessäni. Ja tähän maailman aikaan ei ollut mitään youtubeja tai kunnon internetziä, joten tempasin vaatteen kasaan käyttäen muutamaa maksimissaan tulitikkuaskin kokoista kuvaa jotka olivat eräässä kuvavihkossa (huusin ehkä mielessäni hallelujaa siinä kohdassa kun tajusin että siinä himokalliissa ultimate limited edition 4disc packissa oli osa kuvavihkoa pyhitetty esiintymisvaatteille ja niiden yksityiskohdille). Olen tekemästäni puvusta edelleen ylpeä, mutta mielessä on käynyt että tekisin siitä vielä ns. kunnon version entistä autenttisemmalla kankaalla ja kaavalla.
Asagi ~12 v tykästyi tuohon tunikaan keltaisella kissalla varustettuna niin paljon että pakko se oli tehdä. Olen ehkä ikuisesti kiitollinen silloiselle käsityönopettajalleni joka hyvin pitkälti antoi minun tehdä sitä mitä halusinkin koko ala- ja yläasteen ajan.
Yläasteella tuli sitten se vaihe, että tein järjestyksessä uniformupuseroita Star Trek sarjoista (TNG ja DS9/Voyager kausilta). Ja kyllä, minulle naurettiin. Ja lujaa. Mutta en jaksanut välittää koska oikeasti tykkäsin tehdä trekkipaitoja. Ja kehtasin pistää yhden päälle vieläpä koulukuvaan. Muahah!
Tämä jäi kuitenkin tekemättä. Otti loppujen lopuksi kuitenkin liikaa luonnon päälle kun kaveri nauroi luonnoksiani näyttäessäni päin naamaa. Tosin tästä seurasi se, että käsityönopettaja sanoi kovalla äänensävyllä että "älä naura, anna sen tehdä mitä se haluaa". Snif ;_;<3
Tämän jälkeen tuntui joidenkin vuosien jälkeen lähinnä loogiselta animeen/mangaan tutustuessa että cosplayhin tieni vie jossain vaiheessa. Ensimmäinen virallinen cosplaypuku tulikin sitten tehtyä 2005 keväällä ja sattui olemaan vielä sellainen sauma että Turun Kirsikankukkacon oli ihan nurkan takana joten siitä tuli samalla eka con ja myös kisakäynti. Hahmon tekoa oli mietitty pitkään ja hartaasti kahden eri vaihtoehdon välillä ja se jäljelle jäänytkin tulikin tehtyä myöhemmin samana vuonna.
Jos vertaan mitä oma pukuilu on nyt verrattuna siihen mitä se oli alkuaikoina... En tiedä mikä yleinen epidemia tällähetkellä on, ettei ihmiset tunnu löytävän cossattavia. Sama on minunkin kohdalla. Jossain vaiheessa kun tuntui että ei edes tapahtumat riitä kun pitää tehdä se, tää tuo, ja vielä nuo kymmenen muuta. Hahmojen suhteen.. no, nykyään yritän oikeasti vähän katsoa ettei tule niitä totaalisia huteja niinkuin yhtenä kautena. Enkä myöskään enää halua toistaa sitä virhettä, että lähden tekemään hahmoa josta en oikeasti tiedä paljoa mitään. Tämäkin yksi tapaus lähti siitä syystä, että puku oli niin ihkuraksupoksu että oksat pois, mutta neliosainen manga oli myyty loppuun jo vuonna nakki ja oli siihen aikaan niin kiven alla löytää että itkuparkudraamavinku. Ja tottakai juuri siinä tapahtumassa joka toinen ihminen tuli kysymään että "mikäs tämä hahmo on ja mitä se tekee jne jne." kun taas missään muussa tapahtumassa ei ole tarvinnut selitellä mitään, korkeintaan tavata ihmisille sarjan tai hahmon nimi 9_9 Oli suhteellisen kiusallinen tapaus se.
Tästä kuitenkin jäi käteen se, että jos löydän (useimmiten ihan vahingossa) The_Hahmon jonka pukua haluan aloittaa 'nyt heti 5minuuttia sitten', mutta sarjasta ei ole mitään hajua ennestään, niin oikeasti waretan emulaattorille sen ikivanhan pelin tai katson sen himopaskan CGI-leffan missä ei ole päätä eikä häntää, selkäpaloista puhumattakaan, tai mitä tahansa kunhan saa edes jotain tuntumaa siihen että mitä oikein on tekemässä ja onko tämä nyt loppujen lopuksi edes sen arvoinen hahmo että sen eteen jaksaa vääntää töitä. Ja pelkkä hahmoselostuksen lukeminen ei riitä. Koska siitä oikeasti jää aika plääh maku suuhun jos on ihan että 'rallallaa, enpäs tiiä miten pitää posea ja mitä tekis ja miks toikin tossa vinkuu että oon ihan off character...' Ihan oikeasti on miljoona kertaa kivempaa jos on joku pohja sille mitä tekee (useimmat taitaa tietää valitettavan hyvin esim. sen kuinka paljon nautin heilua ja molestata ihmisiä Leeronina >:3 )
Pukujen suhteen taasen... Minulla on muutama pukuformaatti mistä en vaan jostain syystä suuremmin innostu vaikka mikä olisi; koulupuvut, uniformut (trekki oli poikkeus) ja ihan totaalisen perus kimono tai haori/hakama systeemit. En ole ikinä tykänyt tehdä ihan perus-peruskauraa. Koulutöissänikin keksin aina jotain omaa kivaa lisää jos piti tehdä vaatekappale x. Tuppaan olemaan sellainen että haluan ottaa samalla hieman jotain pientä haastetta kun valitsen hahmon, ettei se mene siihen että peruspusero tempaistaan vartissa saumurin kanssa kasaan. Jos ei puku sitä haastetta itsessään anna niin jos edes sitten proppi. Tosin valitettavan vähän on valitsemanilla hahmoilla ollut proppeja... Nykyään tunnun olevan vielä nirsompi cossieni kanssa kuin ennen ja hahmolla itsellään tuntuu olevan vielä enemmän merkitystä kuin aikaisemmin. Ja tästä seuraakin se ongelma, että viimeaikoina olen katsonut niin vähän animea että kaikki lempihahmot loistavat poissaolollaan, tai ovat niin overboardly äijiä että minun on niitä mahdotonta cossata.
Needlessin Adam vetää jalat alta jo pelkästä herran nimen ajattelemisesta, mutta jos minun kropalla tuota lähtisi cossaamaan, ihmisten polvet menisi veteläksi ihan jostain muusta syystä kuin mitä hain alunperin takaa...
Ihan sarjojenkin suhteen olen nykyään niin nirso että ihan itkettää, mutta se on taas asia ihan erikseen. Olenkin viettänyt erinäisiä tunteja yrittämällä etsiä visuaalisen pohjan (eli hahmodesignin ja kuvagallerioiden) kautta jotakin uutta katsottavaa ja sitä kautta cossattavaa, mutta suurimmaksi osaksi aika heikoin tuloksin.
Tosin, nyt on niin kova hinku tehdä joku kiva pikkuprojekti kun vuosisaldo on jotenkin laihanlainen ja Traconkin meni puihin, että kyllä se yksi puku varmaan vielä tänävuonna sittenkin tulee. Saa nähdä. Idea olisi kyllä jo...
edit: aha, bloggerin aikatagi näyttää näemmä ihan omiaan. Todellisuudessahan kello on ihan liikaa. Tai oikeastaan liian vähän....
28.8.2010
Kuka cossaa ja mitä
Katselinpas taas pitkästä aikaa cosplay.comin uusimpia kuvia. Tuttuun tapaan välillä sai taas facepalmata olan takaa, josta aloinkin miettiä sitä että aivan, cosplayssa ei tosiaankaan ole mitään kiveen kirjoitettuja sääntöjä joten kuinka ns. sallittua on loppujen lopuksi edes mennä arvostelemaan toisen pukuja/naamaa/kroppaa/valitse valituksen kohde? Ainoat oikeat säännöthän on ainoastaan kisoissa ja niissäkin vaan yleensä rajataan kategoriat.
Kyllä, minua riepoo suuresti Narutosta levinneet sexy no jutsut jotka pahimmillaan ulottuu jopa Batmanin kaltaisiin teoksiin (ei, vaikken tykkää Jokerista niin ei siitä silti saa tehdä korsettiversiota ;__; se on VÄÄRIN. Tosin taas vain minun mielestä...). Kuin myös random lolita/punk/casual/yöpuku/jne cossit, puhumattakaan femme-versioista. Mutta minkäs teet? Ihan aikuisten oikeasti. Kun ei ole sitä Suurta Isoa sääntökirjaa jolla voisi pahimpia tapauksia mäiskiä päähän. Mutta sitten taas toisaalta, miksi pitäisi? Kerrankin joku harrastus mitä kaikki saa toteuttaa halujensa ja kykyjensä mukaan. Ja tuo taas tekee vaikkapa Cosfusta entistä julmemman. Kokonainen foorumi omistettu sille, että saa postata omasta mielestään paskoja pukuja ja cossaajia. Niinq reilukerho, anyone? Cosplay on kyllä oikeasti niin monitahoinen ja omalla tavallaan epämääräinen harrastus kaikessa säännöttömyydessään että ihan pää hajoaa.
Viime Bakaconin paneelissa tulin puhuneeksi siitä, kuinka sanotaan että isokokoiset ihmiset ei saa cossata sitä, tätä ja tota. Mutta tässäkin on olemassa sellainen porsaanreikä, että jos henkilö onnistuu tekemään Helvetin Eeppisen Puvun™, niin eipä siinä enää paljoa sitä henkilön kokoa katsella, katsotaan vaan sitä pukua suu auki jotta whoa. On käynyt allekirjottaneelle varsinkin erään tietyn henkilön pukujen kanssa cosplay.comissa rapakon takaa, nickiä en nyt tähän hätään muista. Mutta taas visuaalisen puolen ja näköisyyden kannalta sillä on väliä että minkälainen henkilö cossaa hahmoa x jos sille linjalle haluaa lähteä. Esimerkiksi minustahan nyt ei saa aivoja sulattavan söpöä Chiitä nyt tekemälläkään, saatikka Cardcaptor Sakuraa. Älkää ihmeessä kysykö miksi näitä on koitettu kantapään kautta (Puvut olivat kyllä varsin mukavia tehdä, ei siinä mitään). Hauskanpitohan ei ole kuitenkaan siitä puvun laadusta ja näköisyydestä kiinni. Tosin, välillä tuntuu sille, että juurikin näillä viidessä minuutissa pukunsa päälle heittäneillä, ja kyllä, kirjaimellisesti heittäneillä KH cossaajilla on aina keskivertoväkeä hauskempaa...
Jonkinlainen netissä pyörivä yleispätevä cosplay-määritelmä on se, että "kunhan näyttää hyvältä". Mutta kenen mielestä? Itsensä? Coniväen? Kaveripiirin? Naapurin koiran? Itsehän olen sitä mieltä etten näytä hyvälle missään cosplaypuvussa :I Jospas lopetankin cossaamiset sitten suosiolla tähän. Eikun täh..?
Toinen setti kirjoittamattomia sääntöjä koskee kankaita ja materiaaleja ylipäätään. Olen kuullut sellaisetkin määritelmät että ei saa käyttää taftia, sitä halvinta satiinia, eikä lakanakangasta. Lakanakangas on kyllä ihan aikuisten oikeasti aina huono ratkaisu, ellei pukukankaan kuulu rypistyä pelkästä katseesta ja näyttää halvalle. Halppissatiinia olen käyttänyt useammassakin puvussa. Kylläkin _aina_ se nurja puoli päällä. Laskeutuvuudessaan näin kavereitten kesken, lierusatiini on kyllä ihan omiaan. Tafti... ne shiftaavat taftit kaksifär...kaksivärisinä on kyllä kieltämättä pahoja. Tietyssä yhteydessä tafti kyllä toimii, toisinsanoen juhlapukuyhteydessä. Kummatkin cossit joissa olen kangasta käyttänyt, ovatkin luokittuneet tuohon suuntaan (nimenomaan täysin yhdellä värillä kudottu tafti ollut kyseessä). Materiaaleissakin tuppaa vähän olemaan se, että aina on joku johon se kaikkien dissaama kama sopii kuin valettu. Tosin vieläkin on näkemättä se yhteys johon alumiinifolio sopisi.
Tulipas taas niin ympäripyöreää tekstiä että ihan hävettää. Muttakun... ihan oikeasti hei D: Kaikki ne silmiä särkevät 5 min-cossaajat sun muut jatkavat rellestystään conipaikalla vaikka olisi kuinka kovasti mitä mieltä, joten miksi nillittäisin täällä kun voisin vaikka sen sijaan pelata nettiropea? *KÖH* Siis...
TL DR; Olisiko kenelläkään enää kivaa jos cosplayhin kehitettäisiinkin yhtäkkiä iso kasa Sääntöjä? Ja olisiko missään silloin enää mitään järkeä?
Ja asiasta kukkaruukkuun: Voi vitsit jos olisin puoli metriä pidempi ja omaisin toisen puolen enemmän massaa niin tekisin Legend of blue wolves-cossin :I Ihan jo siitäkin syystä että sattuu olemaan ensimmäinen ja ainoa bara mitä on ikinä animoitu. Koska kaikkihan tietää miten suhtaudun yaoihin, eikö? :F
Kyllä, minua riepoo suuresti Narutosta levinneet sexy no jutsut jotka pahimmillaan ulottuu jopa Batmanin kaltaisiin teoksiin (ei, vaikken tykkää Jokerista niin ei siitä silti saa tehdä korsettiversiota ;__; se on VÄÄRIN. Tosin taas vain minun mielestä...). Kuin myös random lolita/punk/casual/yöpuku/jne cossit, puhumattakaan femme-versioista. Mutta minkäs teet? Ihan aikuisten oikeasti. Kun ei ole sitä Suurta Isoa sääntökirjaa jolla voisi pahimpia tapauksia mäiskiä päähän. Mutta sitten taas toisaalta, miksi pitäisi? Kerrankin joku harrastus mitä kaikki saa toteuttaa halujensa ja kykyjensä mukaan. Ja tuo taas tekee vaikkapa Cosfusta entistä julmemman. Kokonainen foorumi omistettu sille, että saa postata omasta mielestään paskoja pukuja ja cossaajia. Niinq reilukerho, anyone? Cosplay on kyllä oikeasti niin monitahoinen ja omalla tavallaan epämääräinen harrastus kaikessa säännöttömyydessään että ihan pää hajoaa.
Viime Bakaconin paneelissa tulin puhuneeksi siitä, kuinka sanotaan että isokokoiset ihmiset ei saa cossata sitä, tätä ja tota. Mutta tässäkin on olemassa sellainen porsaanreikä, että jos henkilö onnistuu tekemään Helvetin Eeppisen Puvun™, niin eipä siinä enää paljoa sitä henkilön kokoa katsella, katsotaan vaan sitä pukua suu auki jotta whoa. On käynyt allekirjottaneelle varsinkin erään tietyn henkilön pukujen kanssa cosplay.comissa rapakon takaa, nickiä en nyt tähän hätään muista. Mutta taas visuaalisen puolen ja näköisyyden kannalta sillä on väliä että minkälainen henkilö cossaa hahmoa x jos sille linjalle haluaa lähteä. Esimerkiksi minustahan nyt ei saa aivoja sulattavan söpöä Chiitä nyt tekemälläkään, saatikka Cardcaptor Sakuraa. Älkää ihmeessä kysykö miksi näitä on koitettu kantapään kautta (Puvut olivat kyllä varsin mukavia tehdä, ei siinä mitään). Hauskanpitohan ei ole kuitenkaan siitä puvun laadusta ja näköisyydestä kiinni. Tosin, välillä tuntuu sille, että juurikin näillä viidessä minuutissa pukunsa päälle heittäneillä, ja kyllä, kirjaimellisesti heittäneillä KH cossaajilla on aina keskivertoväkeä hauskempaa...
Jonkinlainen netissä pyörivä yleispätevä cosplay-määritelmä on se, että "kunhan näyttää hyvältä". Mutta kenen mielestä? Itsensä? Coniväen? Kaveripiirin? Naapurin koiran? Itsehän olen sitä mieltä etten näytä hyvälle missään cosplaypuvussa :I Jospas lopetankin cossaamiset sitten suosiolla tähän. Eikun täh..?
Toinen setti kirjoittamattomia sääntöjä koskee kankaita ja materiaaleja ylipäätään. Olen kuullut sellaisetkin määritelmät että ei saa käyttää taftia, sitä halvinta satiinia, eikä lakanakangasta. Lakanakangas on kyllä ihan aikuisten oikeasti aina huono ratkaisu, ellei pukukankaan kuulu rypistyä pelkästä katseesta ja näyttää halvalle. Halppissatiinia olen käyttänyt useammassakin puvussa. Kylläkin _aina_ se nurja puoli päällä. Laskeutuvuudessaan näin kavereitten kesken, lierusatiini on kyllä ihan omiaan. Tafti... ne shiftaavat taftit kaksifär...kaksivärisinä on kyllä kieltämättä pahoja. Tietyssä yhteydessä tafti kyllä toimii, toisinsanoen juhlapukuyhteydessä. Kummatkin cossit joissa olen kangasta käyttänyt, ovatkin luokittuneet tuohon suuntaan (nimenomaan täysin yhdellä värillä kudottu tafti ollut kyseessä). Materiaaleissakin tuppaa vähän olemaan se, että aina on joku johon se kaikkien dissaama kama sopii kuin valettu. Tosin vieläkin on näkemättä se yhteys johon alumiinifolio sopisi.
Tulipas taas niin ympäripyöreää tekstiä että ihan hävettää. Muttakun... ihan oikeasti hei D: Kaikki ne silmiä särkevät 5 min-cossaajat sun muut jatkavat rellestystään conipaikalla vaikka olisi kuinka kovasti mitä mieltä, joten miksi nillittäisin täällä kun voisin vaikka sen sijaan pelata nettiropea? *KÖH* Siis...
TL DR; Olisiko kenelläkään enää kivaa jos cosplayhin kehitettäisiinkin yhtäkkiä iso kasa Sääntöjä? Ja olisiko missään silloin enää mitään järkeä?
Ja asiasta kukkaruukkuun: Voi vitsit jos olisin puoli metriä pidempi ja omaisin toisen puolen enemmän massaa niin tekisin Legend of blue wolves-cossin :I Ihan jo siitäkin syystä että sattuu olemaan ensimmäinen ja ainoa bara mitä on ikinä animoitu. Koska kaikkihan tietää miten suhtaudun yaoihin, eikö? :F
14.8.2010
Blogin avaus ja pukuiluvuoden yhteenveto
No niin, päätinpä sitten minäkin avata oman blogin mitäs... noin muutaman kuukauden harkinnan jälkeen :B Ei siksi "kun muillakin on", vaan siksi että tykkään jostakin syystä kirjoitella randomia juttua journaleihin ja blogeihin omaksi huviksi (ja muiden kiusaksi). Previkkakuvia työn alla olevista puvuista en todennäköisesti kovinkaan usein jaa, mutta valmiita kuvia ja kaikkea muita tosi jänniä (not) juttuja sitten senkin edestä.
Jos sitten jotain ns. asiaakin että saatte katselemista. Tämän vuoden uudet cosplayt tapahtumia on hyvin todennäköisesti tehty. Joten voisinpas lämmittelyksi pistää jonkinlaisen yhteenvedon että mitä on taas tullut tehtyä.
Aloitetaan Cosplaygaalalla. Valitsin hahmokseni Baronin sarjasta Slap up party - Arad senki, tehty Dungeon fighter online-pelin pohjalta. Syynä oli se, että... noh. Baron vei sydämeni sillä sekunnilla kun näin kuvia eräässä bara-blogissa. Mietin pitkään ja hartaasti että viitsinkö hahmoa tehdä, koska minulta puuttuu sellainen semi-olennainen asia kuin lihakset. Sain kyllä siitäkin huolimatta paljon kehuja ja suureksi yllätykseksi yksilökisasta napsahti kolmas sija <3 Puvusta tykkään kyllä ylipäätään ihan himona, ja joskus Baronia vielä ulkoilutetaan vähintään toiseen kertaan.
Jos sitten jotain ns. asiaakin että saatte katselemista. Tämän vuoden uudet cosplayt tapahtumia on hyvin todennäköisesti tehty. Joten voisinpas lämmittelyksi pistää jonkinlaisen yhteenvedon että mitä on taas tullut tehtyä.
Aloitetaan Cosplaygaalalla. Valitsin hahmokseni Baronin sarjasta Slap up party - Arad senki, tehty Dungeon fighter online-pelin pohjalta. Syynä oli se, että... noh. Baron vei sydämeni sillä sekunnilla kun näin kuvia eräässä bara-blogissa. Mietin pitkään ja hartaasti että viitsinkö hahmoa tehdä, koska minulta puuttuu sellainen semi-olennainen asia kuin lihakset. Sain kyllä siitäkin huolimatta paljon kehuja ja suureksi yllätykseksi yksilökisasta napsahti kolmas sija <3 Puvusta tykkään kyllä ylipäätään ihan himona, ja joskus Baronia vielä ulkoilutetaan vähintään toiseen kertaan.
photo: Yaci
Bakacon meni Kuroshitsujin kanssa, siksi koska erikseen nätisti pyydettiin. Ekana päivänä oli Grellin punatakkiversio, jonka moottorisaha on ollut kivasti yli vuoden kesken... Illalla oli roiskeläpäksi ristimäni puku joka on nätisti näkyvillä tässä, feat. Ciel (Kangaskasa).
photo: miwo
Sunnuntaina pukuna oli Nabari no oun Raikou Shimizu. Versiona oli random flashback-puku jaksosta 10 ja tästä koko puvusta ei ole edes kuvia koska sunnuntaina oli niin nätti ilma lumisateen takia. Saatte screencapin oikean valokuvan sijaan.
...toisaalta ehkä ihan hyvä että tästä ei ole todisteita? :'D
Tästä hypätäänkin Desuconiin jossa otin myöskin osaa kisaan ja hahmo oli Haseo ja hänen Xth form (aka dual gunner) lähteestä .hack//G.U. Möhlin lahjakkaasti puvunteon kanssa deadlinen ja syynä oli se, että sain järkyttävän flunssan kaksi viikkoa ennen conia josta seurasi se, että kokonainen viikko meni sairastaessa ja puvun eteen jaksoin tehdä ehkä korkeintaan 5 tuntia koko tuona aikana. Ja tästä seurasi se, että itse puvun viimeistely meni taas sinne edelliseen iltaan ja kaiken kukkuraksi en ehtinyt harjoitella koreografiaa ollenkaan. Kyllä, epic fail aikataulu oli tämä. Hyvin vähän olin ehtinyt harjoitella, mutta oman vivahteensa asiaan toi se, että koko puku oli kunnon muoviunelma joka rajoitti raajojen liikkumatilaa. Noh, asian korjasi kaikkien ihanien ihmisten kommenttivyöry eikä haitannut pätkääkään se, että mitään ei kisasta tarttunut mukaan.
Kisan lisäksi olin vieläpä mukana väliaikaohjelmassa Sailor Moon-ryhmän kanssa Endymionina (josta ei ole kunnon kuvia), joka meinasi sitä että oman kisaosuuden jälkeen juoksujalkaa backstagelle vaihtamaan puku ja heti väliaikaesityksen jälkeen vaihdoin takaisin alkuperäiseen, koska photoshoot.
Tällä käväistiin kisassa. Photo: Mari
Sunnuntaina pääsin sitten lempihahmonani tekemään lempipuuhaani, eli Kaminan molestausta! Eikun...
Sarja on siis tottakai Tengen toppa Gurren Lagann ja pukuna Leeronin vihonviimeinen versio, joka näkyy koko sarjan viimeisessä jaksossa korkeintaan 10 sekuntia ja silloinkin huonosti, en nyt muista tarkasti aikaa. Alunperin tehty Tsukicon 2:seen. Kuva toimisi ehkä miljoona kertaa paremmin jos olisi tuon pinkkimustan sijaan Leeronin pre-timeskip puku, koska scene olisi silloin ihan suoraan sarjasta :'D
Cloudaaja oli ihku Kamina <3 Ja kyllä, minun sormet taipuu ihan oikeasti todella härösti.
Traconissa tuli lauantaina käväistyä, mutta silloinkin siviileissä joten raportoitavaa ei ole.
Jotta näin. Ensi kerralla sitten jotain ihan muuta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)